Eli...
Kerron lyhyesti historiaa...
alussa mieheni oli sitämieltä että hän ei lapsia halua. sanoi myös että jos raskaaksi tulisin niin lähtisipois.
sitten asiat muuttuivat kun juttelimme asiasta ja kerroin miten paha mieli tuosta kommentista tuli, (siis siitä että hän jättäisi minut yksin lapsen kanssa jos sellainen vahingossa tulisi)
sitten puhuimme adoptiosta. mies oli sitä mieltä että omaa ei, mutta adoptoida voisi. itse kuitenkin oman haluan, joten tuohon en suostunut.
no vvielä enemmän asiasta juteltuamme, sovimme että joskus parin vuoden päästä sitten lapsi. kysyin häneltä sitten että mistä moinen päätös. sanoi ettei lapsia niin kovasti ole koskaan halunnut, mutta suostuisi sen kanssani tekemään koska muuten lähtisin suhteesta.
tietenkään en suhteesta haluaisi lähteä, mutta haaveni on aina ollu se että saisin oman lapsen ja jos mies sitä ei missäännimessä halua, niin en voi sellaisessa suhteessa olla.
mitä pitäis ajatella siitä että mies suostuisi lapseen vain siksi ettei minua menettäisi?
voi tietenkin olla että hän siitä sitten tykkäisi yli kaiken kun sellainen tulisi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää.
olisin hyvin kiitolliunen jos joku voisi antaa mielipiteitä.
Kerron lyhyesti historiaa...
alussa mieheni oli sitämieltä että hän ei lapsia halua. sanoi myös että jos raskaaksi tulisin niin lähtisipois.
sitten asiat muuttuivat kun juttelimme asiasta ja kerroin miten paha mieli tuosta kommentista tuli, (siis siitä että hän jättäisi minut yksin lapsen kanssa jos sellainen vahingossa tulisi)
sitten puhuimme adoptiosta. mies oli sitä mieltä että omaa ei, mutta adoptoida voisi. itse kuitenkin oman haluan, joten tuohon en suostunut.
no vvielä enemmän asiasta juteltuamme, sovimme että joskus parin vuoden päästä sitten lapsi. kysyin häneltä sitten että mistä moinen päätös. sanoi ettei lapsia niin kovasti ole koskaan halunnut, mutta suostuisi sen kanssani tekemään koska muuten lähtisin suhteesta.
tietenkään en suhteesta haluaisi lähteä, mutta haaveni on aina ollu se että saisin oman lapsen ja jos mies sitä ei missäännimessä halua, niin en voi sellaisessa suhteessa olla.
mitä pitäis ajatella siitä että mies suostuisi lapseen vain siksi ettei minua menettäisi?
voi tietenkin olla että hän siitä sitten tykkäisi yli kaiken kun sellainen tulisi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää.
olisin hyvin kiitolliunen jos joku voisi antaa mielipiteitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Toive omasta lapsesta on varmasti suuri asia, ja useinhan se niin onkin että suhteessa jompikumpi enemmän lasta toivoo. Tai tekee aloitetta keskusteluun tms.
Nyt varmaan kannattaisi unohtaa näiden asioiden aikataulutus. Ihan turhia paineita itsellenne tuossa luotte, miehesi on sillä ikään kuin ostanut aikaa. Voihan olla, että parin vuoden päästä hän onkin sitä mieltä että lapsi on tervetullut, voi olla että hän taas haluaa asiaa parilla vuodella lykätä.
Teillä tuntuisi kuitenkin olevan hyvä keskusteluyhteys. Jokin häntä mietityttää lapsiasiassa, kenties pelottaakin. Hän adoptoisi muttei haluaisi omaa biologista? Mikähän siinä mahtaa häntä mietityttää. Näin vähillä tiedoilla on vaikea sanoa, mutta voi olla että joku merkitys on hänen lähtöperheellään, aikaisemmilla suhteilla tms.
Minusta aika hankalalta kuulostaa se, että hän sinun takiasi voisi "tehdä" lapsen koska sinä niin haluat. Lapsen kannalta ajatellen hänellä on oikeus molempiin vanhempiin. On hyvin surullista jos lapsi kasvaa tietäen, ettei isä häntä halunnut. Varsinkin, jos miehesi ei missään vaiheessa haluakaan kasvaa isäksi lapselleen.
Menettämisen pelko ei kuitenkaan ole hyvä perusta perheelle, ei biologiselle eikä adoptoidulle. Miehesi tietää vauvatoiveesi nyt, joten kun puhutte niin keskity kuulemaan hänen mietteitään.
Kiitos vastauksestasi se toi hieman uutta näkökulmaa asiaan.
Paljon olen asiaa miettinyt, syytä tälle lapsen hankinta ajattelulle en tiedä, mutta päivittäin se pyörii mielessä. Pitäisi se hetkeksi unohtaa kun ei sitä kuitenkaan vielä hankita.
Kirjoituksesi luettuani mulle jäi ainakin jotenkin kolkko olo. Anteeksi, että ilmaisen asian näin, mutta tuon keskustelun perusteella en ole vakuuttunut siitä, onko teistä vanhemmiksi keskenänne. Jokin laskelmoivuus,lähtemisellä kiristämiset, käyttämäsi termi lapsen "hankkiminen"...ei tunnu hyvältä.
Ja kirjoitan tämän nyt pienen lapsen äitinä. Kysymys on elämänne suurimmasta asiasta, jonka jälkeen harva asia on ennallaan. Suhtautukaa nöyrästi mahdollisuuteen SAADA lapsi, älkääkä tehkö syntymättömästä ihmisestä jo nyt pelinappulaa keskinäisessä riippuvuussuhteessanne.
hmm
Lasta eitarvitsisi hankkia vielä, eikä ehkä vielä viiteenkään vuoteen, mutta haluaisin varmuutta asiaan. Jos mies sanoo että ei koskaan halua lapsia niin en voi sellasen kanssa olla jos itse haluan.
Minulla ja miehelläni on kuitenkin 15 vuotta ikäeroa, enkä myöskään halua että lapsen isä on lapsen syntyessä 60v.
Itse myös haluan lapsen melko nuorena.
Mutta siis jos mies sanoo että ei lasta halua ja sitten sanoo haluavansa niin en ole ollenkaan varma mistä moinen mielen muutos. Lapsen hankkiminen kuitenkin on iso asia.
Kyllä tuossa sinullakin on miettimistä. Et kertonut minkä ikäinen olet, mutta pari tuntemaani naista on joutunut vähän hankalaan tilanteeseen, kun ovat vain seurustelleet ja kuunnelleet miehensä haluja lapsen saannin suhteen. Koskaan ei tuntunut olevan sopiva aika, toinen naisista teetti jopa abortin sen vuoksi, vaikka ihan hyvin hänelle itselleen olisi lapsen saaminen sopinut. Kuinkas sitten kävikään, ikää kertyi 35 paikkeille, tuli miehen kanssa ero. Sittenpä ollaankin siinä tilanteessa, että jos meinaa lapsen vielä haluta, pitää löytää äkkiä mies, joka samaa haluaa. Toinen nainen jäänee lopullisesti ilman lasta, vaikka hän nimenomaan aina ajatteli saavansa lapsen. Miehet sensijaan voivat lykätä.Nainen ei enää vanhempana niin helposti saakaan lapsia, aika menee ohi.
Joten mieti tarkoin mitä teet.Toisaalta mies hyvin usein kokee lapsen saadessaan herätyksen. Olen nähnyt, kun mies rakastuu vauvaan.. varmaan täydellinen yllätys hänelle itselleenkin :) Että joku jaksoi kuvata sitä pikkuista jokapuolelta, tuntitolkulla. Siitä se alkoi, kun mies sai lapsen syliinsä syntymän jälkeen.
Niin, adoptiolapsi on kyllä ihan oma. Mutta ei voi adoptoida, jos ei ole omat taustat selvitetty. Tarkoitan, että kyllä tulee olla miehesikin selvillä miksei hän haluaisi biologista lasta. On aika kamala tilanne, että jokin lapsen aihuttama kriisi (hänen omasta lapsuudestaan?) yllättää sitten, kun lapsi (adoptio tai biologinen) on jo tuloillaan/tullut. Siinä voi kärsiä muutkin kuin miehesi.
On ihan luonnollista haluta biologinen lapsi. On ihan luonnollista halua adoptiolapsi, tosin harvinaisempaa.
Meillä on tuttavat, jotka halusivat vain adoptoida, vaikkei heillä ollutkaan mitää syytä, etteivät saisi biologisia lapsia. Asiaa kuitenkin käsiteltiin tosi tarkkaan sosiaalityöntekijöiden kanssa, ettei taustalle jäisi myöhemmin purkautuvia tunteita tmv.