Rikkinäinen sielu kysyy, ehkä tyhmiä:
1 a) Pitääkö rakastaa järjettömästi vai järjellisesti?
onko kysymys sama kuin
1 b) Pitääkö rakastaa sydämellä vai sydämettömästi?
onko kysymys sama kuin
1 c) Pitääkö rakastaa täysillä vai hilliten?
2) Onko rakastuminen tietoinen päätös?
- entä jos se on tietoinen päätös eikä sitä vain myönnä itselleen?
Hämmästyttävää, että maantietellisessä lähiympäristössä ihmisellä saattaa olla satoja kohteita, joihin voisi ainakin teoriassa rakastua onnistuneesti. Yksi tulee valituksi syystä tai toisesta. Jos sitten tämä epäonnistuu, niin miksi elämästä tulee kuin turhanpäiväinen näytelmä. Kaikki menettää merkityksensä vaikka mahdollisuuksia olisi yhä satoja. Miksi kaikki kiinnittyy yhteen kohteeseen?
3) Onko kyse sittenkin loukatusta ylpeydestä?
Rakastuminen aiheuttaa kemiallisia muutoksia ihmisessä. Nämä tunnetaan tieteellisesti peräti hyvin. Pelkkää kemiaa, ja silti niin totta kantajalleen? Mieletöntä!
1 a) Pitääkö rakastaa järjettömästi vai järjellisesti?
onko kysymys sama kuin
1 b) Pitääkö rakastaa sydämellä vai sydämettömästi?
onko kysymys sama kuin
1 c) Pitääkö rakastaa täysillä vai hilliten?
2) Onko rakastuminen tietoinen päätös?
- entä jos se on tietoinen päätös eikä sitä vain myönnä itselleen?
Hämmästyttävää, että maantietellisessä lähiympäristössä ihmisellä saattaa olla satoja kohteita, joihin voisi ainakin teoriassa rakastua onnistuneesti. Yksi tulee valituksi syystä tai toisesta. Jos sitten tämä epäonnistuu, niin miksi elämästä tulee kuin turhanpäiväinen näytelmä. Kaikki menettää merkityksensä vaikka mahdollisuuksia olisi yhä satoja. Miksi kaikki kiinnittyy yhteen kohteeseen?
3) Onko kyse sittenkin loukatusta ylpeydestä?
Rakastuminen aiheuttaa kemiallisia muutoksia ihmisessä. Nämä tunnetaan tieteellisesti peräti hyvin. Pelkkää kemiaa, ja silti niin totta kantajalleen? Mieletöntä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Terve, helposti ns rakastumisessa on vain kyse oman egon ja sielun puutteiden paikkaamisessa. Etsitään jotain mitä ei voida koskaa löytää, jos ei ensin katso peiliin ja vähän syvempään.
..kaipaan yhtä, jota en koskaan saanut.. Hän häipyi jostain syystä suuttuneena elämästäni. :(
Usein häntä mietin, en koskaan voi häntää unohtaa, vaikka hän jätti minut.. :(
Ketä sinä kaipaat ja mistäpäin? Miksi et voi häntä
unohtaa?
Valitettavasti kaipaukseni kohde et ole sinä. Nimimerkkisi viittaa väärään vuoteen ja siksi toiseksi minun tapauksessani tunteet olivat täysin yksipuolisia. Asiasta ei ole epäselvyyttä.
Koita pärjätä. Et ole yksin tunteinesi. Antaisin halin jos voisin.
iskee. Yleensä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ja kohdettahan ei itse voi käsittääkseni valita. Jonkun luomaan katseeseen vain jää kiinni ja sitä ei unohda... Ja itselläni ainakin rakkaus (tai sen alku) on syttynyt siten - siitä erityisestä katseesta, jota en luultavasti koskaan unohda! Sydänhän tässä särkyy, mutta pyrin nyt nauttimaan tästä tunteesta niin kauan kuin sitä kestää. Kehoitan sinun tehdä saman, jos suinkaan mahdollista.
kaikkea muuta kuin tyhmiä. Ne ovat erittäin keskeisiä, kun miettii omia tunteitaan.
On helppoa sanoa olevansa ihastunut, mutta rakastunut...? Minun mielestäni ihmisen tulee rakastaa täysillä järjellisesti koko sydämellään.
Rakastuminen on tiedostamaton päätös. Kyllä siinä jokin kummallinen kemia toimii, kyse ei ole mistään pelkästä fyysisestä vetovoimasta, vaan jokin siinä toisessa vetää puoleensa. Yleensä se kokonaisuus. Mutta miten se valikoituu juuri niistä sadoista ihmisistä, joiden kanssa on tekemisissä? Niinpä.
Kun sitten kaikki jostain syystä päättyy, ei minun kohdallani ainaakaan ole kyse loukatusta ylpeydestä. Silloin vain on todettu ne mahdolliset esteet, jotka rajoittavat rakkautta. Joskus toisella on niitä enemmän kuin mitä toisella. Toinen on valmiimpi kuin toinen. Ihmiset kypsyttelevät asioita eri tahdissa, myös rakkautta.
Mieletöntä...kyllä... ja koska sitä ei voi järjellä selittää; ei voi löytää syitä... tuskallista!
"..ihmisen tulee rakastaa täysillä järjellisesti koko sydämellään."
Ymmärrän halun vastata kysymykseen tuolla tavoin. Se vain kuulostaa vähän poutapilveltä. Entä jos kysyn, tuleeko rakastaa sydämellä vai järjellä?
Konkretisoin:
Rakkautesi kohde on jotenkin mahdoton tai vaikea, hän tulee eri kulttuurista, ikäeroa on paljon, hän on vammautunut, hän on työtön tms. Sydämesi haluaisi rakastaa mutta järkesi sanoo ei. Mitä teet?
Tästä herää jatkokysymys: Onko oikea rakkaus pyyteetöntä vai onko se sittenkin jonkinlainen symbioosi, jossa antamalla tietoisesti jotain saadaan jotain. Kumpi on tärkeämpää antaminen vai saaminen?
Poutapilveä.
että sydämellä :)
Saatan ikävuosistani huolimatta olla naivi ja sinisilmäinen, mutta haluan uskoa, että rakkaus ei näe vammaa, työttömyyttä, kulttuuriero tai ikäeroa.
Jos sydän rakastaa, kummankin, sen pitäisi riittää.
Rakkaus on ehdottomasti pyyteetöntä, se ei edellytä edes vastarakkautta. Minun mielestäni antaminen on tärkeämpää.
Aurinko meni jo pilveen...
lisään vielä, että minusta ainakin tuntuu, että antamalla saa myös itse. Pyyteettömästi... siis seli seli...tarkoitan, että jo se että saan rakastaa, antaa minulle paljon.
"Jos sydän rakastaa, kummankin, sen pitäisi riittää.
Rakkaus on ehdottomasti pyyteetöntä, se ei edellytä edes vastarakkautta. Minun mielestäni antaminen on tärkeämpää."
No, entäs sitten kun A rakastaa B:tä mutta B ei A:ta. A:n rakkaus on "pyyteetöntä". Lopputuloksena hänen sydämensä särkyy. Onko hänen rakkautensa sittenkään ollut pyyteetöntä, koska hän kokee kuitenkin pettymyksen - eli hänellä on ollut odotuksia? Ilman odotusta ei ole pettymystä?
Paulo Coelho kirjoittaa: "Se joka odottaa vastarakkautta, tuhlaa aikaansa."
Minun sydämeni ja sieluni on aivan rikki ja siksi kyselen tyhmiä.
että se oot sinä joka siellä kirjoittaa.
Täällä hakkaat päätäsi virtuaaliseen seinään ja jatkat sitä mahdollisesti loputtomiin. Yleviä ajatuksia, ihan kuten ennen sanoit yleviä sanoja, mutta se oli vain puhetta.
Sulla oli neljä vuotta aikaa päättää mitä haluat, enkä ollut se jonka halusit. Satutit ja loukkasit tahallasi ja käyttäydyit ylimielisesti, tunsit olevasi miehinen mies. Oikeasti et ole miestä nähnytkään, olet vain pelkuri. Psykopaatti ja narsisti, manipuloit ja käytät hyväksesi muiden hyvyyttä.
Enkä ollut ainoa joka tuon huomasi, kaupungilla entiset opiskelutoverisi ja ystäväsi tulivat kertomaan, ettei sulla ole kaikki ihan kohdallaan, että olet mieleltäsi sairas. Ja sitä sä todella olet. Pettäjä, hyväksikäyttäjä ja pahoinpitelijä. Kaikkeen sanot ylimielisesti "Rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olet luuseri.
Sun rakkautesi ei koskaan ollut muuta kuin itsekkyyttä ja omahyväisyyttä, tavoittelit vain omaa etuasi. Todellista "rakkauta", hahahaHA!
Löysin ihmisen jota rakastan ja joka rakastaa minua, siis todella rakastaa. Hän ei koskaan, ei koskaan voisi loukata minua kuten sinä loukkasit. Hän on mies, minun mieheni ja hänen kanssaan tahdon elää loppuelämäni.
Yritä ottaa itseäsi niskasta kiinni ja jatka elämääsi. Itse itsesi tuohon suohon ajoit, luuletko, että säälisin sinua?
Ei oikein nuo tunnusmerkit osuneet kohdalleen. En tuntenut sinua neljää vuotta eikä hän sen enempää kuin exänikään tunne opiskelukavereitani.
Ota iisisti!
Jopas on mielenkiintoisia kysymyksiä!
1. Järjellisesti pitää rakastaa mikä ei siis ole sama kuin sydämettömästi rakastaa. Sydämellä järjellisesti täydellä höökillä rakastaa on helpommin sanottu kuin tehty!! Vaan siihen pitää pyrkiä :)
2. Rakastaminen ei ole tietoinen päätös, koska ei kukaan pysty päättämään keneen rakastuu tai että "PIM" nytpä otan ja rakastun. Raskaaksi asian tekee ainoastaan se, että joskus rakkaus voi olla jopa pelottavaa tai raastavaa jos rakastuu väärään ihmiseen.
3. Ihan käsittämätön kysymys, en ymmärrä. Kolmas kiitolinja?
Mitä tekemistä ylpeydellä on rakkauden kanssa? Rakkaus ei kehuskele, ei peilaa, ei röyhistele. Se vaan on vahva perusta, side tehden elämästä erityisen rakastavaisten välille. Pyytteettömyydellään. Rehellisyydellään. Rauhallisuudellaan. Lojaaliudella. Lujuudellaan. Hyvyydellään.