Nyt mä en voi enään olla

siihen aina pyrkinyt ja sillä olen pärjännyt, olen sitten naivi tai en.....t. a-p.

mutta itse olen kirjoitti:

siihen aina pyrkinyt ja sillä olen pärjännyt, olen sitten naivi tai en.....t. a-p.

tuo täällä niin suosittu peiliinkatsominen kuitenkin toimii vain sellaisessa tapauksessa jossa molemmat osapuolet ovat valmiita katsomaan siihen kuuluisaan peiliin.

Niin totta, olen valtavan iloinen siitä...
halusin kuitenkin tuoda sen esille...koska jos täällä on niitä ilkeitä anoppeja, niin lukekaa,
jättää nuoret rauhaan ja eläkää omaa elämää ja
mitä voitatte sillä, jos olette ilkeitä.

sama henkilö kirjoitti:

Niin totta, olen valtavan iloinen siitä...
halusin kuitenkin tuoda sen esille...koska jos täällä on niitä ilkeitä anoppeja, niin lukekaa,
jättää nuoret rauhaan ja eläkää omaa elämää ja
mitä voitatte sillä, jos olette ilkeitä.

Mitä nyt näitä juttuja olen lukenut niin kyllä ne ilkeimmät jutut tulee ihan miniöiden näpeistä.

täällä? kirjoitti:

Mitä nyt näitä juttuja olen lukenut niin kyllä ne ilkeimmät jutut tulee ihan miniöiden näpeistä.

Onko sinulla ihan tilastotietoa tästä asiasta? Mutu -tieto ja yleistys kun eivät riitä. Ja tiedätkö kummat ovat oikeasti ilkeimpiä tuolla oikeassa maailmassa? Sillähän sitä ilkeyttä oikein mitataan. En väitä kumpi on ilkempi, miniä vai anoppi, muna vai kana, kumpi tuli ensin maailmaan? Kumpi se oli?

Vai minun pitää nyt miettiä mitä takanapäin, en rupea siihen, minun ei tarvitse ja minun maailma ei murru jos joku puhuu takanapäin. Meillä on hyvä suhde ja nyt selvästi huomaan, kun asiat on hyvin, niin tänne ei saa kirjoittaa, sitä ei hyväksytä, miksi sinun kotimatkasi on huono....
kannattaa miettiä, mun viestiminen loppuu tähän, kun ei siedetä sitä, että asiat voi olla hyvinkin ja minä en ketään täällä tällä viestillä ole syyllistänyt, en niitä anoppeja enkä miniöitä, kertonut vaan oman tilanteeni ja oman näkemyksen. Ehkä tänne sekaan olisi paremmin sopinut jos olisin kirjoittanut verta vuotavan kirjeen, kuinka kamalaa minulla on.
Eli siis, toisen ilo on toisen suru täällä.
Niinkö ?

voi juku sentään.... kirjoitti:

Vai minun pitää nyt miettiä mitä takanapäin, en rupea siihen, minun ei tarvitse ja minun maailma ei murru jos joku puhuu takanapäin. Meillä on hyvä suhde ja nyt selvästi huomaan, kun asiat on hyvin, niin tänne ei saa kirjoittaa, sitä ei hyväksytä, miksi sinun kotimatkasi on huono....
kannattaa miettiä, mun viestiminen loppuu tähän, kun ei siedetä sitä, että asiat voi olla hyvinkin ja minä en ketään täällä tällä viestillä ole syyllistänyt, en niitä anoppeja enkä miniöitä, kertonut vaan oman tilanteeni ja oman näkemyksen. Ehkä tänne sekaan olisi paremmin sopinut jos olisin kirjoittanut verta vuotavan kirjeen, kuinka kamalaa minulla on.
Eli siis, toisen ilo on toisen suru täällä.
Niinkö ?

Tätä tämmöistä sanotaan keskusteluksi. Yksi alottaa sanomalla jotakin, toisella se herättää mielessä ajatuksen ja hän vastaa omista lähtökohdistaan.

Mitä sinä odotit? Vain ja ainoastaan tietynlaisia kommentteja. Millaisia? Sellaisiako, että oletpa hyvä ja viksu? Jos ketju olisi lähtenyt siihen suuntaan, niin luulenpa, että se olisi kuivunut aika pian kokoon. Voisit olla iloinenkin, että sait aloitettua ketjun, jossa on särmää ja joka herättää monenlaista kaikua.

Tuon tyrmään täysin, että ei saisi muka olla iloinen toimivista anoppisuhteista. Totta kai saa. Se kyllä siedetään ja kestetään. Sitä vain on vaikea niellä, että se peiliin kurkkiminen riittäisi kaikille neuvoksi. On toki niitäkin tapauksia, että juurikin se itsetutkistelu ja käytöksen ja suhtautumisen muutos toisi tulosta.

voi juku sentään.... kirjoitti:

Vai minun pitää nyt miettiä mitä takanapäin, en rupea siihen, minun ei tarvitse ja minun maailma ei murru jos joku puhuu takanapäin. Meillä on hyvä suhde ja nyt selvästi huomaan, kun asiat on hyvin, niin tänne ei saa kirjoittaa, sitä ei hyväksytä, miksi sinun kotimatkasi on huono....
kannattaa miettiä, mun viestiminen loppuu tähän, kun ei siedetä sitä, että asiat voi olla hyvinkin ja minä en ketään täällä tällä viestillä ole syyllistänyt, en niitä anoppeja enkä miniöitä, kertonut vaan oman tilanteeni ja oman näkemyksen. Ehkä tänne sekaan olisi paremmin sopinut jos olisin kirjoittanut verta vuotavan kirjeen, kuinka kamalaa minulla on.
Eli siis, toisen ilo on toisen suru täällä.
Niinkö ?

Johan on. En todellakaan tarkoittanut tätä, että pitäisi pysyä poissa, mutta tuntuu vaan, ettet ymmärrä, että kaikki eivät viihdy anopin ja apen seurassa. He ovat samaa ikäskaalaa kuin vanhempani, samat taustat, enkä uskoudu heille kuin ystävilleni. Ystäväni ja kaverini olen itse valinnut, ja lähin kaverini ei ole sukua minulle, vaan opiskeluvuosituttu. Lähettelen postikortteja sukulaisille, ja anopille ja apelle matkoilta, vaikka he eivät koskaan lähetä kortteja meille. Vaikka appilasta pyytäisivät koiranvahdiksi matkansa ajaksi. Pieni ele, ei maksaa monta kymmentä senttiä, mutta sitäkään ei tule.

Oletan, että vastavuoroisuus pelaa ystävä- ja kaveripiirissäni, en hyväksy vain ottamista. En voi ajatella heitä hyvinä tuttuinani, vain sillä varjolla, että sattuvat olemaan mieheni vanhempia. Tulemme toimeen, koska emme puutu toistemme tekemisiin, mitä nyt silloin, kun appilassa tarvitsevat apua. He ovat hyviä soittamaan silloin, mutta kun mieheni soittaa, että voisiko tulla heidän pihalle pesemään autoa, niin eipä onnistunut ainakaan viimeksi, ja aiemmilla kerroilla. Mieheni veljelle se kyllä luonnistuu.

Hyvä, että sinulla on hyvät välit, mutta toivoisin hieman ymmärtävämpää asennetta. Ei kai kukaan rehvastele rahoillaan talous ja raha - palstan velkaosiossakaan?

Minulle riittää, että välit ovat asialliset, eivät valita meidän tekemisistä päin naamaa, jos joku valittaa, niin esim. appi ehkä joskus, kun mies valittaa työkiireitä, siis mainitsee ohi mennen. Ja sitten appi sanoo, että kyllä hänellä vasta oli kiirettä nuorempana, kun teki kahta työtä yhtä aikaa. Ja mieheni auttoi heitä näitä yrityksessä palkatta monta vuotta, kuten muutkin sisarukset. Se tekee tuhansia euroja, jos laskee aikaa, palkkaa ja kulunutta bensaa. Joten, anteeksi, jos en kapsahda anopin kaulaan heidän kotona.

hyvä, että sinulla hyvin kirjoitti:

Johan on. En todellakaan tarkoittanut tätä, että pitäisi pysyä poissa, mutta tuntuu vaan, ettet ymmärrä, että kaikki eivät viihdy anopin ja apen seurassa. He ovat samaa ikäskaalaa kuin vanhempani, samat taustat, enkä uskoudu heille kuin ystävilleni. Ystäväni ja kaverini olen itse valinnut, ja lähin kaverini ei ole sukua minulle, vaan opiskeluvuosituttu. Lähettelen postikortteja sukulaisille, ja anopille ja apelle matkoilta, vaikka he eivät koskaan lähetä kortteja meille. Vaikka appilasta pyytäisivät koiranvahdiksi matkansa ajaksi. Pieni ele, ei maksaa monta kymmentä senttiä, mutta sitäkään ei tule.

Oletan, että vastavuoroisuus pelaa ystävä- ja kaveripiirissäni, en hyväksy vain ottamista. En voi ajatella heitä hyvinä tuttuinani, vain sillä varjolla, että sattuvat olemaan mieheni vanhempia. Tulemme toimeen, koska emme puutu toistemme tekemisiin, mitä nyt silloin, kun appilassa tarvitsevat apua. He ovat hyviä soittamaan silloin, mutta kun mieheni soittaa, että voisiko tulla heidän pihalle pesemään autoa, niin eipä onnistunut ainakaan viimeksi, ja aiemmilla kerroilla. Mieheni veljelle se kyllä luonnistuu.

Hyvä, että sinulla on hyvät välit, mutta toivoisin hieman ymmärtävämpää asennetta. Ei kai kukaan rehvastele rahoillaan talous ja raha - palstan velkaosiossakaan?

Minulle riittää, että välit ovat asialliset, eivät valita meidän tekemisistä päin naamaa, jos joku valittaa, niin esim. appi ehkä joskus, kun mies valittaa työkiireitä, siis mainitsee ohi mennen. Ja sitten appi sanoo, että kyllä hänellä vasta oli kiirettä nuorempana, kun teki kahta työtä yhtä aikaa. Ja mieheni auttoi heitä näitä yrityksessä palkatta monta vuotta, kuten muutkin sisarukset. Se tekee tuhansia euroja, jos laskee aikaa, palkkaa ja kulunutta bensaa. Joten, anteeksi, jos en kapsahda anopin kaulaan heidän kotona.

kestämistä, pysy pois jos välit on noin huonot tai miksi tuota sanotaan, ja toki niinkuin edellä mainittu viestikin sanoi, tämä kaikki on keskustelua ja mielipiteitä toki saa olla, no ei kai täällä kukaan omaisuudellaan kehu, johan on.
Ei toki mitään haluas menttaliteettia, en minäkään sitä tee, viihdymme toistemme seurassa ja uskallan jopa sanoa, että anoppini on melkein paras ystäväni, meillä on tosi kivaa kun olemme joskus kaksin jossain, vaikka kaupungilla tai elokuvissa. Mutta silti minusta tuntuu, että tämän päivän trendi on tämä anoppi/miniä viha MIKSI ? Kuitenkin kun ihminen esim. kuolee sinne mennään sitten kukkien kanssa ja isonkin kimpun kanssa ja kauniit muisto sanat mukana, ei ei ei niin....kaiken sen voi tehdä jo elävälle ihmiselle sekä miniälle että anopille.

no on sinulla sitten kirjoitti:

kestämistä, pysy pois jos välit on noin huonot tai miksi tuota sanotaan, ja toki niinkuin edellä mainittu viestikin sanoi, tämä kaikki on keskustelua ja mielipiteitä toki saa olla, no ei kai täällä kukaan omaisuudellaan kehu, johan on.
Ei toki mitään haluas menttaliteettia, en minäkään sitä tee, viihdymme toistemme seurassa ja uskallan jopa sanoa, että anoppini on melkein paras ystäväni, meillä on tosi kivaa kun olemme joskus kaksin jossain, vaikka kaupungilla tai elokuvissa. Mutta silti minusta tuntuu, että tämän päivän trendi on tämä anoppi/miniä viha MIKSI ? Kuitenkin kun ihminen esim. kuolee sinne mennään sitten kukkien kanssa ja isonkin kimpun kanssa ja kauniit muisto sanat mukana, ei ei ei niin....kaiken sen voi tehdä jo elävälle ihmiselle sekä miniälle että anopille.

Tuosta trendistä olen tyystin eri mieltä. Kerronpa esimerkin. Äitini, joka olisi 90 vuotias jos eläisi, eli hyvin hankalan ja kuluttavan kuvion oman anoppinsa kanssa. Eikä ollut taatusti ainoa sen aikakauden nainen, jolla oli vaikeaa siinäkin suhteessa.

Selvin ero nykyaikaan on siinä, että hänellä ei ollut paikkaa eikä foorumia vertaistukeen, kuten meillä nykypäivän ihmisillä on vaikkapa tässä palstassa. Tämä on monille tärkeä keskustelupaikka. Joillakin on pieniä, jopa mitättömän tuntuisia murheita tai ärsytyksen aiheita. Toisilla taas vuoren kokoisia, jolloin kertominen ja ehkä ymmärryksen saaminen ovat tärkeitä.

ankeatäti kirjoitti:

Tuosta trendistä olen tyystin eri mieltä. Kerronpa esimerkin. Äitini, joka olisi 90 vuotias jos eläisi, eli hyvin hankalan ja kuluttavan kuvion oman anoppinsa kanssa. Eikä ollut taatusti ainoa sen aikakauden nainen, jolla oli vaikeaa siinäkin suhteessa.

Selvin ero nykyaikaan on siinä, että hänellä ei ollut paikkaa eikä foorumia vertaistukeen, kuten meillä nykypäivän ihmisillä on vaikkapa tässä palstassa. Tämä on monille tärkeä keskustelupaikka. Joillakin on pieniä, jopa mitättömän tuntuisia murheita tai ärsytyksen aiheita. Toisilla taas vuoren kokoisia, jolloin kertominen ja ehkä ymmärryksen saaminen ovat tärkeitä.

tämä palsä tahan on sitä varten, että tänne saa kai jokainen purkaa tuntojaan, niin hyviä kuin huonoja, mutta huomaan kuitenkin valitettavasti sellaisen katkeran sävyn, kun minä en moiti anoppiani, hyväksytään toinen toisemme, vikoineen ja puutteineen jne jne...
Mun kohdalta tää loppuu tähän, olkaa hyvä ja muut jatkakaa..hyvää kesää kaikille.

niin se on varmaa kirjoitti:

tämä palsä tahan on sitä varten, että tänne saa kai jokainen purkaa tuntojaan, niin hyviä kuin huonoja, mutta huomaan kuitenkin valitettavasti sellaisen katkeran sävyn, kun minä en moiti anoppiani, hyväksytään toinen toisemme, vikoineen ja puutteineen jne jne...
Mun kohdalta tää loppuu tähän, olkaa hyvä ja muut jatkakaa..hyvää kesää kaikille.

Mitä ihmettä sinä oikein kiukuttelet?

ei kerta päin naamaa sano? Ja jokainen meistä voi panoksellaan osallistua juoruttomuuteen.

Meilläkin anoppi-miniä suhde on kunnossa. Minunkaan ei tarvitse parjata anoppiani netissä.

hyvä, että sinulla hyvin kirjoitti:

Johan on. En todellakaan tarkoittanut tätä, että pitäisi pysyä poissa, mutta tuntuu vaan, ettet ymmärrä, että kaikki eivät viihdy anopin ja apen seurassa. He ovat samaa ikäskaalaa kuin vanhempani, samat taustat, enkä uskoudu heille kuin ystävilleni. Ystäväni ja kaverini olen itse valinnut, ja lähin kaverini ei ole sukua minulle, vaan opiskeluvuosituttu. Lähettelen postikortteja sukulaisille, ja anopille ja apelle matkoilta, vaikka he eivät koskaan lähetä kortteja meille. Vaikka appilasta pyytäisivät koiranvahdiksi matkansa ajaksi. Pieni ele, ei maksaa monta kymmentä senttiä, mutta sitäkään ei tule.

Oletan, että vastavuoroisuus pelaa ystävä- ja kaveripiirissäni, en hyväksy vain ottamista. En voi ajatella heitä hyvinä tuttuinani, vain sillä varjolla, että sattuvat olemaan mieheni vanhempia. Tulemme toimeen, koska emme puutu toistemme tekemisiin, mitä nyt silloin, kun appilassa tarvitsevat apua. He ovat hyviä soittamaan silloin, mutta kun mieheni soittaa, että voisiko tulla heidän pihalle pesemään autoa, niin eipä onnistunut ainakaan viimeksi, ja aiemmilla kerroilla. Mieheni veljelle se kyllä luonnistuu.

Hyvä, että sinulla on hyvät välit, mutta toivoisin hieman ymmärtävämpää asennetta. Ei kai kukaan rehvastele rahoillaan talous ja raha - palstan velkaosiossakaan?

Minulle riittää, että välit ovat asialliset, eivät valita meidän tekemisistä päin naamaa, jos joku valittaa, niin esim. appi ehkä joskus, kun mies valittaa työkiireitä, siis mainitsee ohi mennen. Ja sitten appi sanoo, että kyllä hänellä vasta oli kiirettä nuorempana, kun teki kahta työtä yhtä aikaa. Ja mieheni auttoi heitä näitä yrityksessä palkatta monta vuotta, kuten muutkin sisarukset. Se tekee tuhansia euroja, jos laskee aikaa, palkkaa ja kulunutta bensaa. Joten, anteeksi, jos en kapsahda anopin kaulaan heidän kotona.

Montakohan tuhatta euroa nuo lapsina itse kuluttivat?

Tossa sen asenteen näkee. Paska ahne.

ps. Vie autos pesulaan, niin muutkin pihattomat tekee.

niin se on varmaa kirjoitti:

tämä palsä tahan on sitä varten, että tänne saa kai jokainen purkaa tuntojaan, niin hyviä kuin huonoja, mutta huomaan kuitenkin valitettavasti sellaisen katkeran sävyn, kun minä en moiti anoppiani, hyväksytään toinen toisemme, vikoineen ja puutteineen jne jne...
Mun kohdalta tää loppuu tähän, olkaa hyvä ja muut jatkakaa..hyvää kesää kaikille.

En todellakaan ole katkera siitä, että sinä tulet toimeen hyvin anoppisi kanssa. Aivan kuin olisin kateellinen sinun yhteydestäsi tämän kanssa, tätäkö tarkoitat? Minulla on omakin äiti, minun ei tarvitse viettää aikaa mieheni äidin kanssa.

Näen anopin ennenkaikkea äitihahmona, enkä tarvitse äitihahmoa omaan elämääni, oman äitini lisäksi, jonka muuten pidän suht etäällä omasta elämästäni. En kerro äidilleni kaikkia asioita, heti kun niistä mieheni kanssa päätämme, soittelemme toki.

Anopillani on tytär, ja jos tämä haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa, en ole katkera tälle. :)

euroa??? kirjoitti:

Montakohan tuhatta euroa nuo lapsina itse kuluttivat?

Tossa sen asenteen näkee. Paska ahne.

ps. Vie autos pesulaan, niin muutkin pihattomat tekee.

Oletko anoppini? Kuulostat aivan siltä.

no on sinulla sitten kirjoitti:

kestämistä, pysy pois jos välit on noin huonot tai miksi tuota sanotaan, ja toki niinkuin edellä mainittu viestikin sanoi, tämä kaikki on keskustelua ja mielipiteitä toki saa olla, no ei kai täällä kukaan omaisuudellaan kehu, johan on.
Ei toki mitään haluas menttaliteettia, en minäkään sitä tee, viihdymme toistemme seurassa ja uskallan jopa sanoa, että anoppini on melkein paras ystäväni, meillä on tosi kivaa kun olemme joskus kaksin jossain, vaikka kaupungilla tai elokuvissa. Mutta silti minusta tuntuu, että tämän päivän trendi on tämä anoppi/miniä viha MIKSI ? Kuitenkin kun ihminen esim. kuolee sinne mennään sitten kukkien kanssa ja isonkin kimpun kanssa ja kauniit muisto sanat mukana, ei ei ei niin....kaiken sen voi tehdä jo elävälle ihmiselle sekä miniälle että anopille.

Ikävä kyllä tämmöinen suhde ei ole vain uusi trendi vaan on ollut kautta aikojen samanlainen.

Olen muuten sydämeni pohjasta iloinen että sinulla on hyvät välit anoppiisi. Minullakin oli monta vuotta mutta kun rahasta (takaus talon ostoon) tuli puhetta niin appi ja hänen mukanaan myös anoppi tekivät sellaisen tempun etten voi heitä enää arvostaa mitenkään. Lasten (ei ole minun biologisia edes) takia pidän suuni supussa ja käyn heillä silloin tällöin.

Aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä, olivatpa he sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä vaan. Toista ihmistä täytyy kunnioittaa.

ymmärtäisi. Osanottoni, elämääsi.

tyhmä millään kirjoitti:

ymmärtäisi. Osanottoni, elämääsi.

En huoli osanottoasi, lähetän sen takaisin itsellesi.
Ei kannata yrittää olla toisten yläpuolella, vaan pysyttele ihan maan pinnalla vaan.

Olen iloinen puolestasi. Hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta ja asiallista käytöstä. Se on teillä kunnossa mitä ilmeisimmin. Hyvä te!