mistähän sitä alottais...
No,tapasin mieheni,kun olin huimat 15-wee.ihastuin,rakastuin ja sitä rataa. muutettiin yhteen,kun olin 17-wee. muutettiin melkein heti erilleen,koska mieheni päätti aloittaa varastelun autoista yms. muutin omaan pikku yksiöön.olin onneton ja päätin vielä kokeilla mieheni kanssa uudestaan. tulin raskaaksi ja syksyllä -99 syntyikin maailman ihanin tyttö.tässä vaiheessa asuimme jo isommassa asunnossa. mies jatkoi varastelua jatkuvasti ja minä vaan katsoin sitä,koska halusin lapsellani olevan äiti ja isä ja välitinhän vielä miehestäni.yritin auttaa häntä kaikin mahdollisin tavoin... mutta sain vain pa..aa käteen!oli pitkiä poissaoloja (en edes tiennyt missä mies on),muita naisia,putkassa oloa,yms... eli ei mitään ihanaa elämää! silti katsoin sormien läpi ja uskottelin,että kyllä hän muuttuu. yllättäen ei vielä tänä päivänäkään ole muuttunut =(
nyt olen 23-wee,tyttöni kohta 4 ja mies 25. olen todella useita kertoja yrittänyt erota miehestä,mutta ei onnistu. aina ajattelen toiveikkaana,että asiat ovat muuttuneet (tyhmä pää!). tällä hetkellä en välitä mitä hän tekee,missä menee.ei kiinnosta! mutta lasta ajatellen on ajateltava hänen parastaan. pyydänkin nyt jonkun apua:miten pystyn lopettamaan tämän helvetillisen suhteen??auttakaa ihmiset,muuten pää hajoo!! tätä on jo kestänyt 8 vuotta,eli liian kauan!!
No,tapasin mieheni,kun olin huimat 15-wee.ihastuin,rakastuin ja sitä rataa. muutettiin yhteen,kun olin 17-wee. muutettiin melkein heti erilleen,koska mieheni päätti aloittaa varastelun autoista yms. muutin omaan pikku yksiöön.olin onneton ja päätin vielä kokeilla mieheni kanssa uudestaan. tulin raskaaksi ja syksyllä -99 syntyikin maailman ihanin tyttö.tässä vaiheessa asuimme jo isommassa asunnossa. mies jatkoi varastelua jatkuvasti ja minä vaan katsoin sitä,koska halusin lapsellani olevan äiti ja isä ja välitinhän vielä miehestäni.yritin auttaa häntä kaikin mahdollisin tavoin... mutta sain vain pa..aa käteen!oli pitkiä poissaoloja (en edes tiennyt missä mies on),muita naisia,putkassa oloa,yms... eli ei mitään ihanaa elämää! silti katsoin sormien läpi ja uskottelin,että kyllä hän muuttuu. yllättäen ei vielä tänä päivänäkään ole muuttunut =(
nyt olen 23-wee,tyttöni kohta 4 ja mies 25. olen todella useita kertoja yrittänyt erota miehestä,mutta ei onnistu. aina ajattelen toiveikkaana,että asiat ovat muuttuneet (tyhmä pää!). tällä hetkellä en välitä mitä hän tekee,missä menee.ei kiinnosta! mutta lasta ajatellen on ajateltava hänen parastaan. pyydänkin nyt jonkun apua:miten pystyn lopettamaan tämän helvetillisen suhteen??auttakaa ihmiset,muuten pää hajoo!! tätä on jo kestänyt 8 vuotta,eli liian kauan!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten hoidan isän ja lapsen tapaamiset??
isä ei tule,kun pitäisi tulla tai ei tule ollenkaan. tässä asiassa täytyy myös ottaa huomioon,että mies tulee lähiaikoina lähtemään vankilaan ja kuluttaa siellä aikaansa ainakin 2 vuotta. kannattaako antaa lapsen vielä tavata isäänsä,joka ei elä normaalielämää vai antaa lapsen sitten vanhempana päättää itse,kun haluaa nähdä?? kertokaa mielipiteitä!itse olen sitä mieltä,että voi päättää itse,kun haluaa nähdä...
mielestäni sinun kannattaisai harkita paikkakunnan vaihdosta vähän etemmäksi tuosta lapsesi isästä...Aloita uusi elämä jossain muualla toisessa ympäristössä niin ajatuksetkin siinä saattaa vaihtua ja elämä näyttää taas valoisammalta.
vinkkisi on hyvä ja olen ajatellut paljon asiaa. en vaan haluaisi muuttaa liian kauas läheisistäni,mutta onhan julkiset liikennevälineet keksitty! tämä voisi olla seuraava tavoitteeni. kiitos =)
Hei!
Minä nyt 30v, olen käynyt iässäsi oman oravanpyöräni. Eriasioista oli kyse, mutta olo oli sama kuin sinulla nyt.
Haluan sanoa muutaman asian vaikken olekaan
avioeron (jos olette naimisissa) puolestapuhuja.
1) SINÄ olet se jolla on suurin vaikutus lapsesi tulevasiuuteen.OLET AVAIN siihen maailmaan johon tyttäresi astuu. Mieti mitä haluat hänelle, ja sitten toiseksi ne keinot, millä se on saavutettavissa.
2) Päätökset, jotka tehdään nyt vaikuttavat RASTKAISEVASTI kaikkien teidän tulevaisuuteen. Millaisen elämän haluat itsellesi? Tämä on sitä mitä lapsen isä sinulle tarjoaa..Sinä päätät otatko sen vastaan, vaan ansaitsetko parempaa.
3) Ratkaisu ei ole helppo. Ennenkuin päätät mitään, tiedosta, että se tulee olemaan itkua ja hammastenkiristystä aikansa, ennen kuin asiat lähtevät rullaamaan. Mutta ne lähtevät...
4) Jos olet naimisissa, miettisin erilleen muuttoa kunnes asiaan tulee muutos. Sinun tulisi jotenkin suojata lapsesi näiltä vaikutuksilta.
5) Tarvitset jonkun ulkopuolisen tahon apua. Yksin et selviä. Miäkään en selvinnyt.
Sain apua ensi ja turvakotien yhdistyksestä (puhelinluettelo) ja lastensuojelusta. Tänä päivänä olen onnellisesti uusissa naimisissa tasapainoisen miehen kanssa. Lapseni on iloinen 10 vuotias, lahjakas ja musiikkiluokkaa. Its3 olen opiskellut itselleni ammatin, jossa todella viihdyn.... Olisinko menettänyt/ olisiko lapseni menettänyt kaiken tämän jos en olisi aikoinani irrottautunut oravanpyörästä??? Todennäköisesti. En edes uskalla ajatella miten meidän olisi käynyt...
Jatkoja. Palataan asiaan jos vielä haluat.
tällä hetkellä on sekava olo.... lapsi syyttää minua kaikesta,koska isä muutti pois,oli kuulemma minun syytä. mitähän siinä sanoo 4-vuotiaalle lapselle... keinon millä saisin ymmärtämään,että se on hänen parhaakseen. meitä on neuvottu menemään perheneuvolaan keskustelemaan ja olenkin ajatellut sen oleva hyvä vaihtoehto. haluan eroon tästä piinaavasta suhteesta. olen monesti miettinyt,onko tämä enää edes rakkautta vaiko pelkkää tottumusta?? paha olo on,mutta sen takia mitä olen tehnyt itselleni ja lapselleni... enhän toki kaikesta voi itseä syyttää,mutta annoin kaiken tapahtua!! muutto ei välttämättä asioita muuttaisi,vaan voisi pahimmillaan pahentaa. miten saisin myös lapsen isän ymmärtämään,että jättää meidät rauhaan!! olen muutaman kerran yrittänyt seurustella vakavasti jokusen miehen kanssa,mutta ei siitä ole tullut mitään. on ruvennut ahdistamaan ja lapsen isä on uhkaillut tappavansa kaikki miehet,joita näen... nyt nautin yksinolosta,enkä edes kaipaa miestä vierelle,ehkä sitten joskus! haluan olla onnellinen ja nauttia elämästä... kumpa lapsen isä lähtisi jo vankilaan!!!
"tällä hetkellä en välitä mitä hän tekee,missä menee.ei kiinnosta! mutta lasta ajatellen on ajateltava hänen parastaan."
Vastasit itse omaan kysymykseesi. Lapsi ei kuitenkaan ole niin tyhmä miltä näyttää, lapsi kyllä tietää milloin isin ja äidin asiat eivät ole kunnossa. Parempi erota. Eikö lapselle ole parempi elää äidin kanssa kuin isän ja äidin kanssa joiden suhde ei ole kunnossa ja jolloin tilanne stressaa lasta jatkuvalla syötöllä?
mun vanhemmat on eronnut kaks vuotta sitten
Olen sinänsä onnellinen, sillä olin pitkän aikaa stressaantunut koska vanhemmat eivät olleet edes puheväleissä! Tuntui siltä, että olisi jotenkin taakkana, eikä musta olisi kuin harmia ja vaivaa.
Lapset huomaavat helposti ettei kaikki ole kohdallaan