Mies tekee raskasta työtä.
Pyrin aina tekemään ruuan valmiiksi kun hän tulee kotiin.
Mies antaa pusun, vaihdamme muutaman sanan ja mies syö ja menee nukkumaan/lepäämään.
Hoidan siivoukset ja laitan lapset nukkumaan.
Mies herää/tulee samaan huoneeseen.
Joko katsoo telkkua tai jatkaa lepäilyä.
Alan naputtaa kun en saa huomiota, mies ihmettelee, mitä minä siinä taas keljuilen.
Mielipiteitä saa heitellä?
Pyrin aina tekemään ruuan valmiiksi kun hän tulee kotiin.
Mies antaa pusun, vaihdamme muutaman sanan ja mies syö ja menee nukkumaan/lepäämään.
Hoidan siivoukset ja laitan lapset nukkumaan.
Mies herää/tulee samaan huoneeseen.
Joko katsoo telkkua tai jatkaa lepäilyä.
Alan naputtaa kun en saa huomiota, mies ihmettelee, mitä minä siinä taas keljuilen.
Mielipiteitä saa heitellä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
siis teillähän menee hyvin.
Ja miehesi todella tietää että naputus johtuu huomion puutteesta???
Itse olen huomannut että kun emäntä naputtaa, se vaikuttaa koko ajan siltä että hän ei pidä minusta ja häntä v***taa pärstäni. Silloin ei tule mieleen että menempä halailemaan häntä.
Muistathan kertoa kokonaisilla lauseilla (joiden rivien väliin ei ole piiloitettu mitään) miehelle mistä kenkä puristaa.
Näytät ymmärtävän että miehellä on raskas työ. Työpäivän päätteeksi varmasti kaipaa lepoa. Kuitenkin hän jaksaa huomioida ja näyttää tunteensa väsyneenäkin, saat pusun ja hetken jutustelun.
Mikä on sinun syysi alkaa jankuttaa kun hän herää uniltaan ? Mitä sinä odotat vielä enemmän, mitä tarvitset ?
Näyttäisi, että teillä normaali arki sujuu hienosti. Onko miehen pitkien lopien aikana asia samalla tavalla, saatko silloin vielä enemmän huomiota, oletteko yhdessä jne ?
Mietippäs kannattaako tyhjällä jankuttamisella laittaa liitto koetukselle jos sinulla kuitenkin on noin huomioiva mies ja myös tyteliäs joka huolehtii perheen toimeentulosta.
On se jännä, kun miehellä tuntuu aina olevan se raskaampi työ niin, että täytyy "levätä" niin hemmetisti. Miksi me naiset raskaan työpäivänkin jälkeen vaan tehdään ne kotityöt ja hoidetaan lapset ja pyritään antamaan sitä fyysistä läheisyyttä myös miehelle. Ja mies ei sitten millään jaksa antaa takaisin...
miksi naisen täytyy jaksaa kaikki raskaan työpäivän jälkeen ja mies vaan lepäilee?
ja naisen osa on palvella miestä. :D
varmaan mies toivoisi ;)
Luulenpa että harvassa ovat ne miehet, jotka tekisivät yhtä pitkää työpäivää kuin nainen. Aina anten itsestään....jollekkin toiselle. Sitten miehet ihmettelee kun nainen lihoo huomaamatta vuosien saatossa tai muuttuu harmaaksi. On niin paljon työtä arjessa, ettei jakseta oikeasti enää itseään hoitaa niin hyvin kuin haluaisi. Illalla kaadutaan puolikuolleena petiin ja nukahdetaan heti, jotta jaksetaan taas seuraavana päivänä vetää sitä rekeä. Eikä tälle loppua näy vaikka lapset kasvavat ja joskus lähtevät pesästä. Minulla ei ole omassa perheessäni vaihtoehtoja työlle. Mies ei osaa laittaa ruokaa, joten sekin on minun harteilla. Lpaset, koti, omat ikääntyneet vanhemmat ja työ. Ne kaikki on pakko hoitaa halusin tai en. Lepäämään ei päiväsaikaan ole aikaa.
Miksi te suomalaiset naiset vingutte aina jostain .Suomalaisen naisen kannattas pitää turpansa kiinni siitä että suomalainen mies kohtelee häntä huonosti.Tasa-arvoisempaa kuin Suomalainen mies on ,saa hakea.Kaikenmaailman ahdistuneet kuivavitut vinkuu alvariinsa että miten huonosti heitä kohdellaan.Katsoisivat peiliin.Laiskoja lihavaperseisiä ämmiä joita pitäs ihailla ja passata ja antaa rahaa milloin mihinkin kotkotuksiin.Kaikenlainen kotityö on myrkkyä..ja rahaa pitäs tulla kuin hanasta vääntämällä.Luulevat olevansa jotain kuningattaria.Hyi helvetti.Joka käänteessä ollaan miestä alistamassa..Onneksi kuitenkin suurin osa Suomalaisista naisista ei kuulu tähän ryhmään..mutta kyllä suuntaus huonompaan lisääntynyt.
Olen mies ja teen kahta työtä. Hoidan lapset niin hyvin, kuin vain suinkin pystyn. Kuljetan harrastuksiin ja koitan saada hankittua heille sen, mitä tarvitsevat. Ruokaa laitan koko perheelleni, pesen pyykkiä, siivoan, teen ulkotyöt ym. ym. Vaimollenikin antaisin aikaa jos hän vain suostuisi edes joskus tulemaan kainaloon, tai saatika petipuuhiin kanssani...
Suomalainen nainen ei osaa antaa arvoa miehelle!!!!
Kai se mun naputus alkaa illalla kun mä olen koko päivän odottanu, että mies levättyään ottas mut kainaloon (no miks en mene sinne itse? Siks koska olen huomioinut miestäni ruualla sekä antamalla lepo-rauhan, haluan että minuakin huomioitaisiin ilman kehoitusta...)
"Ja miehesi todella tietää että naputus johtuu huomion puutteesta???"
Kyllä tietää.
"Itse olen huomannut että kun emäntä naputtaa, se vaikuttaa koko ajan siltä että hän ei pidä minusta ja häntä v***taa pärstäni. Silloin ei tule mieleen että menempä halailemaan häntä. "
Totta tämäkin meidän kohdalla. Mies on kertonut, että eipä hirveästi tee mieli lähelle, kun ensin saa kuulla kunniansa...
"Näyttäisi, että teillä normaali arki sujuu hienosti. Onko miehen pitkien lopien aikana asia samalla tavalla, saatko silloin vielä enemmän huomiota, oletteko yhdessä jne ? "
No lomat pääosin menee kun mies viettää vapaa-aikaa omilla ehdoillaan.
Ehkä pientä kehitystä perheen parissa viettämään aikaan on ollut ilmassa.
Huomasin etten valittamalla saa muutosta aikaan, joten muutin itseäni. (eli huomioin vieläkin enemmän)
Mutta alkaa jo tuntumaan että saanko itse sittenkään mitään muuta kuin nuo mainitsemani...?
Jällen keskustelemme asiasta ja mies sanoo ettei hän aina MUISTA halata tai huomioida.
Se saa minut luulemaan, etei mies VÄLITÄ tarpeeksi...Miten muuten voi unohtaa huomioimisen jne?
Tähän olisi mukava saada mies näkökulmaa!
"miksi naisen täytyy jaksaa kaikki raskaan työpäivän jälkeen ja mies vaan lepäilee? "
Tämä kanssa vaivaa mieltä. MIKSI minulla ei ole samaa oikeutta lepoon?
Tai tottahan joskus on, mutta jos molemmat tarvitsee omaa aikaa just NYT, niin se on mies joka lepää. Minun on PAKKO jaksaa.
Mut eiköhän se tästä, hiljaa hyvä tulee, jos se mies vaan on niin toivottoman HIDAS oppimaan ;)
Anteeks vain, tämä kommentti varmaan ärsyttää teitä,
mut osa suomalaisista miehistä on oikeasti vähän sellaisia jötiköitä, ei ne ole oppineet koskaan kommunikoimaan. Eikä tämä ole niinkään miehen itsensä vika, vaan mallin vika, ehkä siihen ei lapsestakaan asti kannusteta tai ei opita kun ei vanhemmatkaan KESKUSTELE. (Eikä kaikki naisetkaan puhu tai osoita tunteita...) En nyt tarkoita välttämättä miestäsi, toiv. et pahastu.
Olen nuorempaa sukupolvea varmaan, 26-v, ja mun ikäpolvessa "kehitystä" on jo tapahtunut, mutta siltikään, suomalaisia ei vaan niin KIINNOSTA aina toisensa.
Mulla on italialainen miesystävä ja hänen kautta olen oppinut itse, vaikka puhelias ja avoin nainen olenkin, puhumaan enemmän ja jakamaan enemmän. Koska hän on aidosti KIINNOSTUNUT minusta ihmisenä ja haluaa tietää mitä ajattelen ja tunnen.
Negatiivisina puolina italialaisista voi sanoa epäkäytännöllisyyden ja vaatimuksen jatkuvaan huomiointiin myös miehen puolelta, mutta toisaalta takaisinkin saa todella paljon tällaiselta antaumukselliselta suhteelta.
Nyt kun mietin, en ikinä enää voisi olla miehen kanssa joka ei kysy minulta "mitä kuuluu" siten että oikeasti sitä tarkoittaa, ja joka ei ole valmis aidosti kuuntelemaan vastaustani.
Tiedän että tällaisia on suomalaisissakin miehissä, joka tapauksessa nykyinen suhde on avannut silmiäni entisestään.
Eikö se fyysinen läheisyys synny, ainakin joillakin, myös niistä sanoista? Paljonko puhutte päivistänne, jaatte ajatuksianne, milloin mistäkin, itsestänne, maailmasta? Paljonko vitsailette? Sellainen yhdistäisi. Jos mies jaksaa kuunnella telkkarin naisia, miksei myös sinua?
Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen etten ole koskaan kysynyt keneltäkään ; mitä sulle kuuluu?
Uteliaisuus ei ole suomalaisen kotikasvatuksen saaneelle mikään hyve...
vielä pussata jaksaa.
Mitä sitten? Se on arkea. Tuskin hän viikonloppujakin putkeen tekee töitä. Sellaista se aikuisten arki on, että viikolla ei oikein jaksa. Meneppä itsekin töihin, hoida lisäksi lapset ja kotityöt, niin vieläkö jaksat olla huomiota vailla?
Annatko itse hänelle huomiota? Positiivista huomiota, vai mökötät ja naputat vaan? Sitä saa, mitä tilaa.
Sitten sopivasti heräilee kun olet jo liki ja hyväilemässä jnpp:-). SOpiva yhteinen, rauhallinen, läheinen hetki. Johti sitten johonkin tai ei, ei varmaan pahaa tee. Oikeasti, yritä olla naputtamatta ja mennä viereen. Kerro miten olet kaivannut ja anna läheisyyttä. Saat sitä itsekin. Näin ainakin haluan uskoa!
Kyllä minä ainakin arvostan miestäni.
Ja hei - kyllä ne miehetkin oppii, jos niitä ei passaa. Itse ruokitte ja lellitte ukkonne piloille!
Minua ei huvita pyykinpesu tippaakaan. Nyt kummasti mieheni on oppinut pesemään pyykkejä, WUHUU! Itse taas hoidan oman osani imuroimalla/siivoamalla kotia (mies inhoaa imuroimista).
Harvemmin laitamme mitään ruokaa, mutta kyllä se mieskin oppi kokkaamaan, kun löi kattilan käteen. Eli ei se nälkään ainakaan kuole :D
Itse olen 24- vuotias nainen ja asun vielä lapsuuden kodissani isän ja pikkusiskon kanssa. Näin kuitenkin millaista vanhempieni avioliitto oli. Nyt jo kuollut äiti joutui tekemään paljon asioita, joita kukaan muu ei suostunut tekemään. Sanoinkin hänelle monta kertaa, että ole itsekkäämpi jne. ja älä anna sellaisille ihmisille joululahjoja, jotka eivät anna sinulle tai minulle. Tuntui kuin hän ei olisi koskaan tajunnut tuota. Osittain tuo johtui hänen kasvatuksestaan. Äitini mielestä en olisi esim. saanut käydä sossussa. Minä, isäni ja pikkusiskoni olemme puolestaan tässä suhteessa aivan toisenlaisia. Emme halua miellyttää ketään tai tehdä asioita, joita kukaan mukaan ei tee. Meillä onkin hirveitä tappeluita siitä kuka tekee kotitöitä kun kukaan ei haluaisi. Jokainen maksaa lähes täysin myös omat menonsa.
Olen päättänyt jo kauan sitten, että en halua mennä koskaan naimisiin. En halua olla kenenkään palvelija. Vaikka en puutukaan isäni elämään tai tekemisiin, olen kuitenkin huomannut, että kuvittelee saavansa tehdä mitä vaan. Näin ollen ja lukemalla kaikkia juttuja jne. seuraamalla yhteiskunnan tapahtumia olen tullut yleisestikin siihen tulokseen, että miehet saavat tehdä mitä vaan ja kaikki vastuu jää naiselle.
Sanonkin tilanteestaan kertoneille naisille, että olkaa aidosti itsekäämpiä. Teidän ei tarvitse miellyttää ketään. Älkää ottako niin paljon stressiä ja tehtävää. Jos kukaan muu ei tee asioita, ei teidänkään tarvitse niitä tehdä. Luulisi miehen muuttavan asennoitumistaan, jos kotitöitä jää tekemättä, eikä kaikki ole valmista. Mielestäni avioliitto onkin vankila.