Olen 28v heteromies, jolla ei ole koskaan ollut vakavaa suhdetta naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä, etteikö siihen olisi ollut ja olisi edelleenkin mahdollisuus päätyä. Vaikka nuorempana olinkin kauniimpi ja nyt kun kolmeakymppiä lähennellessä on vähän kiloja tullut, niin uskallan silti väittää, että minulla olisi mahdollisuus päätyä edelleenkin suhteeseen kauniin naisen kanssa, naamassani kun ei edelleenkään ole vikaa.
Mutta ajatus vakavasta suhteesta ja jonkun toisen ihmisen kanssa saman katon alla asumisesta on todella kaukainen. Yhden illan jutut ovat piisanneet, niissäkin se toisen läheisyys on aina alkanut lopulta ahdistamaan.
Samaan aikaan kuitenkin toisinaan (todella harvoin kuitenkin) haikailen läheisyyttä ja hellyyttä, vaikka koko ajan tiedän, että en parisuhteessa pystyisi elämään. Ehkä joskus viisikymppisenä, mutta nyt ei tule kysymykseenkään.
Mitä mieltä tällaisesta ollaan, kun nuo yhdenillan jututkin ovat olleet sellaisia, että naisosapuoli on halunnut juuri sitä vakavampaa, mutta aamun tullen meikäläinen on livistänyt pakoon sitä hellyyttään tarjoavaa naisihmistä.
Olenko moraalisesti kieroutunut miehen irvikuva vai mikä?
Mutta ajatus vakavasta suhteesta ja jonkun toisen ihmisen kanssa saman katon alla asumisesta on todella kaukainen. Yhden illan jutut ovat piisanneet, niissäkin se toisen läheisyys on aina alkanut lopulta ahdistamaan.
Samaan aikaan kuitenkin toisinaan (todella harvoin kuitenkin) haikailen läheisyyttä ja hellyyttä, vaikka koko ajan tiedän, että en parisuhteessa pystyisi elämään. Ehkä joskus viisikymppisenä, mutta nyt ei tule kysymykseenkään.
Mitä mieltä tällaisesta ollaan, kun nuo yhdenillan jututkin ovat olleet sellaisia, että naisosapuoli on halunnut juuri sitä vakavampaa, mutta aamun tullen meikäläinen on livistänyt pakoon sitä hellyyttään tarjoavaa naisihmistä.
Olenko moraalisesti kieroutunut miehen irvikuva vai mikä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
älä sit valita jos et ketään saa enää aikojen kuluessa, jos siihen nykyisin vielä olis mahdollisuus. Mun silmissä ainakin tuollanen mies ois vastenmielinen jolla on ollu useita yhen illan juttuja, ei tulis kysymykseenkään. Oisit onnellinen jos oikeasti jollekkin kelpaisit, mitä tosin on vaikea uskoa. Tuollaset joutais kyl olee loppuelämänsä yksin kurjuuttaan surressaan.
Sulla on vaan joku pelko joka tossa kaikessa on takana. Sen kun saat selätettyä, niin oot voiton puolella. Ja uskon, et kyse ei ole se läheisyys, vaan siellä on joku suurempi juttu takana, mut saatat vain uskoa että se johtuu siitä läheisyydenpelosta. Siihen nimittäin tottuu helposti...kun vaan antaa mahdollisuuden siihen jollekin.
...tuo on ihan ok, jos olet niille naisille rehellinen. Jos taas lupailisit ikuista rakkautta ja pettäisit minkä ehtisit, niin se olisi väärin. Ja kyllä nainen, joka menee ekana iltana sänkyyn tietää, että todennäköisyys että mies etsii vain panoa on aika suuri...
Mulla on muuten naisena ihan sama juttu, että en voi kuvitellakaan "katselevani" jotain miestä pysyvästi... Tosin en harrasta yhdenillan juttujakaan. Ehkä me ollaan jotenkin tunnevammaisia, mutta ainakin minä olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen ja se kai on pääasia.
että väittäisin, että 80 prosenttia miehistä päätyy suhteeseen vain ja ainoastaan siksi, ettei sinkkuna saa säännöllistä seksiä. Suomalaisista miehistä aika harvalla kuitenkaan on mitään tunteita. Se vain on osa sitä mitä miehet on. Jos olet tyytyväinen, niin sama se mitä muut ajattelee!
tuohonkaan väitteeseen, tai no, sittenpä minun kohdalleni on osunut erilaisia miehiä kuin sinun. Lähestulkoon jokainen minua lähestynyt on halunnut pitää yhteyttä, halunnut suhdetta jne. vaikkeivat edes ole saaneet vielä seksiä:) Ja vielä tuon jälkeenkin. Eli tunteita on piisannut liiaksikin toisella osapuolella, kun itse taas olen kaivannut vähän rennompaa meininkiä, nuori kun olen, enkä kytkeytyä jokaiseen ihmiseen niin "tosissaan".
Monesti jopa tuntuu, että naiset ovat enemmän tunteettomia tapauksia - haluavat suhteeseen, muuttaa yhteen, mennä naimisiin ihan vain taloudellisista syistä ja siitä, että haluavat lapsia jne. Eivät siksi, että rakastavat toista.
se oikea hullaantuminen toiseen on jäänyt saavuttamatta noiden naisten kanssa. Et siis ole mitenkään epänormaali, läheisyys ei vain tunnu luontevalta pidemmän tai lyhyemmän aikavälin kohtaamisissa, jos ei tunnu "oikealta", ihastuneelta, rakastuneelta.
Kun/jos tapaat jonkun, johon todella ihastut, huomaat heti ettei läheisyys tunnukaan niin vastenmieliseltä. Päinvastoin, ei halua lähteä enää ikinä. Jos tällaista tunnetta ei tule, ei kannata aloittaakaan seurustelua, tai antaa toiselle merkkejä sen kummemmasta...se on vain ja ainoastaan rehellistä.