Täällä Suomessa perheiden sisällä tapahtuvia rikoksia tulee vuosittain ilmi aivan liian monta tapausta. Onko vika siis miehissä vai naisissa? Asiaa voidaan kysyä ulkopuolisilta (tekstit englanniksi):
http://www.uranus.fi/en/discussion/open.php?id=49003
http://www.uranus.fi/en/discussion/open.php?id=49003
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä erään naisen ajatuksia;
"Jos et millään kykene olemaan hakkaamatta puolisoasi (=rikos) niin pysy poikamiehenä. Runkkaa tai osta palveluja maksullisilta.
Ystävän neuvo: ammattilaista muuten kun lyöt saattaa tulla aika iso siilitukkainen virolainen vetämään takaisin pesäpallomailalla. Huorakin siis on paremmassa turvassa kuin sun puoliso.
Oot sä aikamoinen mies... "
Tarvitseeko todellakaan ihmetellä että lätty lätisee?
Suomi-nainen muuten torjuu iskuyrityksenkin yhtä "ystävälliseen" äänensävyyn.
Siinä mies kuitenkin yrittää olla niin hurmaava kuin osaa.
Ei ihme, että Thai-naiset kiinnostavat niin montaa.
Ensiksi mainitsen, etten lukenut kyseistä tekstiä lainkaan.
Joskus maailman aikaan asiaa kokeneena olen tullut siihen tulokseen, että tavallaan kumpikin puolisoista ruokkii tilannetta.
Mies ei ehkä osaa hillitä itseänsä, kukaan ei ole ehkä opettanut kuinka osaisi ja tietäisi mitä tehdä kun viha leimahtaa. Kuinka hallita sitä. Ei osaa ratkaista ongelmia muuta tuntemalla kovasti? Mies saattaa olla omalta kohdaltaan jotenkin tunnevammainen tms, ettei osaa myöskään kehittyä eteenpäin ihmisenä. Manipuloi, kontrolloi. On jäänyt kiinni henkisesti johonkin tiettyyn elämän vaiheeseen?
Nainen taas saattaa olla ylitse pursuavaisen hyväuskoinen ja hoivaviettinen, empaattinen. Uskoo toivoo ja rakastaa vaan samalla jotenkin ruokkii tällä ylitsepursuavaisuudellaan (mikä myös liittyy omien tunteiden hallintaan ja kykyyn nähdä niiden läpi) miehen tiettyjä ominaisuuksia.
Piiri pieni pyörii kunnes lopulta räjähtää tavalla tai toisella käsiin eli syntyy fyysistäKIN väkivaltaa. Siinä vaiheessa pitäisi herätä Ruususen unesta katsomaan peiliin muistaen, että mikään ei kuitenkaan oikeuta fyysiseen väkivaltaan!
Katson samaa asiaa vähän eri vinkkelistä - siis miehenä. Mutta kommenttisi on mun mielestä kovasti paljon totuuden perässä.
Itsekin olen lyönyt naista. En pidä itseäni väkivaltaisena naisten hakkaajna. Tuommoiset tapaukset ovat järkyttäneet itseäni kovemmin, kuin ne naiset on arvanneet.
Tämmönen selitys ja kommentti. Riitatilanteissa käy todella usein niin, että naiset tivaavat miehiltä vastauksia emotionaalisiin kysymyksiin, tai tai asettavat miehet emotionaalisesti mahdottomiin tilanteisiin: " mikset rakasta mua enää?" "Jos rakastaisit mua, toimisit näin tai noin. Mutta koska et toimi niin, et siis rakasta mua. Miksi sä et rakasta mua enää?" "Mikset sä koskaan ole romanttinen?" Jos sä rakastaisit mua, sä olisit joskus romanttinen." Koska sä et koskaan ole romanttinen, sä et rakasta mua enää." " Mikset sä ralasta mua enää?" Mitä mä teen väärin?" "Miksei me koskaan jutella?" "Miksi sä taas oot niin vihanen?" "KATO MUA EES SILMIIN KUN MÄ PUHUN SULLE!!" "Enkö mä ole edes sen arvoinen että mulle vois vastata?"
Tämä on naisten tapa nähdä parisuhdemaailma, naisten tapa hakea ratkaisuja. Miehen kannalta siinä asetetaan kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia - siinä muodossa, jossa nainen ne esittää.
Mieshän rakastaa ja arvostaa. Totta on, että nainen ei aina sitä näe, ja miehen tapa osoittaa rakkautta on usein kömpelö, lievästi sanoen.
Miten tämä liittyy lyömiseen? Se liittyy näin: jos / kun nainen ahdistaa miehen emotuionaalisesti nurkkaan, niin mies joka oikeesti välittää naisesta, menee sellaiseen paniikkiin, kokee itsensä emotionaalisesti niin uhatuksi, että tilanteen laukaiseminen, siitä pois pääseminen muuttuu tärkeimmäksi asiaksi. Mies ei kykene puhumaan tunteista, jos tunteita "ahdistetaan".
Mutta mitä hiljempaa mies on, sitä enemmän nainen ahdistaa - mitä enemmän nainen ahdistaa, sitä hiljempaa mies on. Koska kysymysten, kommunikoinnin tason ja laadun on nainen määrittänyt. Sillä tasolla miehellä ei ole vastauksia. Sitten se emotionaalinen paine väärien kysymysten ja mahdottomien vastausten välissä vaan käy liian suureksi - seuraa aggressiivinen pakoreaktio - mies siis lyö. Nainen vaikenee. Paine hellittää.
Tämähän on siis väärin. En puolustele lyömistä. Mikä tahansa muu ratkaisu on yleensä parempi. Mutta tosielämässä tuo lienee auika yleinen mentaalinen kaava, mistä lyönnit syntyy. Tästä saa olla eri mieltä. En oo totuudentorvi.
Itse olen kokenut tällaisen paineen boostauksen: kun vihdoin opin tunnistamaan, mikä saa aggression aikaan, ajattelin, että paras tapa välttää väkivaltaa on mennä pois - fyysisesti. Silloin ei voi nääs lyödä, jos ei oo samassa paikassa. Ratkaisu ei ollut kovin toimiva: nainen syytti hylkäämisestä hadän hetkellä: "juuri silloin, kun olisi tarvinnut lohdutusta, menit pois..." Vittu, minä menin pois siksi että en olisi lyönyt! Koska siihen emotionaaliseen syytöstulvaan ei olisi ollut vastausta eikä ratkaisua.
Seuraavana päivänä tilanteen tulkinta oli tämä: " hylk'sit mut hädän hetkellä, et siis rakasta mua. Miksi et rakasta mua... jos rakastaisit mua, et hylkäisi mua silloin kun mulla on vaikeeta..."
Hmm. Avauduin enemmän kuin oli tarkoitus... En nyt yritä syyttää siis naisia, että naiset kerjäisivät kuonoon. Yritän sanoa, että "kunnon miehen" ja välivaltaisen psykopaatin väliin mahtuu miehiä, jotka lyövät. Se on rikos, koska sen voi todeta. Naisten käytös on usein kuitenkin henkistä väkivaltaa semmoisessa muodossa, jota kumpikaan ei tunnista, mutta joka johtaa siihen pahaan lyömiseen.
Nyt saa haukkua ja olla eri mieltä.
Miksi yleistät, että vain miehet ovat väkivaltaisia?
Mun vaimo käytti niin rajua henkistä väkivaltaa kuin vain ikinä keksi.
Ja saat uskoa että se oli todella rajua!
Ei tuntunut missään sen rinnalla kun hän löi joskus tajun kankaalle kun erehdyin nukkuessani kuorsaamaan liian ärsyttävästi!
Jos jollain niin naisilla niitä tunnevammoja on omien puheidensakin perusteella!
Nainen pystyy äärimmäiseen pahuuteen siinä kuin mieskin.
Kumpi on pahempi kellariorjat vai elävältä pakastetut omat lapset? Tai nälkään näännytetyt?
Mikään ei oikeuttanut noitakaan tekoja!
Lähinnä siitä, että missähän mahtoi se ISÄ olla noille pakastetuille lapsille??? Tai nälkään tapetuille?
Tuskin välitti naisesta sen vertaa että tiesi noiden lasten olemassa olostakaan?
Jos olis välittänyt ja tiennyt, niiden kohtalokin olis ehkä ollut toisenlainen. Minun mielestäni on äärimäistä julmuutta panna nainen paksuksi, ja jättää oman onnensa nojaan, kuseen kahdeksaksitoista vuodeksi. Se on maailmankaikkeuden julmin teko. Ja miehille ihan arkipäivää.
Nykynainen ottaa eron kun siltä tuntuu.
Joskus hän haukkaa liian suuren palan kun ei tajua, että ei se aivan niin helppoa olekkaan olla yksinhuoltaja.
Suomessa ja monessa muussakin maassa ovat lapsenryöstöt arkipäivää, sillä naisen ei tarvitse kuin ottaa ja viedä, eikä mies voi sille yhtään mitään.
Äidinrakkaus on kuollut kirjain sillä niin monen lapsen koti rikotaan vain ja ainoastaan äidin toimesta!
Naiset pettää ja jättää!
"Himokkaat naiset
Saksassa teetetyn kyselyn mukaan yhä useampi nainen pettää aviopuolisoaan, ja suurimpana syynä syrjähyppyyn on seksuaalinen tyytymättömyys omaan puolisoon. Göttingenissä toteutetun tutkimuksen naisista 55 prosenttia oli pettänyt kumppaniaan, ja miehistä samaan syntiin oli langennut 49 prosenttia. Tosin miehistä 22 prosenttia oli pettänyt naistaan useammin kuin kolme kertaa, naisista vain 15 prosenttia. Tutkimuksen, johon osallistui lähes 6 000 aikuista, teettäneen psykoterapeutin Ragnar Beerin mukaan pettämisriski kasvaa hurjasti kolmantena aviovuonna."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200802217277736_uu.shtml
Nykyäideistä ei ole enää oikein mihinkään!
Muutama (eronnut)tuttu kyllä haluaisi pysyvän parisuhteen, mutta heitä miehet kusettavat tullen mennen ja palatessa.
Kyllä suurin osa naisista hankkiutuu siihen kuseensa ihan itse!!!
aina anteeksiantamatonta! Miehetkö täällä yrittävät löytää jotain perustelua väkivaltaiselle käyttäymiselleen? Linkki uranuksen sivuille oli kyllä valaiseva kokemus, siellä joku ulkomaalainen mies oli aloittanut keskustelun, kun ei saanut suomalaista naista suljetuksi häkkiin!
Suomalaisen miehen ongelma on huono itsetunto eli epäillään ja ei luoteta naiseen. Juodaan viinaa ja ruvetaan riehumaan ja sitten vaimo ja lapset saa turpaansa. Seuraavana aamuna ollaan krapulassa hiljaista poikaa ja mutistaan anteeksipyyntö. Millään, ei siis millään, voi puolustella väkivaltaisuutta! Kyllä pitää keksiä joku muu keino pariushdeongelmien ratkaisuksi!
nähdä tilasto tästä:
Isä haukkuu ja pahoinpitelee vaimoaan, kuinka moni poikalapsi jatkaa perinnettä alkaessaan seurustelemaan naisten kanssa.
Isäni hakkasi äitiä. Äiti oli alkoholisti, lapsia jaloissa seitsemän. Se oli isäni tapa yrittää saada äitiä raiteilleen, silloin 60-luvulla ei ollut peräkylillä "lyömättömiä linjoja". Poliisit eivät välittäneet vaikka paikalla kävivät, sossut ei käyneet koskaan, koska meillä muksuilla olivat vaatteet päällä ja puuroa pöydässä. Olen julma ja sanon, että äitini mielestäni provosoi isäni (hiljaisen miehen) lyömään.
Nyt olen aikuinen NAINEN ja saatananmoinen pirtihirmu, enkä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni!
Vika on tietenkin sydämettömissä naisissa, jotka hakkaavat naamoillaan parhaansa yrittävien miesparkojen rystyset verille.
Nämä viattomat ihanat miesparat riippuvat vuosikausia henkisten SM-salonkien kellareissa hirveästi kidutettuina kykenemättä tekemään mitään koska... he eivät vaan kykene tekemään mitään. Sitten vaan lopulta on PAKKO lyödä eli nainen ikäänkuin ottaa uhri/pahoinpitelijän nyrkin ja alkaa takomaan sillä itseään. Mies katselee vierestä kauhusta lamaantuneena eikä siis kykene tekemään mitään koska miehet eivät Suomessa osaa puhua. Siksi heidän on PAKKO silloin tällöin ojentaa pikku kätösensä, jotta joku nainen voisi siihen itse itseään murjoa.
joka on............
Jotenkin tyhmää kysyä noin että "miehissä vai naisissa". Tietysti syy on sen kuka lyö tai on väkivaltainen