Olen 23v opiskelija ja saan kelan tukea tällä hetkellä mutta työelämään kohdistuvat paineet ovat hirvittävät(pään sisällä).
Käyn terapiassa ja hoidan itseäni lääkkeillä. Minulla on ollut vaikea asteinen masennus ja masennusta on edelleen.
Elämäni on mudassa rupemistä jo muutenkin, enkä tiiä onko minusta ikinä töihin.
Miten sitä voi ihminen jaksaa yrittää tehdä töitä jos se on ensinnäkin vastenmielistä ja toisaalta erittäin raskasta edes ajatella koko asiaa.
Olen nuori mies enkä ole koskaan ollut kunnon töissä(lukuunottamatta työharjottelu jaksoja elämäni aikana).
HÄPEÄN ITSEÄNI TUON TYÖAJATUKSEN OSALTA KUN MINUSTA EI OLE OLLUT SIIHEN.
onko saman tapaisia ajatuksia muilla?
Käyn terapiassa ja hoidan itseäni lääkkeillä. Minulla on ollut vaikea asteinen masennus ja masennusta on edelleen.
Elämäni on mudassa rupemistä jo muutenkin, enkä tiiä onko minusta ikinä töihin.
Miten sitä voi ihminen jaksaa yrittää tehdä töitä jos se on ensinnäkin vastenmielistä ja toisaalta erittäin raskasta edes ajatella koko asiaa.
Olen nuori mies enkä ole koskaan ollut kunnon töissä(lukuunottamatta työharjottelu jaksoja elämäni aikana).
HÄPEÄN ITSEÄNI TUON TYÖAJATUKSEN OSALTA KUN MINUSTA EI OLE OLLUT SIIHEN.
onko saman tapaisia ajatuksia muilla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elin 25-vuotiaaksi noiden ajatusten kanssa, takana vaan pari pientä työharjoittelu/orjatyöjaksoa, olin pitkään työttömänä/toimettomana, välissä jaksoin opiskella turhimman ammattitutkinnon mitä on ja sitten taas työttömäksi. Kyllä sitä tunsi itsensä arvottomaksi ja surkeaksi, kun elämä vaan potki päähän, mitään ei osannut ja mikään ei motivoinut. Sain satojen hakemuksien jälkeen kaupasta töitä, mitä nyt olen tehnyt kohta 2 vuotta, ja kokoajan hajottaa. En halua tätä. Enkä osaa mitään muutakaan :( Kun vain olisi ammattitaitoa johonkin kotona tehtävään työhön tai omaan firmaan tai jotain. Tai voittaisi lotossa... Huoks