millainen on narsisti? Olen elänyt usean vuoden ajan ihmisen kanssa, jolle minä olen ilmeisesti ollut vain pelkkä kulissi. Suhde on ollut täynnä pettämistä, viinaa, valehtelua. Kuniisti hän toki osaa puhua, mutta kaikki on ollut valhetta.
Hän tavallaan sitoo ihmisen itseensä ja käyttää kaikkia keinoja hyväkseen, kaikkia niitä jotka tietää olevan minulle ne kaikkein satuttavimmat...
Olen tavannut ihanan ihmisen, jonka avulla olen herännyt toivoon,että minullekin voi olla olemassa jotain ihanaa. Mies joka kunnioittaa ja rakastaa minua, ei halua loukata.
Toki tiedän sen, ettei toisen ihmisen varaan voi rakentaa omaa tulevaisuuttaan, ainakaan erotianteessa. Tuntuu kuitenkin, että tämä ihminen on minulle niin tärkeä, että sattuu. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään romahtavani. Toisaalta tiedän olevani niin vahva,että en jaksa enää elää onnetonta elämää, vaan haluan ja uskon parempaan elämään myös minulle. Haluan muutoksen elämääni.
Kuinka kauan kestää toipua erosta, vaikka mies onkin ollut valhtelia ja juoppo koko suhteen ajan. Toki on ollut hyvääkin...
Ahdistaa ja pelottaa.
Hän tavallaan sitoo ihmisen itseensä ja käyttää kaikkia keinoja hyväkseen, kaikkia niitä jotka tietää olevan minulle ne kaikkein satuttavimmat...
Olen tavannut ihanan ihmisen, jonka avulla olen herännyt toivoon,että minullekin voi olla olemassa jotain ihanaa. Mies joka kunnioittaa ja rakastaa minua, ei halua loukata.
Toki tiedän sen, ettei toisen ihmisen varaan voi rakentaa omaa tulevaisuuttaan, ainakaan erotianteessa. Tuntuu kuitenkin, että tämä ihminen on minulle niin tärkeä, että sattuu. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään romahtavani. Toisaalta tiedän olevani niin vahva,että en jaksa enää elää onnetonta elämää, vaan haluan ja uskon parempaan elämään myös minulle. Haluan muutoksen elämääni.
Kuinka kauan kestää toipua erosta, vaikka mies onkin ollut valhtelia ja juoppo koko suhteen ajan. Toki on ollut hyvääkin...
Ahdistaa ja pelottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun liittoni kuulostaa myös samanlaiselta kuin sinulla, tosin pettämisestä en ole aivan varma, mutta vaikuttaa siltä, että aikomuksia siihen on saattanut olla/on. On käynyt seuranhakusivuilla muka vain uteliaisuuttaan katselemassa, mutta epäilen vahvasti sanoman todenperäisyyttä. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa, että ihminen jaksaisi pelkkää uteliaisuuttaan roikkua monena päivänä kyseisillä sivuilla, ja muutenkin tietokoneen käyttö on ollut "salamyhkäistä", sivuhistorioita poisteltu ym. muita näitä perinteisiä merkkejä, tietokoneen käytön liittyessä uskottomuuteen. Se on vain naisen vaisto joka sanoo ettei kaikki ole kunnossa asian tiimoilta.
Lisäksi on myös tuo alkon käyttö, masennusta jne. Mies on ollut niin tavattoman ilkeä, käyttäytynyt suorastaan hirviömäisesti minua kohtaan (nyt kun jälkeenpäin ajattelen), tajusin, ettei tällaisen ihmisen kanssa voi elää yhdessä saati solmia tasapainoista ja tasa-arvoista parisuhdetta. Lisäksi meillä on yhteinen reilun kuukauden ikäinen vauva, minun on suojeltava häntäkin jatkuvilta riidoiltamme. Olen nyt alkanut hoitaa käytännön asioita kuntoon (täyttänyt asuntohakemuksen) jne. Tuntuu helpottavalta ajatella elämää ilman hänen läsnäoloaan, joka tekee olon tätä nykyä jatkuvasti hyvin tukalaksi ja epävarmaksi, ei tarvitse kuunnella hänen satuttavia piikittelyjään eikä tarvitse elää jatkuvan luottamuspulan vaivaamana. Minun olisi pitänyt lähteä ajat sitten, mutta parempi avata silmät myöhään kuin ei milloinkaan. Meillä on vain tämä yksi elämä eikä sitä kannata kuluttaa kituuttamalla ja kärsimällä huonossa (lue: sietämättömässä) parisuhteessa. Jokainen ihminen on ansainnut parisuhteen, jossa voi olla aidosti onnellinen ja tulla aidosti rakastetuksi.
Vaikka yksinelo pienen lapsen kanssa hieman pelottaa ja on melkoinen hyppy tuntemattomaan, minun on vain pakko luottaa siihen että elämä kyllä kantaa. Onneksi minulla sukulaiseni ja ystäväni tukenani, yksin ei tarvitse jäädä. Toivon sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville kovasti voimia ja haluan sanoa, että teit ihan oikean päätöksen. Niin tiedän tehneeni itsekin. Kyllä se elämä vielä voittaa!!! Aurinkoista päiviä!!! :)
Kuulostaa tutulta. Käsittämätöntä julmuutta ja ilkeyttä. Miten voikaan toiselle ihmiselle sanoa pahasti ja loukata ja mitätöidä. Ajattelen vaan, että pakko olla jotenkin syvästi sairas. Täysin tunteeton ja niin kylmä. Ja silti, silti rakastan häntä niin paljon. En kertakaikkiaan ymmärrä itseäni. Miksi rakasta sellaista joka ei minua rakasta, ei välitä, ei kunnioita. Kohtelee huonommin kuin eläintä. Mutta ne hyvät hetket, vaikka niitä olisi kuinka harvassa niin ne saa niin riippuvaiseksi. Olen yrittänyt päästä eroon tästä suhteesta, mutta olen voimaton ja kykenemätön. Otan päivättäin vastaan sen julmuuden. Olen syväti masentunut ja itsetuhoinen. Olen jatkuvasti ahdistunut. Koen elämäni täysin merkityksettömäksi, ja vain ajelehdin päivästä toiseen. Itken niin paljon, pelkään niin paljon ja vain kaipaan ja janoan rakkuatta, jota kuvittelen murusina häneltä saavan. Eikä se edes ole rakkautta, vaan keino tehdä minut riippuvaiseksi ja pitää minut suhteessa. Olen syvästi masentunut, enkä jaksa repäistä itseäni tästä irti. Siispä jään ja vaivun yhä syvemmälle. Kuka tai mikä auttaisi? Miten joku voi olla täysin vailla tunteita, empatiaa tai edes sääliä? Kun itse niitä kuitenkin tuntee, eti voi ymmärtää, että toinen on sisältä kuollut, julmuri, vaan ajattelee, että ei hän nyt tosissaan ollut, ei hän nyt tuota tarkoittanut, kunhan vain lipsahti taas. Olen niin toivoni menettänyt elämään.