Olen seurannut useamman pariskunnan pettämissotkujen selvittelyjä ja useimmiten niistä seuranneita eroja.
Yhden huomion olen tehnyt:
Kukaan ei ole hyvästä ja huoltapidetystä suhteesta lähtenyt vieraisiin.
Aina on ollut jotain pielessä. Toinen inhottava puolisolle, toisen unohtaminen, liiallinen työnteko ja parisuhteen rempalleen jättäminen, toinen on halunnut enemmän lapsia kuin toinen ja siitä aiheutunut kitkaa.
Kyllä se on niin, että parisuhde on pielessä jos toinen pettää. Tai sitten ei ole enää pettämistä jos luvallisesti käy vieraissa, silloinkin pariskunta on voinut puhua ja sopia asioista, eikä asioita ole lakaistu maton alle.
Turha syyttää ketään toista kuin itseään ja kumppaniaan, jos jompi kumpi pettää!
Yhden huomion olen tehnyt:
Kukaan ei ole hyvästä ja huoltapidetystä suhteesta lähtenyt vieraisiin.
Aina on ollut jotain pielessä. Toinen inhottava puolisolle, toisen unohtaminen, liiallinen työnteko ja parisuhteen rempalleen jättäminen, toinen on halunnut enemmän lapsia kuin toinen ja siitä aiheutunut kitkaa.
Kyllä se on niin, että parisuhde on pielessä jos toinen pettää. Tai sitten ei ole enää pettämistä jos luvallisesti käy vieraissa, silloinkin pariskunta on voinut puhua ja sopia asioista, eikä asioita ole lakaistu maton alle.
Turha syyttää ketään toista kuin itseään ja kumppaniaan, jos jompi kumpi pettää!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eräs parisuhdeterapeutti sanoi kerran, että aviopari haluaa harvoin avioeroa yhtäaikaa. Parisuhteen kahdella osapuolella on siis eri käsitys siitä, milloin suhde on pielessä ja milloin ei. Kukaan ei voi toisaalta pitää yksipuolisesti suhdetta koossa. Vaikka kuinka haluaisi olla hyvä puolisolleen, toinen ei ole välttämättä ole vastaanottavaisessa tilassa.
On varmasti niin, että avioparin ollessa onnensa kukkuloilla, harvoin kumpikaan pettää. Sellaistakin kuitenkin saattuu, esimerkiksi juovuksissa polttareissa, kun mopo niin sanotusti karkaa käsistä. Toisaalta jokaisella pitkään yhdessä olleella parilla on ongelmansa eikä se oikeuta pettämään, lyömään tms.
Välttämättä uskottomuuskriisiin ajautuneella parilla ei ole sen enempää ongelmia kuin naapurin uskollisessa suhteessa elävällä parilla. Onhan se ideaalitilanne, että pariskunta puhuu ja selvittää ongelmansa, mutta maailmassa on ihmeellisempiäkin tapoja selvitä kriisistä kuin sivusuhde. Aika tavallinen tarina pettämiseen on, että henkilökohtaista kriisiään elävä mies kohtaa empaattisen naisen ja yksi asia johtaa toiseen. Varmasti ainakin joku osa pettämisistä jäisi tapahtumatta, jos yhdenillan suhteiden "saatavuus" ei olisi niin helppoa. Tottakai pettäjä tekee aina pettämispäätöksen. Jos taas nuo kuvailemasi syyt jotenkin oikeuttaisivat pettämisen, tässä maassa ei olisi yhtään uskollista ihmistä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että kriisejä on kuten sanoit pitkissä, mutta myös lyhyissäkin suhteissa.
Mutta eikö kertomasi aika tavallinen tarina, että mies avautuu vieraalle naiselle ja yksi asia johtaa seuraavaan. Onko se miehen tai naisen joka elää parisuhteessa, onko heidän siis itse pystyttävä mielestäsi henkilökohtaiset kriisinsä selvittämään, jos ei sitä auttavaa olkapäätä löydy tai jos on mahdollista jopa ilmeistä että apu johtaisi seuraavaan asiaan? Eikö parisuhteessa henkilökohtaiset kriisitkin ole yhteisiä, jos rakastetaan tosia avoimesti?
En ole todellakaan sitä mieltä, että yksikään mainitsemani asia oikeuttaisi pettämiseen, niitä käytetään tekosyynä aivan yhtä paljon kuin kuvaamaasi tavallista tarinaa. Pariskunta ei keskenään selvitä ongelmia vaan ne lakaistaan maton alle ja toinen hyppää naapurin punkkaan. Ja kyllä naapurin punkkaan aivan yhtä usein hyppää vaimo kuin mieskin, turha naisten on olla olevinaan sen parempia kuin miestenkään.
Totta ihmeessä minua pitäsi kiinnostaa, jos puolisoni kokee, että meidän parisuhde on kriisissä. Ettei hän tunne oloaan onnelliseksi rinnallani. Tekosyy selittää, että on jossain eri vaiheessa. Jos rakastaa puolisoaan on valmis kuuntelemaan häntä, olipa hän onnellinen tai onneton tai edes vähän tyytymätön. Eikö muka parisuhteessa ole ongelmaa, jos ei voi puhua ja kertoa tunteistaan ja toiveistaan, peloistaan ja ahdistukistaan rakkaimmalle. Onko se vain se henkilökohtainen ongelma, joka niin tuntee???
Olen eronnut, petetty nainen, ja yksi syy varmaankin oli, että "pilasin" mieheni, tein kaiken valmiiksi, huolehdin kodin, lapset, laskujen maksut,työni liiankin hyvin, nautin siitä, että sain osoittaa rakkautta pitämällä huolta lähimmistäni. Mies varmaan koki itsensä tarpeettomaksi ja löysi paremman kumppanin.
Olisin ollut valmis antamaan anteeksi, jos minulta olisi pyydetty sitä. Tai edes olisi rehellisesti kerrottu, että uusi, ehompi kumppani on löydetty - ja ehdotettu, että laitetaan lusikat jakoon. Myönnän tehneeni paljon väärin, mutta en ymmärrä pettäjiä, en edes halua ymmärtää, koska luottamuksen pettäminen on pahinta, mitä mies minulle teki. Ei ole katsonut silmiin sen jälkeen saati keskustellut, lähes 30 vuoden yhteinen taival poispyyhkäistiin.
Olen tänään kiitollinen, että mies rikkoi sisimpäni, syksy ja talvi piti itkeä, surra, luopua ja olla ypöyksin (onneksi on tytär kanssani ja arki sujui joten kuten) - mutta iloitsen nyt, olen eheämpi, ymmärrän monta asiaa paremmin enkä ole enää yksinäinen tai yksin. Miestä/miehiä en toistaiseksi kaipaa, koska luottamuksen menetys ja sen pelko on suuri. Mutta en ole enää yksin, kuten parisuhteessamme. Toivottavasti moni oppii nopeammin kuin minä.
kerrankin joku täällä on rehellinen.
Ottakaa opiksenne.
Aurinkoista kesää sinulle..111
On vaikea sanoa, milloin pettäminen johtuu siitä, että parisuhteessa on ongelmia ja milloin taas siitä että parisuhteen toisella osapuolella on ongelmia, joita ei osaa tuoda julki.
Parisuhteessakin nimittäin elää kaksi erillistä ihmistä. Petetyn on turha hakea syytä siitä mitä itse teki suhteessa väärin tai miettiä miksi suhde oli huono, jos syy onkin siinä, että pettämään lähtenyt on kehittänyt itselleen ongelman jostain, jota ei voi ääneen sanoa, asia on paisunut ja helpotusta on lähdetty hakemaan pakenemalla "uuteen elämään". Joku tietysti voisi nyt kysyä, että mikä petetyssä on ollut vialla, kun pettäjä ei ole kokenut voivansa puhua hänelle mieltä vaivaavasta asiasta...?
Usein on kuitenkin niin, että pettämään lähtenyt ei osaa itsekään eritellä tunteitaan, ja vielä vähemmän ymmärtää ja käsitellä niitä. Ei vaikka puoliso olisi kuinka ymmärtävä ja vastaanottava. Joskus ei toisaalta ehkä vaan kehdata sanoa mikä mietityttää. Sitten petetään ja kiinni jäätäessä sitten "puolustukseksi" kerrotaan se mitä ei aikaisemmin pystytty.
Asia josta pettäjä ei voi puhua on esim. oma epävarmuus, puolison entinen elämä (exät), omat miehiset vaivat, mieskunto, toiveet, pelot...syitä löytyy. Nämä henkilöt jotka eivät osaa tunteitaan käsitellä yleensä pettävät jokaista kumppaniaan, ja vika tuskin silloin on puolisossa/parisuhteessa vaan ihan pettäjän omassa toimintamallissa.
Vaikea sanoa mitään yleistystä asiaan.
Toki on varmasti tilanteita joisasa puolisokin voi miettiä onko hän vastaanottavainen toisen tunteille jne.
Mutta jos henkilö kokee ettei pysty tunteistaan puhumaan, ei se välttämättä liity puolisoon millään tavalla. Mitä teet tilanteessa jossa huomaat että jokin asia toista vaivaa ja olet kiinnostunut hänen tunteistaan. Toinen ei puhu sanallakaan siitä, mikä vaivaa, vaikka kuinka pyrit olemaan ymmärtäväinen ja halukas jakamaan asioita? Jos toinen sanoo vain, ettei mikään vaivaa, kaikki on hyvin. Ei suostu keskustelemaan aiheesta koskaan. Ja kuitenkin sitten hoitaa ongelmiaan esim. juomalla, purkamalla vihaa muihin henkilöihin, pakenemalla salasuhteeseen...jne.
Jos tämä itseensä sulkeutuminen ja kieltäminen on henkilön käyttäytymismalli ollut aikaisemmissakin suhteissa (koko elämässä), ei siinä ymmärtäväinenkään puoliso voi muuta kuin ohjata terapiaan. Toinen sitten suostuu tai ei...
Miten on mahdollista, ettei parisuhteessa ole vikaa, jos ei kumppanille uskalla puhua. Kyllä parisuhde muodostuu molemmista siihen kuuluvista yksilöistä, enkä ymmärrä, etteivät he pysty puhumaan asioista, joilla on vaikutusta parisuhteeseen.
"Asia josta pettäjä ei voi puhua on esim. oma epävarmuus, puolison entinen elämä (exät), omat miehiset vaivat, mieskunto, toiveet, pelot...syitä löytyy."
Edelleenkin ihmettelen, miksi mainitsemasi asiat ovat tabuja, joista ei tarvitse puhua vaan sitten voi vaikka käyttäytyä kuten kerrot:
"Nämä henkilöt jotka eivät osaa tunteitaan käsitellä yleensä pettävät jokaista kumppaniaan, ja vika tuskin silloin on puolisossa/parisuhteessa vaan ihan pettäjän omassa toimintamallissa."
Enkä edelleenkään ymmärrä, ettei parisuhteessa ole vikaa vaan siinä toisen osapuolen toimintamallissa vain. Eikö sillä toisella osapuolella, siis uskollisella tai näennäisesti tyytyväisellä ja onnellisella osapuolella ole velvollisuutta olla huolissaan rakkaastaan ja keskustella asioista.
Oma kumppanini sanoi minulle suhteemme alussa usein, että en minä voi sanoa, en voi tällaisia asioita kertoa sinulle, kun kysyin esim. mainitsemiasi asioita. Jankkasin ja jankkasin asiaa eri kanteilta, kerroin avoimesti omia ajatuksiani ja toiveitani ym. Pikkuhiljaa hänkin avautui.
En ymmärrä, miksi ei voi puhua, miksi mainitsemissasi tapauksissa se vika on vain siinä toisessa osapuolessa, joka ei ole uskaltanut puhua.
Nii-in. Ei varmasti ole helppoa kuvailemassasi tilanteessa. Ainakin jos olisi kyse pitkästä suhteesta, niin ilmeisestikin kumppani voi arvella oiretta tai jopa näkee juomisen tai tietää sivusuhteesta. Sitä kai voisi hyödyntää, alkaa johdatella ystävällisessä sävyssä oireisiin. Lähestyminen pitäisi tietenkin olla lempeä ja hyväksyvä, ei syyllistävä, pohdiskeleva, mikä painaa. Tuskin ihan heti ensimmäisilläkään juttelukerroilla tulosta tulisi, mutta kun se toinen puoliso alkaisi luottamaan kumppaniin, niin uskon, että hän avautuisi edes jossain määrin ja siitä voisi taas johdatella eteenpäin. Tuomitsemalla ei mitään voita. Kyllä terapiakin varmasti on eräs hyvä vaihtoehto, jos ei kotikonstit auta. Rakkautta on toisesta välittäminen, huolehtiminen, kun näkee, ettei toisella ole hyvä olla.
Onko pettäminen aina oire? Voi hyvinkin jollekin ollakin. Yksiavioisuus on ihmisten keksimä elintapa, täysin luonnonvastainen. Avioliitto ihmisten kirkon tekemä instituutio. Ihminen polveutuu apinoista, ei yksiavioisista esim. joutsenista. Apinat ovat laumaeläimiä ja molemmat sukupuolet parittelevat useampien kumppaneiden kanssa.
Pettäminen on useimmiten täysin luomua.
kyseisen ihmistyypin kanssa.
Oletuksesi lähtee ehkä siitä että kaikki parisuhteen perustavat henkilöt ovat henkisesti suht tasapainoisia ja ne asiat joista ei voi keskustella ovat jotain häveliäisyysjuttuja, jotka pienellä kannustamisella ja omalla esimerkillä saadaan ratkottua ja saadaan toinenkin avautumaan omista vastaavista tunteistaan.
On kuitenkin olemassa myös ihmisiä joille nämä vaikeat asiat ovat niin syvällä ja niin erilaisia verrattuna "häveliäisyys/tabujuttuihin" etteivät he ole pystyneet itselleenkään niitä koskaan selvittämään (esim. insesti tms.). He voivat kieltää itseltäänkin nämä vaikeat asiat eivätkä todellakaan halua niistä puhua (vaikka syytä olisi). Niistä puhuminen tuntuisi pahemmalta kuin kuolema. Tällaisiakin ihmisiä on ja vaikeat asiat voivat olla hyvin "eri tasoisia" vaikeita asioita.
Jos näet että puolisosi ei ole hyvä ilmaisemaan tunteitaan ja kyse on enemmästä kuin tottumuksen puutteesta (peloista ja menneisyydestä), ei auta vaikka kuinka esimerkkinä kertoisit omistasi (varsinkin jos omassa menneisyydessä ei mitään suurta pahaa asiaa ole, ei samaistumista pääse tapahtumaan). Voipa tulla estyneelle osapuolelle alemmuuden tunne vielä siitäkin, että taas konkretisoituu se, että itse ei pysty samaan ilmaisuun, tai että puoliso on "vaikeuksineen" aivan eri maailmasta kuin itse.
Kun ihmisellä on jokin asia mistä hän ei pysty puhumaan, omien tunteiden kertominen hänelle esimerkkinä ei ole avain ongelmaan, vaan voi tuntua painostavalle kun toinen kokoajan jankkaa että kerro kerro säkin nyt.
Vaikeiden tunteiden ja asioiden pakeneminen on helpoin (nopea) itsesuojelukeino ja joillakin se konkretisoituu pettämisenä (ihastunut saa muuta ajateltavaa).
Ymmärrän kyllä sun pointin ja parisuhteessa tietenkin tulee olla kiinnostunut puolisostaan ja tämän tunne-elämästä. Taidettiin kuitenkin puhua hieman eri tason ongelmista ja vaikeista asioista. Pitää muistaa että on olemassa myös ihmisiä joilla ne "vaikeat asiat" eivät ole mitään seksiin liittyviä häveliäisyysjuttuja, vaan paljon syvempiä. Puoliso saattaa kyllä tunnistaa että toinen ei ole täysin ok, mutta ihminen jolla on jotain salattavaa (asia jota ei halua koskaan joutua kohtaamaan) osaa myös hyvin peitellä todellista ongelmaansa.
Siitä olen ihan samaa mieltä että ei kai monikaan petä jos on suht tyytyväinen?
Tai sitten pettää koska haluaa vaihtelua, jännitystä, uutudenviehätystä, pönkitystä egolleen kun kakkonen hehkuttaa pettäjän ihanuutta ym. ym.
MUTTA MUTTA, osasyy on takuulla näissä kakkosissakin.
Sanoisivat ennen kuin ryhtyvät ukkomiehen tai naisen kanssa sähläämään, että nämä hoitaisivat entisen suhteensa pois jaloista.
Mutta ei, aletaan sähläämään ja loppujen lopuksi kaikkiin sattuu. Jokaiseen eri tavalla, mutta sattuu kuitenkin.
Ymmärrän aloittajan näkökannan, tavallaan.
Mutta aloittaja ei ehkä tiedä sitä, että kyse ei ole pelkästään siitä mistä pettäminen johtuu.
Nuo kaikki syyt mitä sanoit ovat varmasti tosia, eli suhteessa on jokin vika jonka vuoksi pettäjä OIKEUTTAA itselleen pettämisen.
Mutta mikä siinä mättää on se, että pettäjä ei useinkaan oikeuta toisen osapuolen pettämistä, vain omansa. Niitäkin on nähty että kun toinen tekee saman, niin se joka petti ensin suuttuu ihan kauheasti, vaikka on itse pettänyt ensin.
Ja kun koko liitto perustuu siihen sopimukseen, että ollaan uskollisia. Se että ollaan uskollisia, pitäisi varmistaa sen että kun ongelmia tulee niin MOTIVAATIO ratkaista ne parisuhteen sisällä olisi mahdollisimman voimakas. Kun ihminen on päättänyt olla uskollinen, ja hänellä on siihen tarvittava selkäranka, niin vaikka suhteessa olisi mitä onelmia niin hän kääntyy ensin omaan suhteeseensa, yrittää ratkoa niitä ongelmia, ja jos ne eivät tule kuntoon niin erotaan.
Mutta ihminen joka lykkää ongelmia, ei uskalla avata suutaan, ei uskalla kohdata puolisoaan silmästä silmään, hän kokee että oman elämän ja parisuhteen ongelmat ovat ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamia, eli näkee omat ongelmansa joko toisen osapuolen, sukulaisten, lasten, työn, säätilan, irakin tilanteen aiheuttamina, ei näe omaa osuuttaan, tai omia vaikutusmahdollisuuksiaan oman elämänsä kulussa alkaa pettämään.
Siksi halveksin pettäjiä, koska kun he jäävät kiinni on yleisin kommentti että pettäjä vielä rakastaa, mutta halusi vain jotain saada sillä aikaa kun ongelmat ratkeavat.
Pettäjä ei malta ottaa härkää sarvista ja joko erota taikka selvittää asiat, eikä hän malta nähdä omaa osuuttaan omassa elämässään. Hän ei tajua että pilaa lähinnä omanarvontuntonsa pettämällä.
En minä ainakaan kunnioittaisi itseäni, jos minun pitäisi jonain päivänä sanoa että
" Minä petin oman lupaukseni itselleni, siitä syystä että JOKU MUU ei ymmärtänyt minua ajoissa, esim puoliso"
kun kakkonen ei tajua tätä, että mikä pettäjä todellisuudessa on, vaan sortuu pettäjän kanssa olemaan.
Jos näin on, miksi halveksit? Eikö sinun pitäisi enemmänkin sääliä, jos näin ajattelet?
Toivottavasti puolisonasi ei ole pettäjä, sillä sitten voi halveksia sekä ykköstä että kakkosta.
Käyttäydyt juuri kuin yllä.
Et näe omaa osuuttasi parisuhteen hoitamisessa. Syytät toisia, kakkosia, että he eivät tajua, mikä pettäjä todellisuudessa on.
Eikö sinun pitäisi tehdä parisuhteellenne jotain, ettei kumppanisi olisi se mikä nyt on. Oletko sitä mieltä, että parisuhteenne on kunnossa, jos kumppanisi ei uskalla olla kanssasi avoin, rehellinen , oma itsensä ja avautua vaikeissakin asioissa? Onko se tosiaan sen kakkosen vika? Ei ole mitään kakkosia kun kotipesä on kunnossa.
Kyllä minun halveksunta olisi enemmin sinun puolella kuin sen kakkosen, jos olisi. Mikä minä olen ketään halveksimaan. Kunhan vaan ajattelen täällä ääneen.
Kaikki mitä sanoit on totta. Ne ovat syy joka selvittää asiat, tai erota. Pettäminen ei ole ratkaisu niihin ongelmiin.
Olen eroamassa, koska osa noista asioista paljastui sellaisiksi joille en mahda mitään, tai en halua mahtaa, tai en osaa tehdä niitä oikein.
Mutta sitä paheksuttavammaksi pettämisen aina vaan tekee se, että mun kanssani kyllä voi kommunikoida ja selvittää ONKO ne ratkaistavissa.
Pidän täysin ukon omana pelkuruutena ettei uskalla kohdata mua tai lähestyä ongelmissa, vaikka on itse vaimokseen halunnut alunperin.
Ukoilla on vissiin se käsitys, että parisuhdetta jostain syystä ei voi purkaa, jos se ei täytä kriteerejä.
Onko ukot niin romanttisia, että kaikki on tähtiin kirjoitettua.
Lapsiakin voi yhdessä hoitaa, vaikka parisuhde purkautuisi. Sekään ei ole syy pettää, ettei voi muka erota lasten vuoksi.
Itse ainakin teen eron ensin selväksi, ja haen sitten vasta kolmannen osapuolen kuvioihin.
jos seksi vaimon kanssa ei maistu! Ja pitäähän sitä saada välillä vaihtelua. Itseasiassa suhteessakin ollaan vain sen takia, kun tietää miten lääpällään naiset ovat varattuihin miehiin! ;) Oi autuutta!