Siitä on jo useampi vuosi aikaa kun odotin meidän kaksosia ja olin aivan melkein viimeisilläni raskaana kun olin kotona anopin kanssa ja hän tokaisi yhtäkkiä minulle ettet pidä miestäsi kuin rahan takia. Tämä loukkasi minua todella syvältä eikä hän sitä anteeksi kyllä minulta ole pyytänytkään. Mieheni mielestä tulisi antaa anteeksi, mutta niin en voi tehdä koska ei ole sitä itse pyytänytkään, enkä sitä itse ala anelemaankaan. Ilmeisesti asia ei ole hänen mieltään painanut, koska ei ole anteeksi pyytänytkään, vaikkakin on uskovainen ihminen.
Mielestäni on raskasta teeskennellä hyvää anoppi ja miniä suhdetta jos sellaista ei ole olemassaakaan, aina saa miettiä miten voisi olla ja mistä taas keskustelisi ja itsenä laittamista esim: meikkaamista tai hiusten laittamista hän ei minun mielestäni ymmärrä varmaan lainkaan.
Meillä ei ole koskaan ollut mikään hyvä anoppi miniä suhde.
Mielestäni on raskasta teeskennellä hyvää anoppi ja miniä suhdetta jos sellaista ei ole olemassaakaan, aina saa miettiä miten voisi olla ja mistä taas keskustelisi ja itsenä laittamista esim: meikkaamista tai hiusten laittamista hän ei minun mielestäni ymmärrä varmaan lainkaan.
Meillä ei ole koskaan ollut mikään hyvä anoppi miniä suhde.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi.
Niin vaikeeta on ollut meilläkin mutta nyt kait alkaa vuoropuhelu kun voidaan sanoa mikä on loukannut ja sitten pyydetään anteeksi kait.
Mä olen ainakin ajatellut että sanon toiselle mikä on loukannut: munsta tuntui pahalta että sanoit mua hyväksikäyttäjäksi (mitä myös mun anoppi on sanonut). Tai mikä tahansa muu mikä on loukannut. Vaikka toinen ei pyytäisikään anteeksi niin sen on saanut sanottua ja auttaa jo eteenpäin. Toinen voi pyytäkin anteeksi.
Mä olen itse äitini hylkäämä ja siksi niin yliherkkä toisten sanomisille.
Mä yritän nousta suoraan, enkä enää taivu kohti ihmistä ja odota häneltä sitä mitä olen jäänyt paitsi. Taistelu on kova, mutta haluan voittaa sen, etten olisi ihmisten orja. Se ei kyllä tarkoita sitä ettei toisten sanomiset loukkaisi, mutta jos näen ettei tuo toinen määritä minun arvoani niin sanomiset olisi oikeassa mittasuhteessa.
Voisitko sinäkin puhua anoppisi kanssa ja sanoa miltä tuntui kun olit raskaana ja herkällä mielentilalla, tuo tuomitseminen.