Kyselen nyt miehiltä, mikä siinä mättää, kun miehet eivät osaa olla vain kavereita naisen kanssa? Olen tapaillut viimeisen vuoden aikana kolmea miestä, jotka olivat ihan kivoja ja juttukin luisti. Mutta se jokin siitä puuttui, joten jommasta kummasta johtuen siitä ei syntynyt mitään syvempää. Olen yrittänyt näiden kolmen kanssa kirjoitella ihan vain kuulumisia ja tapaamisia vaikka kahvikupin merkeissä, mutta nämä miehet eivät halua mitään. Kyse ei ole ulkonäöstäni, koskapa se puoli on jokaisen kohdalla ollut jopa "ihaileva".
Olen kotoisin pohjoisesta, joten onko "täälläpäin" jotenkin tiukkapipoisempaa sakkia vai mistä on kyse? Olen tietenkin sanonut, että jos uusi naisystävä estää, ymmärrän kyllä. Tästä ei ole kyse. Voiko ystäviä olla joillakin liikaa?? Kommentoikaa..
Olen kotoisin pohjoisesta, joten onko "täälläpäin" jotenkin tiukkapipoisempaa sakkia vai mistä on kyse? Olen tietenkin sanonut, että jos uusi naisystävä estää, ymmärrän kyllä. Tästä ei ole kyse. Voiko ystäviä olla joillakin liikaa?? Kommentoikaa..
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minun kokemukseni on että nainen joka haluaa "vain ystävyyttä" heltiää viimeistään kun pääsee kosketukseen.
Naiset eivät itse osaa pitää asettamiaan rajoja. Siinä kolikon toinen puoli.
Jos ne ukot hämää niin pistä kiertoon, he ilmaisee omaa tarvemaailmaansa ja jos se mitä sinä tarvitset heistä ja se mitä he tarvitsevat sinusta niin miksi ihmeessä tilaat soraa jos tarvit oikeasti sepeliä?
panokone, joka on luotu miehen panoalustaksi. Isot tissit plussaa. Ei tässä kaveruus kiinnosta vaan toosa. Ei se niin vaikeata ole ja se johtuu ainoastaan panetuksesta ja siitä voit syyttää jumalaa, kun on sellasen antanut.
itse ehdottelisivat kahvihetkiä, olisit täällä valittamassa sitä etteivät miehet osaa häipyä helvettiin elämästäsi.
Koska naiset ovat kaverimielessä miehiä tylsempää seuraa..
Kaverinaiset yleensä kaipaa seuraa vain sillon kun niillä on jotain vuodatettavaa.
se tietää nämä kuviot. Äidin pikku mussukka.
..persnettoa.
Miehet ovat olleet kiinnostuneita sinusta romanttisessa/seksuaalisessa mielessä ja olet antanut heille pakit. Se on kova kolaus itsetunnolle. Miltä sinusta tuntuisi, jos homma olisi mennyt toisinpäin, itse olisit ollut se joka saa pakit? Moni kykenee tuossa tilanteessa olemaan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut, eivät kaikki. Jos minä olisi kovin ihastunut ja saisin pakit, en enää aktiivisesti pitäisi yhteyttä mieheen. (Poikkeuksena sellainen hypoteettinen tilanne, että olisimme olleet aiemmin ystäviä.)
Minun mielestäni ystäviä voi olla liikaa; jos ystävien tapaamisista tulee velvollisuuksia, täytyy joistakin ystävistä osata myös luopua.
että tosiystävyys kestää myös vähäisemmän yhteydenpidon? Yleisellä tasolla pohdittaessa. Tietty sekin vaikuttaa miten herkästi kukakin pitää moikkailututtuja, hyvänpäiväntuttuja, tuttuja ja kavereita ystävinään.
Ei munkaan mielestäni kaveri/ystävyyssuhteiden pidä "perustua" velvollisuuksiin.
vähäisemmänkin yhteydenpidon. Mulla ei olis koskaan ollutkaan yhtään ystävää, jos se ystävyys ois jotenkin sidoksissa mun aktiivisuuteen yhteydenpidon suhteen, koska en ole koskaan ollut kovin hyvä näissä jutuissa. Mun mielestä ystävyyteen ei kuulu pitää kirjaa siitä kuka soittaa ja koska soittaa ja miten monesti tavataan. Joskus tulee vaan semmonen olo, et haluu olla yhteydessä toiseen. Joskus taas haluaa olla omissa oloissaan, unohtuu silloin kaikki muu. Mutta tosiystävä ei siitä kanna huolta, eikä syyllistä.
Toki ystävinä pidetään myös sellaisia ihmisiä, joita nähdään tosi harvoin. Ei ystävyys riipu tapaamistiheydestä. MUTTA jos tapaamisista tulee velvollisuuksia, olipa niitä sitten usein tai harvoin, ei "ystävyyttä" kannata jatkaa ns. tekohengitystyylillä.
sen tosiystävän taitaa tunnistaakin just siitä et se pysyy, vaikka olosuhteet vaihtuu ja aikaa kuluu, eikä yhteydenpito aina oliskaan niin säännöllistä.
heitä ei kiinnosta "vain" ystävyys koska janoavat jotain vakavampaa. Toinen mikä tulee mieleen, niin ehkä kyseiset jampat eivät ole niin riippuvaisia kavereista/ystävistä, eli että heidän sen takia pitäisi alati laajentaa sosiaalista piiriään. Kolmas mikä tulee äkkiseltään mieleen on tietenkin se, että jospa sinusta(kin) puuttuu Se Jokin.
On varmasti todennäköistäkin, että se vika on minussa.. Mutta mihin se hauska ajatustenvaihto ja yhteinen huumori yhtä äkkiä katoaa? Eihän me ihmisinä muututa muuksi, vaikkei yhteistä syvempää kemiaa löytyisikään...
Minun kohdalla ei kyllä kyse ole ollut siitä, että mies olisi ollut kiinnostunut jostain vakavammasta kanssani.
Mielestäni nämä miehet, jotka eivät voi nähdä naista ystävinä, ovat usein sellaisia "naistenmiehiä", joilla on tietty jakkiutunut mielikuva naisista, jonka alle he sitten niputtavat jokaisen. Eivät toisin sanoen osaa ottaa naista vastaan IHMISENÄ.
Minusta olisi todella ihanaa olla ystävä tämänkin erään herran kanssa, mutta ei. Hän on jopa sanonut minulle suoraan (mielestäni aika halventavasti) että hänellä on jo tarpeeksi ystäviä. Aika kamalasti sanottu. Ja itsekin olen todellakin tehnyt selväksi etten ole häntä iskemässä. Mutta ei voi mitään. Ehkä hänen suhtautumisensa tähän asiaan paljastaakin minulle, miksi meistä ei olisikaan ystäviksi. Itse en nimittäin koskaan sanoisi noin kenellekään, enkä muutenkaan käyttäytyisi yhtä töykeästi ja alentavasti.
miehiä, jotka kertovat rehellisesti näkevänsä naisen tissit, perseen jne.. ja sitten on miehiä, jotka valehtelevat.
On ne kauheita ne, jotka sanovat suoraan mihin tarvitsevat naisen. Parempia ovat tietenkin nämä jotka puhuvat paskaa, ovat mielinkielin, eivät "loukkaa" olemalla rehellisiä ja käyvät vieraissa.
Be careful what u wish for .. you might get it.
jotka ovat oikeasti miehiä, eivätkä kusipäisiä idiootteja, joiden mielestä huono käytös on hyväksyttävää, koska onhan se "rehellistä". Kasva aikuiseksi.
niinkuin oletan, niin tolta pohjalta ystävyys ei onnistu naisen ja miehen välillä. Se alkuasetelma on niin heikolla pohjalla. Tosta on vaikee lähtee etenemään ja jos totta puhutaan, niin aika turhaakin. Se ystävyys on tossa tilanteessa just sitä "vain" ystävyyttä.
Ystävyys naisen ja miehen välillä onnistuu sen sijaan jos se on alkujaan ollutkin vain sitä ystävyyttä ja vaikka välissä ois kokeiltu jotain muutakin, niin tuo aiempi ystävyys usein toimii jo pohjana, joka pitää jotain sidettä yllä ja siihen on helppo palata.
Samaten jos rakkaus on kulunut jo niin sanotusti loppuun, niin ystävyys on mahdollista. Silloin kyseessä usein on monivuotinen suhde, joka päättyy, mutta ystävyys jatkuu.
Samaten jos rakkaus on kulunut jo niin sanotusti loppuun, niin ystävyys on mahdollista. Silloin kyseessä usein on monivuotinen suhde, joka päättyy, mutta ystävyys jatkuu.
Tarkotat siis, että pitäs saada vähän kasteltua melaa muuallakin. Tää on pelkkää sontaa.
naisten tai miesten elämä pyöri vaan sen melan ja mekon ympärillä. Kun erotaan, niin kumpikin voi hankkia ne uudet seksikumppaninsa/parisuhteensa toisaalta ja silti voidaan olla ystäviä. En näe tossa ongelmaa.
En tiedä miten muilla on, mutta mun mielestä sinkkuna ollessa on vaikea yrittää olla vain kaveri jonkun sellaisen naispuolisen kanssa, joka täyttää hyvin tyttöystävä -kriteerit. Tuntuu aika helvetin paskalta, että sellainen nainen haluaakin vain olla kaveri xD
Tietenkin on mahdollisuus, että se kaveruus muuttuukin läheisemmäksi, mutta miksi kiduttaa itseään, jos asia ei ole läheskään varma?
Mieluummin on sitten ilman sellaista kaveruutta xD
Eri asia on, jos seurustelee jo, ei silloin haittaa kaveruus muiden kanssa, koska saa jo läheisyyden yms tyttöystävältään.
pointteja tullut tässä mielenkiintoisessa ketjussa esiin.
Mulla on tällainen ajatus että jos rakastaisin jotain miestä ja se kuitenkin haluais olla vain ystävä, niin suostuisin siihenkin että saisin jollain tapaa olla sitä EDES lähellä.
Olenko ihan höhlä?
Olenko ihan höhlä?
Olet.
Mulla on ystävinä enemmän miehiä kuin naisia. Mä olen myös kotoisin en nyt ihan lapista mutta melkein ja täälläpäin ei kyllä miehet ole tiukkapipoisia.
Kyse on varmaan siitä että joidenkin kanssa ystävistyy ja joidenkin kanssa ei vaikka haluaisi. Ulkoonäkö ja ystävyys, sillä ei ole mitään tekemistä keskenään. En odota et mun miespuoliset ystävät huomais mun uudet vaatteet tai jotain, en minäkään huomaa heidän.
Aina ystävystyn myös miespuolisten ystävieni tyttökaverien kanssa. Voiko ystäviä olla liikaa? En tiedä. Mulla ainakin ne hyvät samat ystävät pysyy vuodesta toiseen. En tiedä auttoiko yhtään mut ystävyys ei ole pinnallista kuulumisten vaihtoa vaan se on tunne kun on samalla aaltopituudella jonkun kanssa ja haluaa viettää aikaansa juuri tämän ihmisen seurassa joskus enemmän ja joskus vähemmän.
olla ystävä, jos siitä puuttuu se jokin, joka on tärkeä ystävyyden pohjana.
Ystävyys ei ole yksipuolinen halu, joten miksi miestä syytät siitä.
en lukenut kyllä nyt kenenkään muiden vastauksia, mutta ihan vaan naisena tunkeilen vastaamaan kuitenkin... kun mulla on kyllä muutamia erittäin hyviä ystäviä, ja vain ystäviä miehissä, joilla itseasiassa on tyttöystävät/vaimot suurimmalla osalla. tunnen kyllä heidätkin, mutta en ole heidän kaverinsa, vaan miesten. minulla on siis naispuolisia ystäviä kyllä myös, mutta jostain syystä taas näitten miespuolisten kavereitten puolisot eivät ole sillä tavalla muodostuneet kavereiksi. eikä tarvikaan, enhän mä naispuolisten kavereitteni meisten kanssa ole samalla tavalla ystävä.
kaikki tullaan kyllä toimeen, eikä ole mustasukkaisuusdraamoja.
joten on kyllä miehiä, jotka osaavat olla vain ystäviäkin.
mutta! mä ymmärrän turhautumisen, koska on mulle noinkin käynyt, että ei olla voitu olla kavereita, koska mies on olettanut, että ollaan muuta. se on tosi mälsää. kaikki miespuoliset ystävänikin ovat tosin olleet minuun ihastuneita jossain vaiheessa, mutta heidän kanssaan ei vaan syystä tai toisesta ole jotenkin siitä tullut mitään kummempaa säätöä koskaan. sitten ollaan jääty ystäviksi.
se on hanurista myös, kun on käynyt niin, että itse olet vaan avoimin mielin tutustumassa ihmisiin yleensä, et iskemässä ketään, ja sitten kun haluaisit tutustua mieheen, se alkaa heti ehdottelemaan "kahdenkeskisiä tapaamisia teillä", tai jotenkin flirttailemaan, niinkun olisi saamassa sut kaadettua ("kuinkas myöhään neidille sopii tulla päiväkahville"-tyylisesti) ja sä olisit halunnut tietää kuka se on että voidaanko a)olla kavereita, b) olla ystäviä ja sitten vasta, jos mahdollista jotain enemmän.
mutta ei. heti kun toivo on hiemankin herännyt, niin tulee ehdottelua... blaah!
tai sitten joku, vaikka vanha työkaveri soittaa, ja muka on kiinnostunut mitä sulle kuuluu, ja sitten se soittelee niinkauan kunnes kuulee, että sulla on poikaystävä, tai tajuaa, että sä todella olet vaan kaveri, ja äkkiä sä et merkkaakaan mitään, niinkun "et oo kaveri, kun ei saa pillua", mikä on myös aika loukkaavaa.
jne. mutta sellasta se on, ihmisillä on eri toiveet, ja ehkä sellasten miesten on vaan hyvä liikkuakin jossain muussa seurassa, jotka eivät voi olla oikeesti kavereita ja tykkää susta myös ihmisenä. koska mitä sä nyt ylipäätään tekisit sellasella miehellä, joka ei ennenkaikkea ole sun ystävä?! tai ystävillä, jotka on ystäviä sillä ehdolla että... eipä semmosista miehistä (eikä naisista) ole tosipaikan tullen ystäviksi, eikä paljon miksikään muuksikaan.
ja täytyy aina muistaa, ettei kaikista muutenkaan tuu ystäviä, ei kummastakaan sukupuolesta, saattaa olla, että ensin niin luullaan, mutta sitten ei kumminkaan.
kyllä siis ystäviä on maailma täynnä, joskus vaan törmää niihin, jotka ei oo eikä tuu.
kiitos kaikille mun ystäville, miehille ja naisille!
ja niille jotka ovat olleet enemmän, ja niille, jotka ovat olleet vähemmän ja tajunneet lähteä menemään ilman että tarvii käskeä :)