Tyhmä kysymys, tiedän. Pakko silti kysyä!
Olen aina, lähes koko pitkän ikäni (18 vuotta), miettinyt tätä asiaa: kuinka nainen elää miehen kanssa yhdessä? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että kuinka nainen voi olla oma itsensä miehen seurassa: piereskellä, röyhtäillä, haista silloin tällöin hielle, olla väsynyt jne.. Jos kumppani on tarpeeksi tuttu ja rakas, niin onko tämä siinä tapauksessa täysin mahdollista? Kuinka kauan naisen täytyy siis pidätellä pierujaan miehen seurassa ja näyttää aina hyvältä? :)
Ja jos joku miettii, ei, minulla ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia miehen kanssa elämisestä. Siksi just kysynkin.
Olen aina, lähes koko pitkän ikäni (18 vuotta), miettinyt tätä asiaa: kuinka nainen elää miehen kanssa yhdessä? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että kuinka nainen voi olla oma itsensä miehen seurassa: piereskellä, röyhtäillä, haista silloin tällöin hielle, olla väsynyt jne.. Jos kumppani on tarpeeksi tuttu ja rakas, niin onko tämä siinä tapauksessa täysin mahdollista? Kuinka kauan naisen täytyy siis pidätellä pierujaan miehen seurassa ja näyttää aina hyvältä? :)
Ja jos joku miettii, ei, minulla ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia miehen kanssa elämisestä. Siksi just kysynkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toisilla treffeillä voi pieraista no problem nuo kaikki kuuluu elämään :-)
sinut voi poimia treffeille =D Oikeesti? Toi oli hyvä...ihmisiähän me naisetkin ollaan...
Tuo on ihan totta, vaikka koomiselta kuulostaakin, että aivan unelmamieheltähän tuo kuulostaa, jos hänen kanssaan voi jo toisilla treffeillä pieraista. Tuollaisessa suhteessa ei varmasti olisi mitään salaisuuksia, kun kumpikin voisi käyttäytyä luontevasti toistensa seurassa!
Itse sen verran suorasukainen nainen olen, ettei mun hermot kestäisi parisuhdetta minkään "ulkokultaista käytöstä" vaalivan miehen kanssa.
Perusajatuksenahan pitäisi olla, että samaa lajia ollaan molemmat, mies ja nainen.
Molemmilla samat luonnolliset tarpeet, ja jos niitä ei jompi kumpi voi hyväksyä, kannattaisi varmaan sitten suosiolla olla yksin.
Nämä lapselliset ajatukset "tytöt ei kakkaa" jne, pitäisi olla ohitettu jo ennen murrosikää.
Tottakai on olemassa sellaisia hyvinkin estyneitä ihmisiä, jotka suurinpiirtein tuntevät häpeää aamuisen vessakäynnin jälkeen, mutta siinä tapauksessa kannattaisi varmaan hakeutua ammattiavun piiriin.
Jos ei oman kullan kanssa voi olla vapaasti ja rennosti, miksi yleensä lähteä asumaan ja kehittämään suhdetta toisen ihmisen kanssa?
Tuntuu ajatuksena tosi oudolta, että pitäisi jotenkin piilotella luonnollisia tarpeita (Nälkää, janoa, seksuaalisia haluja tai vaikkapa sitten sitä piereskelyä/ vessassa käyntiä) oman, kaikkein rakkaimman ihmisenkin kanssa.
Kyllä minä olen ihan aito, oikea ja elävä ihminen kaikkine arkisine haluineen ja tarpeineenkin, ihan niinkuin miehenikin.
Onneksi molemmat olemme sen verran realistisia, ettemme oleta mitään muuta.