EROON TUSKASTA. SIITTÄ ON NYT KULUNU VUOSI KUN SAIN SELVILLE ETTÄ VAIMO ON PETTÄNYT. ANNOIN ANTEEKSI JA OLEMME YRITTÄNEET MOLEMMAT PÄÄSTÄ ASIASTA ETEEN PÄIN KUITENKIN VÄLILLÄ TULEE KOVAT TUSKAT, JA VIHA TOISTA KOHTAAN.
OLEN VÄLILLÄ NII MASENTUNUT ETTÄ EN EDES JAKSA JUTELLA HÄNEN KANSSAAN HALUASISN POIS HÄNET ELÄMÄSTÄNI MUTTA KUN SANON SEN HÄNELLE NI HÄN ITKEE JA RUKOILEE ETTÄ EN JÄTTÄSI HÄNTÄ ,JA OLEN LUONTEELTANI LIIAN HYVÄ ETTÄ ANNAN HÄNEN JÄÄDÄ .JOPA SEKSI EI ENÄÄ TUNNU KIVALTA HÄNEN KANSSAAN TULEE VAIN SILMIENEN ETEEN MITÄ HÄN ON TEHNYT JA SILLOIN TULEE SE VIHA JA MENEE KOKO PANO IHAN PILALLE, EN TIÄ MITÄ OIKEEN TEEN
OLEN VÄLILLÄ NII MASENTUNUT ETTÄ EN EDES JAKSA JUTELLA HÄNEN KANSSAAN HALUASISN POIS HÄNET ELÄMÄSTÄNI MUTTA KUN SANON SEN HÄNELLE NI HÄN ITKEE JA RUKOILEE ETTÄ EN JÄTTÄSI HÄNTÄ ,JA OLEN LUONTEELTANI LIIAN HYVÄ ETTÄ ANNAN HÄNEN JÄÄDÄ .JOPA SEKSI EI ENÄÄ TUNNU KIVALTA HÄNEN KANSSAAN TULEE VAIN SILMIENEN ETEEN MITÄ HÄN ON TEHNYT JA SILLOIN TULEE SE VIHA JA MENEE KOKO PANO IHAN PILALLE, EN TIÄ MITÄ OIKEEN TEEN
Vastaukset 26
Vanhimmat
kuin minullakin. Tuska, viha ja oma alemmuuden tunne.
Et kertonut tarkemmin, miten paljon sinua vedettiin höplästä ennekuin sait tietää..
Minulle valehdeltiin niin paljon, että käsittääkseni ainakin omalla kohdallani se valehtelu antaa niin suuren lisämausteen katkeruuteeni etten millään tahdo yli päästä vaikka aikaa on jo kulunutkin melkoisesti.
Olisi paljon helpompi kestää esim. avioero jos pettäjä ennen pettämistään (ainakin edes siinä vaiheessa kun alkaa seikkailla muiden kanssa) sanoisi reilusti että on tyytymätön suhteeseen jahaluaa erilleen, jotta voisi alkaa rakentamaan elämäänsä jonkun muun kanssa.
Silloin ainakin syntyisi keskustelua ja vaikkei se johtaiskaan mihinkään olisi asia ainakin helpompi työstää.
Mielestäni ihminen joka raukkamaisesti vain pakenee uuteen suhteeseen ei ole aikuinen, ja aiheuttaa kanssaihmiselleen paljon pahaa. Tämän vuoksi se pahaolo ja katkeruus on tilanteessa usein ylitsepääsemätöntä ja vaikka kuinka yrittäisi ei kykene unohtamaan.
Mitään neuvoa en kykene sinulle antamaan, koska elämäntilanne on meillä kaikilla erilainen. Toivon vain Sinulle hyvää kesän jatkoa ja jaksamista.
ennekö sain asian selville.kyllä siihen puoleen vuoteen mahtuu paljon valheita.
ja ne valheet siinä koskettaakin niikuin sinuaki
ja kyllä pettäjä osaa valehedella tosi taitavasti. mutta olin kyllä itse paljon nällinpi kuin vaimoni,soitin jopa enusttajalle mistä sain lopullisen tiedon.ja ihan totta puhut olis ennemin tehnyt eron ja sitten vasta lähtenyt huorramaan.ja eniten täs kärsii lapset.he eivät halua että me erotaan koska en tulisi ikinä antaa lapsia tän naisen työ ja hän tietää sen mutta tosi raskasta ajatella että oma vaimo kenen kans on oltu avioss 20v menee ja pettää ja toinen mies saa läämiä häntä. ja tietää millainen vaimoni on intiimi alueelta se risoo mua nii lujaa että olen meinannut jopa mennä listiin tän miehen
anteeksi ,ei kukaan voi ,kyllä petetksi tuleminen on niin paha juttu , sitä ei voi unohtaa eikä antaa anteeksi , neuvoni onkin mene perhe neuvolaan , sieltä saat avun tuskaasi , ja elämäsi muuttuu pikkuhiljaa hyväksi ,ominavuin tommosesta ei selviä , olen kokenut saman , perheterapiasta oli apua .
...ja eronnut n. vuosi sitten. Meillä suurinpiirtein samat kuviot käytiin läpi, vaimo itki ja aneli että jatkettais avioliittoa. Ja kyllähän me sitä yritettiinkin, mutta ei se onnistunut. Parivuotta jahkailtiin mutta minun epäilyni ja se kuvottava tunne sydänalassani ei hellittänyt.
Nyt on hyvä olla olen päässyt vihdoin eroon siitä vihasta exää kohtaan. Älä hyvä mies jahkaa suotta eipäsjuupas tilannetta, laita paperit kuntoon ja nokka kohti uusia haasteita.
monta asiaa ,,, meillä on 3 yhteistä lasta
ja he eivät halua että me erotaan,he ovat ihan peloisaan he pelkäävät että me erotaan ja
he eivät voi olla molenpien tykönä,.tää on tosi vaikeeta en halua tuottaa lapsille nii kovaa tuskaa ennemin kärsin itse
voikin satuttaa. Minkä ikäisiä lapsesi ovat ?
Itselläni oli(on) kumppaninin pettämisen lisäksi myöskin poikani ja hänen vaimonsa ero pahimpaan meidän kriisimme aikaan.
Olen sivusta nähnyt, miten lapset kärsivät vaikka heillä onkin hyvä äiti. (heilla ei ollut uskottomuutta vaan jotkiust muut syyt aiheuttivat avioeron)
Ehkä kuitenkin kun tunnut niin kärsivän suhteessasi olisi kaikesta huolimatta ottaa ainakin tilapäinen ero ja miettiä asioita rauhassa. (samoin kumppanisi)
Suomessa saa nykyään järjestettyä asiat niin että lapset voivat esim. vuoroviikkoina asua vanhempiensa luona. Katsos onhan niin että kuitenkin lapset ehkä kärsivät vähemmän näin kuin ikävässä ja alakuloisessa yhteisessä taloudessa.
Lisäksi Sinun pitäisi ajatella itseäsikin. Et masentuneena jaksa lastesi kanssa olla. En väitä että ero olisi hyvä asia mutta se kun ei näe koko ajan toista selkiyttää varmasti asoita.
Perheneuvolasta (josta joku antoi vinkin) en oikein tiedä. Ainakaan poikanin ja hänen vaimonsa kohdalla ei ollut mitään apua, tilanne vain paheni.
Tärkeintä kuitenkin tilanteessa mielestäni olisi ettette purkaisi pahaa oloanne lasten kautta. (olen hyvä neuvomaan toisia, vaikka oma elämänikin on pirstaleina.
Edelleen jaksamista sinulle.
ei lasten tarvitse tietää sinun ja vaimosi vaikeuksista , ei lapset kärsi jos teistä ero tulee , päinvastoin he kärsivät jos näkee sinun kärsivän ja olevan onneton ,ON TODELLA VÄÄRIN ETTÄ SINÄ JOUDUT KÄRSIMÄÄN VAIMOSI TYHMYYDEN TAKIA ,nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja menet perhe neuvolaan sieltä taatusti tulet saamaan apua ja selviydyt tästä kriisistä ja voit tehdä oikeita päätöksiä itsesi ja lastesi parhaaksi , kun olet pahimman ohi päässyt , niin huomaat kuinka elämä onkin mukavaa ilman petollista puolisoa ,elämä jatkuu ,älä pilaa elämääsi turhalla kärsimyksellä, jonka toinen on aiheuttanut.
alkuun pelotti, että saanko mitään uutta tilalle. Ja miten lapset etc....
Nyt on 4 vuotta kulunut. Lasten kanssa olen jutellut. Sanovat, että hyvä että erottiin vaikka vaikeaa se silloin oli heillekin ja meille kaikille.
Lapset olivat tuolloin 6 ja 11 vuotiaita.
Niin ikääkin mulla oli jo silloin 38 vuotta. Joten pelkokin painoi siitä, että saanko enää mitään tilalle.
Koska itse olen ollut kuitenkin kunnollinen mies. Minkälaiseksi luokittelen itseni edelleen. Niin on ollut vientiä ihan liikakin. No kuitenkin paria pidempää suhdetta ehdin kokeilla sen jälkeen ei oikein natsannut ne, mutta nyt menee hyvin tässä kolmanessa suhteessa.
tärkeää on pitää ainakin puolen vuoden paussi, ennen uuden suhteen aloittamista. Sen virheen tein itse että heti ryntäsin ensimmäiseen vastaantulijaan "hätäpäissädäni" yhym taisin olla päissäni muutenkin :-). Mutta sitten pikkuhiljaa opin ettei niin pidä toimia.
Tsemppiä ja rohkeutta vain sulle.
Minä tiedän miltä se tuntuu. Yli vuoden yritin kituuttaa sen pettämisen tuoman "paska" fiiliksen kanssa toivoin että se menisi ohi. Muttei se mene. anteeksi voi antaa, muttei ne tunteet muutu silti koskaan.
Niin se vain on, ettei se anteeksianto ole kuin kaunis sana näissä asioissa. Itse sen läpi käyneenä(pettäminen -> terapia -> uusi alku, "anteeksi antaminen" -> viha, katkeruus -> yritetään elää -> viha, väsymys -> seinä vastassa -> raskas päätös -> ero, käytännön järjestelyt -> uusi elämä!)
On turhaa mielestäni yrittää olla se parantaja ja pelastaja. Haluatko, että vielä vuosienkin päästä kun vaimo lähtee kaverin luona käymään, mietit itseksesi missä hän oikeasti on ja kenen kanssa. Voitko luottaa hänen sanomisiin ja kertomuksiin missä on oltu. Meinaan jos kaikki uusiutuu, niin kuin pettäjille usein käy, se mitä teet on jotain aivan muuta kuin ensimmäisellä kerralla. Kuinka paljosta on luovuttava, että voi olla onnellinen. Omasta erosta nyt kaksi vuotta, sen kipeän päätöksen jälkeen lähdin pois ja en taakseni katsonut, koska pelkäsin palaavani takaisin. Nyt elämä on valoa täynnä ja uusi rakas rinnalla. Sen päätin, että mitään paskaa vanhasta en mukanani tähän liittoon vie, vaan aloitan täysin alusta. Kovia taisteluita sisälläni kävin ja ulkoapäin syyllistämistä koin, mutta nyt asiat ovat hyvin! Niin paljon pettäjä ei pysty hyvittämään, että sinä kokisit "täyttymyksen".
Ole kunnon mies! Mistä olet valmis luopumaan, että olisit onnellinen? VOIMAA VELI!
Selville pari kuukautta sitten vaimoni suhteesta se ei ollut ehtinyt kestää kuin kolmisen kuukautta mutta kyllä siinäki aikana sängyssä ehtii monta kertaa käydä.Asia kalvaa mieltäni ja terapiassa käydään molemmat,vaimo ei eroa halua ja en tiedä omani mieltä kaikki on aikalailla sekaisin,eteenpäin yritetään vaimo katsoo tulevaan ja minä menneeseen. Hyviä kommentteja on tullut katsotaan nyt mihin me menemme.
Menee!vaimo ei ole se sama enää,sängyssä tunne on että se heppu on tehnyt kaiken saman ja ehkä enemmänkin.Aika korjaa sanotaan mutta kuinka kauan,aina se kuitenkin muistuu mieleen siitä ei pääse mihinkään.
toisin vaimo kyllä väittää ettei ole antanut panna. vaikka ovat jotai hiplaamista tehneekki koska siihen ei kuulemma olisi ollut mahdollisuutta koska kaikki tämä on tapahtunu työpaikalla.hän vain halusi elämäänsä jännitystä
Saiko rouva kaipaamaansa jännitystä elämäänsä? Minullakin on kokemusta näistä jännityksen hakijoista. Mieheni sattui pääsemään muutama vuosi sitten yhden huvittelijan leikkikaveriksi. Hyvin ehti seksiä harrastaa työpaikalla ja -matkalla. Eipä ole vaimoltakaan jännitystä puuttunut sen jälkeen.
Valheiden paljastumista joutuu tietenkin jännittämään. Kuka kaiken sähläämisensä rehellisesti puolisolle kertoo? Lisäksi vielä työkavereille joutuu olemaan mielin kielin, etteivät käräytä. Jännitystä piisaa..
ainaki nyt,,, olen sen jälkeen antanut hänen elämäänsä todella jännitystä, ei taida enää haluta lisää
eivät varmaan edes voineet kuvitella koska tämä kysein jätkä oli tavallaan hänen esimies, eronnu paska ja ikäerooki heillä oli 15v olis luullu että vaimo kattoo edes nuoremman.mutta tuntuu että nuoret naiset kattelevat paremmin vanhenpaa..kysin vaimoltani että mitä se näki täs jätkäs ,ni vastaus oli että ei todellakaan mitään että ihmettelee itteki miks päästi ton jätäkän hieromaan pilluansa nussia ei ole hänen antanut . mutta uskon että aika olis senkin toteuttanut
Ohoo. Vanha mies oli vissiin onnellinen ,kun sai tehdä tollai.
Mut ajattele ,et vaimosi tunnusti mitä ukko teki.
Jännitystä tietenkin vain haki ja ei ajatellut sen seurauksia.
Sun vaan täytyy hyväksyä tosiasiat ja jatkaa niinko ei mitään olis tapahtunutkaan.
Tai annat samalla mitalla takas,jos se sit helpottas.
Pettymys ja suru ovat pahimmat tunteet. Syksystä saakka mies oli työkaveriaan (perheellinen) katsellut, en tiedä suhteen laatua tarkemmin enkä kysellyt, tajusin vain että aika vakavaa on. Itse sain hänet tunnustamaan, kun olemuksestaan näin, että jokin on vialla. Pari viikkoa siinä meni, mutta sitten sanoin, etten kaipaa kämppäkaveria. Niin se muutti pois, mutta melkein päivittäin käy siinä jollain asialla ja vaikea sitä on katsoa. Onneksi lapset ovat niin isoja, että tajuavat tilanteen. Meidän jutusta ei enää mitään tulisi, vaikka rakastankin sitä. Luottamus on mennyt, joten ei siinä rakkauskaan auta. Pakko jaksaa. Kolmatta kuukautta nyt olen parhaani yrittänyt ja toivon, että ainakin vuoden kuluttua olis paremmat tuntemukset. Ota itseäsi niskasta ja eroa!
ole pystynyt antamaan anteeksi. Ei se riitä, että sanoo antavansa. Jos ei pysty anteeksi antamaan ja unohtamaan, niin turha on jatkaa, se on vain itsensä ja toisen kiusaamista.
vaimolleni anteeksi ja olisin unohtanut kaiken tapahtuneen.
Se vain ei vaimolleni riittänyt...
Eroa, se helpottaa!
entinen vaimoni. Parisen vuotta oli salasuhteessa ennenkuin sen miehen vaimo sitten sai kaiken selville ja käräytti vaimoni minulle. Kyllä sitä meilläkin puitiin ja pähkäiltiin mutta en pystynyt enää luottamaan. Aina kun se lähti jonnekin kävi mielessä että tapaakohan ne jossain. Ei sitä kestä helvettikään ja erohan siitä tuli ja kyllä täytyy myöntää että vaikka alkuun meinas tuskaan tukehtuu niin en ole katunu pätkääkään.
Erostani on kulunut jo viitisen vuotta ja uusi vaimoke on tuossa vierellä ollut jo kohta pari vuotta.
Ajattele hyvä mies omaa elämääs ja ota ittees niskasta kiinni, täällä ollaan vain kerran.
Pettäjä vaimosi tekosia.
Sinuna lähtisin yksin pikku matkalle ,saisit miettiä asioita halkipoikkipinoon.
Älä anna lapsiesi vaikuttaa elämääsi,mä tein sen virheen ja kärsin kuusivuotta mies petturin kanssa.
Nyt ,kun olen ollut neljättä vuotta erossa ,niin useasti lapseni aikuisia siis nyt, sanovat ,miksi et lähtenyt aijemmin .
Heidän mielestään sitä perhettä ei enää ollut, vaan kaksi riitelevää isiä ja äitiä ,joita oli kamala katsella ja kuunella sanoivat lapseni rakkaat.
Kyllä lapsesi ymmärtävät eron ,jos selität heille oikean tilanteen ja miten se ei vaikuta heihin ja kuinka isi rakastaa lapsiaan ihan samallai ko ennenkin.
Alku on aina vaikeata,mut kyllä sä selviät ,selvisithän noin hyvin vaimon tunnustuksellekin ja tupakkaa menee ja lääkkeitä ,mikä on ihan normaalia ,kun on elämään tullut suuri suru ja paha rako.
LÄHDE POIS JA KATSO MILTÄ SE TUNTUU.
olen sanonut lapsille että haluan eroon ja he saavat olla myös äitinsä kans tekemisis. mutta he eivät halua että me erotaan ,tää on todella tuskallinen tilanne olen yrittänyt päästä asiasta eroon kaikella lailla mutta en pääse,
Mutta kuinka kauan,asia mielessä aina ja lapset pieniä ei ole helppo lähteä,välillä hyvin mutta kyllä se sitten taas räjähtää.Nyt olen niskan päällä mutta ei tilanne kuitenkaan ole herkullinen,ei sitä niin vaan luottamusta löydy toiselle.Ero on tuskallista kun toinen yrittää parantaa tekosiaan.
kiitos vaan ja neuvoisin vielä.
Eli sinulla on todella pattitilanne ja kun vaimosi on noin luvannut ja lapsesi eivät halua teidän eroavan, niin sinun vaan täytyyantaa tulla se pahaolo pois sisältäsi ja vaimosi saa ne ottaa vastaan, sano se hänelle.
Ammatti apu olisi kyl paikallansa.
Voimia ja kyllä se aika antaa tilaa sille vihalle.
Itse olen sen kokenut ja tiedän kuinka vaikeaa on luottaa kamuun ,jota ennen rakasti ja kunnioitti,kaiken ton sain heittää roskakoriin.
Elämään aloin vasta silloin,kun huomasin mieheni olevan todellakin vain minun.
Vuosia siihen meni alle kymmenen.
Vaikeita hetkiä oli/on useinkin ,mut mies saa ne päällensä ja aina ,jotenkin helpottaa..