Mitä on kemia? Onko se sitä, että tuntee ettei pääse tarpeeksi lähelle toista vaikka on jo sylikkäin? Että ei haluaisi mitään niin paljon kun pussata vielä kerran? Että tuntee mieletöntä hellyyttä ja kunnioitusta jotain semmoista ihmistä ihmistä kohtaan, jota ei tunne yhtään vielä?
Muistan tällaista olleen viimeksi 19-vuotiaana, 20 vuotta sitten. Onko teillä paljon näitä kokemuksia vai onko tämä muillekin harvinaista?
Muistan tällaista olleen viimeksi 19-vuotiaana, 20 vuotta sitten. Onko teillä paljon näitä kokemuksia vai onko tämä muillekin harvinaista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kemia eli tuttavallisemmin rakkaus on sellaista mikä vääntäytyy väkipakolla sielun sopukoista suurella voimalla. Toista rakastaa niin mahdottoman paljon, että voisi suorastaan puristua kasaan ja räjähtää miljooniksi pieniksi tähdenlennoiksi. Että voisi edes hetken olla sirpaleina toisen ympärillä loistaen niin voimakkaan kirkkaana ja niin kipeän rikkinäisenä ja edes kerran nähdä itsensä heijastuneena toisen silmistä. Edes kerran täyttää toisen maailman sellaisella valolla mikä säilyy suloisena muistona sydämessä kantaen häntä elinpäiviensä loppuun asti ja sen yli :))))
Paitsi että nyt käy meikäläisen nuppi ylikierroksilla.
:( APUA AUTTAKAA JOKU!
Kemia on molemminpuolista suurta vetovoimaa toisiaan kohtaan. Sitä ei voi selittää se vain on. Myös toisen aistiminen jopa ajatuksienkin useat yhteensattumat. Silloin on kaikki antenit virittäytyneenä ja sydämet sykkivät samaan tahtiin siis virtaa on jos on kemiaa.
Niin siis - tämä on juuri SE tunne! Jos se puuttuisi suhteestani, se ei olisi rakkautta. Näin se vain on - minulla.
Näitä suhteita ei ole ollut kovin montaa elämässäni - vain kaksi: Ensirakkauteni ja tämä suhde nyt. Näiden välillä olevista suhteista tämä "kemia" on puuttunut, eikä niissä tuntunutkaan olevan rakkautta, kiihkeyttä ja haastetta.
Ehkä se on harvinaista, mutta odotus on kaiken sen arvoista kun sen kohtaa. Eikä sitä voi olla huomaamatta...