Minä olisin myös kiinostunut ihmisten kokemuksista
au pairina olosta, sillä missä maassa on ollut ei
ole väliä.Ja yleinsäkkin, jos haluaa kartuttaa englannin kielen taitoa niin minne maahan kanattaa lähteä?? Haluaisin paikkaan jossa työn ohella saisi uusia kavereita ja tutustua kunnolla maahan! Onko muuten turvallisempaa lähteä jonkun järjestön kautta, poikkeavatko järjestöjen ja ei järjetöjen isäntäperheet paljon toisistaan?? =)
au pairina olosta, sillä missä maassa on ollut ei
ole väliä.Ja yleinsäkkin, jos haluaa kartuttaa englannin kielen taitoa niin minne maahan kanattaa lähteä?? Haluaisin paikkaan jossa työn ohella saisi uusia kavereita ja tutustua kunnolla maahan! Onko muuten turvallisempaa lähteä jonkun järjestön kautta, poikkeavatko järjestöjen ja ei järjetöjen isäntäperheet paljon toisistaan?? =)
Vastaukset 23
Vanhimmat
miks ei kukaan kiinostu vastaamaan?? Onko se au pairina olo nyt sit hienoa vai tuntuuko se siltä että on vaan toisten nurkissa pyörimässä?!!??
kertokaa ees JOTAIN !!! =D
Näyttää vähän että, täällä palstalla ei käy paljo kukaan, nimittäin olisin itekin kiinnostunut muiden kokemuksista, eikä kukaan oo niitä oikeen kirjotellu! Jos joku tietää jonkun muun sivun missä on (suomenkielistä) aupair-jutskailua, niin kertokoon sen täällä! Vaikka tosaalta, sittenhän niitä parhaimpia kokemuksia saa itekin, kun vaan lähtee maailmalle ilman sen erikoisempia ennakko-odotuksia!:)
Hei. Olen itse ollut au pairina yli kaksi vuotta. Ensin Sveitsissä ja hetken Lontoossa.
Au pair aikani oli aivan mahtavaa!! Viihdyin heti ensimmäisestä minutista lähtien ajastani, enkä potenut kotiikävää! Suosittelen kaikille. Sain heti paljon tuttuja, joista viisi on oikein rakkaita ja läheisiä vieläkin. Kulttuuri tuli jokseenkin tutuksi, vaikkakin pyörin enemmän kansainvälisissä "piireissä" kuin paikallisessa.. joten esim. paikallisen kielen oppiminen jäi vähäiseksi, opin muutaman sanan Italiaa, ranskaa ja saksaa mutta melkeinpä täydellisesti englannin.
Matkusteltua tuli myös aika paljon, vaikkakin tuntuu että paljon jäi näkemättä! Takaisin maailmalle on pakko päästä pian, ja olenkin tulevaisuudessa lähdössä vielä uudestaan, joko au pairiksi tai muihin hommiin.
Itse en ole järjestöjen kautta mennyt. Ekan paikan sain puoliksi suomalaiseen perheeseen työkkärin kautta, siellä ei sujunut ja sitten sain kaveriltani tietää uudesta perheestä ja uuden perheeni kautta sain luotua verkostoa eteenpäin ja olenkin tehnyt töitä usealle perheelle, esim. babysitterinä, siivoajane jne.
Pitää muistaa että kaikkea ei voi ensikertalaisena tietää... esim. itse opin paljon ensimmäisen perheeni jälkeen, mitä tekisin toisin jne. perheen kanssa kannattaa keskustella KAIKESTA MAHDOLLISESTA ja MAHDOTTOMASTAKIN ennen sinne lähtöä. Myös pienemmätkin "tyhmät" jutut kannattaa selvittää etukäteen ihan oman ja perheen viihtyvyydenkin kannalta. Ja muistaa että perheitä kuten au pairejakin on paljon jamonenlaisia ja joka lähtöön että kannattaa huolella valita mihin perheeseen lähtee. Ja olisi hyvä jutellakirjotella jonkun kanssa joka on ollut au pairina, silloin saa paljon "inside" tietoa, mm. niistä pikku asioista joita ei ehkä muuten tulisi mieleen.
Suosittelen au pairiksi lähtöä ihan jokaiselle! Tai ainakin au pairina oloa kokeilua, eihän sekään ihan kaikille sovi.
Siis itse en mennyt järjestön kautta, eikä se ole minua koskaan haitannut tms. joten ihan oman tunnon mukaan kannattaa hakea paikkaa joko yksityisesti tai toimiston kautta.
Muista olla avoin ja pitää silmät ja korvat auki!
Vastaan ihan mielelläni kysymyksiin jne. , kuinka vain töiltäni kerkeän.
Kiitos vastauksestasi! Tämä ihmisten vastailu onkin ollut hieman nihkeää... =)
Haluaisin tietää että rajoittivatko isäntäperheesi
menojasi, kavereitasi tms.? Kun on kuullut juttuja kuinka au pair ei ole saanut mennä juuri minnekkään ja asumis olot ovat olleet todella huonot, mutta kaipa niitä kokemuksia on yhtä paljon kuin itse ihmisiäkin.. =)
Poditko minkään sorttista koti-ikävää, vaikka sekin riippuu ihmisestä... Ajattelin itse lähteä järjestön kautta, koska silloin on se takuu että saa vaihdettua paikkaa mikäli ei heti ensimmäisen kanssa tule toimeen.. Oliko sulla paljon kokemusta lasten kanssa puuhailusta ennekuin lähdit au pairiksi? Ja minkälaisia ongelia sulle syntyi kun olit siellä?? (kauheeta tenttausta, mutta olisi mukavaa jos viitsisit vastata... =)..)
¨Hei taas.
Olen itse jo sen verran "vanha" että periaatteenani on etten halua ns. kotiin tulo aikoja jne. joten siihen en suostuisikaan. Sain olla ja mennä vapaa aikanani niin kuin halusin, kunhan olin aamulla siis työpäivänäni työkykyisenä jne. joten kannattaa mennä ihan oman tunnon mukaan ja sopia noista asioista perheen kanssa etukäteen. monilla on kotiin tulo aika esim. 11 tai 12 yöllä tai viimeisen bussiyhteyksen jälkeen tms.
Ensimmäinen perhe ei halunnut minun tapaavan kavereita työaikanani, tarkoitan että au pair kaverini kanssa en saanut mennä lapsiemme kanssa yhdessä esim. puistoon, jota pidän outona, koska au pairina olisi kiva tavata myös muita ihmisiä lapsineen ja lapsillekkin olisi mukavaa jos olisi joskus muitakin leikki kavereita jne. ja myös siitä on hyvä sopia, ja ehkä jotkut haluavatkin olla vain omin päin työaikana tms. Muut perheet ovat olleet ok tuon asian suhteen ja hekin kutsuvat muita ihmisiä kylään/lasten kanssa leikkimään jne. Tietysti au pairilta täytyy kysyä onko hänelle ok hoitaa muiden lapsia ja olen käynyt esim. lounaalla, ostoksilla, eläintarhassa au pair ystävien ja heidät hoito lasten kanssa.
Vapaa aikanani sain olla kenen kanssa halusin, mutta en koskaan ollut varma sainko tuoda (eka perhe)kavereita meille joten olin aina ulkona jne. jotkut perheet eivät halua (aupairin)vieraita kotiinsa. Ja siitäkin täytyy puhua etukäteen! (anteeksi jankutus:)) Muiden luokse olen saanut viedä kavereita, tietysti jotain rajaa ja "järkeä" siihenkin;) ja yleensä en paljoa "kotona" vapaa ajallani ollutkaan vaan aina jossain "seikkailemassa".
Koti-ikävää en ole pohtinut, nytr Suomessa ollessa on "koti-ikävä" maailmalle;) Tietysti joskus tulee mieleen (esim. Juhannuksena) että nyt olisi kiva olla Suomessa, vaikkakin vain sen yhden illan tms. mutta semmoiset oli mielessä harvoin ja vain n.5min. kerrallaa. Minä todellakin nautin au pairina tai varsinkin ulkomailla olosta! Tietysti moni on joka ei tykkää tai viihdy ja lähtee parin viikon kuluttua kotiin ja se on ihan ok, ja toiset viihtyvät sovitun vuoden (tms.) ajan ja toiset jäävät ikuisiksi ajoiksi.. se on niin yksilöllistä! Ja täytyy muistaa että kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, esim. kaikki perheet eivät sovi kaikille au paireille, vaan joukosta täytyy löytyä "se sopiva", ja on varmastikin monia perheitä jotka voivat olla niitä "oikeita". Meitä on niin monenlaisia.
Minulla ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. En meinaa että jokainen päivä olisi ollut täydellinen mutta pahempia ongelmia ei vain ollut, onneksi!
Minulla ei ollut kovin paljon lastenhoitokokemusta, melkeenpä vain sukulaisten lasten kanssa oloa. Mutta aina löytyy perheitä jotka ei niin paljon kaipaa kokemusta, kunhan löytyy muita hyviä ominaisuuksia.
Minne päin olet ajatellut lähteä aupairiksi, ja milloin? Kuinka vanha olet?
No nyt täytyy valmistautua puhelinpalaveriin...
Terve terve! =)
Olen 18 ja ajattelin lähteä heti ylppärijuhlien
jälkeen, mikäli kirjoitukset menevät niinkuin
odotan..=)
Haluaisin lähteä USA:han, tarkoituksena on laa-
jentaa maailmankuvaa ja kielitaitoa (sehän se
on tietysti kaikilla syynä...=) ) Ja siks
minä ajattelinkin että olisi todella tärkeää että
perhe ei määrää vapaa-ajan käytöstä, tarkoitan
sillä sitä että ne päättää saanko matkustaa
lomilla kauemmas vai en ym. Ja olen kallistumassa
entistä enemmän järjestöjen puolelle kun ne
järjestää niitä tilaisuuksia au paireille, missä
voi tutustua muihin hengenheimolaisiinsa..=)
Opiskelitko muuten samaan aikaan? Itse nim.
ajattelin käyttää kaiken mahdollisen opiskelu-
rahan hyväkseni mitä isäntäperheet maksaa..
Kyselin myös suomesta mitä hyvityksiä noista
opinnoista saa, mutta kyseinen koulu ei osannut
vastata.
Ajattelin että jos lähdettäisiin kaverini kanssa
samaan aikaan au paireiksi ja toivomme että
pääsisimme mahd. lähekkäisiin paikkoihin jotta
voi pitää yhteyttä ja ehkä mahd. koti-ikävä
ei tunnu sitten niin pahalle..=)
Siksi lähinnä kyselin näitä ihmisten kokemuksia
kun monet hehkuttaa kuinka hauskaa on ollut ja
toiset sanoo että oli ihan kauheeta. Ja ajattelin
kysyä että mitä se kauheus sitten on...
Itse en voi kuvitella että vuosi USA:ssa olisi
ihan "kauhea", vaan että se olisi myös hauskuutta
työn ohella.... =) Äitini vaan varoittelee
lentelemässä liian korkeella pilvissä... =)
Minkä ikäisiä lapsia hoidit ja mitä kuului tehtä-
viisi? Jäikö tarpeeksi sitä "omaa-aikaa"?
Lopetan nyt tähän ja jatkan tenttimistäsi sitten
myöhemmin! =)
Hei!
Noita yltiöpäisen positiivisia kokemuksia kyllä riittää, mutta myös toinen äärilaita on olemassa. Itse olin Ranskassa järjestön välityksellä, ja kokemus oli kamala.
En viitsi nyt kerrata kaikkia yksityiskohtia, mutta lyhyesti: Perheet rikkoivat kaikkia mahdollisia sääntöjä. Kun valitin, syyttivät minuna laiskuudesta, tyhmyydestä ja sopeutumattomaadusta. Paikallinen järjestö arveli minun potevan koti-ikävää. Suomessa järjestö otti palautteen vastaan muttei ikinä tehnyt mitään. Rahojani en saanut takaisin. Harmittaa, etten haastanut heitä oikeuteen.
Jos lähdet, älä ainakaan järjestön kautta: siinä rahat menevät hukkaan. Järjestö tuskin tositilanteessa sinua auttaa.
Oma kokemukseni oli loppupeleissä hyvinkin negatiivinen, kotiorja olisi parempi nimitys oleskelulleni Saksassa. Suosittelisin ehkä lähtemistä firman kautta, jolloin olisi edes jokin taho tukemassa sinua, kun ongelmat ilmaantuvat! Niitä nimittäin tulee!
Parina hyvänä nyrkkisääntönä sanoisin että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ IKINÄ lähde perheeseen, johon on juuri syntynyt lapsi tai syntymässä olosi aikana. Se on jo yksistään perheelle ja pariskunnalle niin valtava mullistus, ettei sinun hyvinvointiasi todellakaan oteta huomioon! Ja kynnys lähteä valittamaan omia oloja on todella korkea kun perheen äiti pahimmillaan repii hiuksia päästään ja koko perhe on ihan rikki. Toinen asia mitä kannattaa vaatia on oma, LUKITTAVA huone sekä mieluiten myös oma kylpyhuone. Ja vaadi saada mennä oman mielesi mukaan... Esimerkiksi minun oli suotavaa olla perheen kanssa päivällisellä, vaikka työpäiväni oli ohi. Ja sitten, VAADI tarkat työajat. Vaikka viikoksi kerrallaan, mutta VAADI ne. Muuten huomaat tekeväsi noin 50-60 tuntisia viikkoja säälittävällä palkalla. Näin jälkeen päin ajateltuna oli todella typerää kun nielin heidän hyväksikäyttönsä minua kohtaan, sillä minä todellakin hoidin heidän talouttaan sen sijaan että olisin ollut kevyitä taloustöitä tekevä apu.Mutta mitäs menin tekemään, ja lapsiinkin tutustuin aluksi lähinnä vapaa-ajallani, jotta sitten lapsenhoitovuoroni tullessa he ylipäänsä suostuisivat jäämään kanssani.
No joo, ehkä siinä oli vähän katkeraakin tekstiä, mutta en halua enää ikinä tavata heitä ja toivon vain kaikkea parasta heidän lapsilleen...
Kysele pois jos jotain tulee mieleen....
Hei!
Kuulosti todella kauhealta, mutta olenkin epäillyt
että ei kaikilla ole siellä hienoa ollut....
Mutta se on ilmeisestikkin hyvin pitkälti tuurista
kiinni.. On vain vaikea päättää että lähteekö järjestön kautta vai ei, kun toiset sanoo että ei kannata ja toiset taas jotain muuta... Olitko itse järjestön kautta?? Ja miksi lukittava huone?
Hävisivätkö tavarat vai rikkoivatke he muuten "yksityisyyttäsi" ????
Haluaisin kuiten kauheasti lähteä,mutta se ei taidakkaan olla niin selvää ja yksinkertaista/turvallista lähteä järjestön kautta... Mutta mistäköhän sitä löytäisi sitten oikeen mukavan paikan....
Asuin itse ylimmässä kerroksessa nelikerroksisessa talossa, joka oli avoin vintti. Ratkaisu oli huono koska kaikki meteli kantautui ylös enkä saanut olla rauhassa...ja toisinpäin, kaikki minun tekemiseni kantautuivat heidän korviinsa mikä ei ollut sopivaa. Mitään varmoja todisteita minulla ei ole siitä, että tavaroitani olisi pengottu, muuten kuin tunne siitä että joku on huoneessani käynyt. Ja kun perheen joskus todella mielenvikainen äiti rupesi syyttämään minua vastaavasta, hälytyskellot rupesivat soimaan. Yleensähän ihminen epäilee toista siitä, mitä itse tekee... Ja minähän tottakai koskin heidän tavaroihinsa, olinhan oikea sisäkkö jolta puuttui vain mustavalkoinen työasu pölyhuiskineen.
Itse en ollut järjestön kautta, ja siksipä juuri iski hieman orpo olo aika ajoin. Pahimpina hetkinä olisin kaivannut tuekseni jotain kun valitukseni liiasta työtaakasta eivät menneet perille. Päinvastoin, heidän mielestään pääsin liian helpolla... He kun vertasivat tilannettani heidän omaansa...eli olin yksi taloudesta vastaavista aikuisista enkä vain apu...
Yhteinen kylpyhuonekin oli lähinnä vain ahdistavaa, koska siellä piti käydä suunnilleen varkain... Henkinen paine siinä taloudessa oli kamalinta...
Rehellisesti sanottuna todella positiiviset kokemukset ovat harvassa, mutta kun otat paikan, jossa on mahdollisuus pitää oma yksityisyys, saat ajastasi parhaiten irti kaiken hyvän... Kyllä siellä hauskojakin hetkiä on ollut, ja mitäänhän ei saa katua...
Tuota tuota,en välttämättä sanoisi että huippukokemukset au-pairina olosta olisivat todella harvassa,päinvastoin! Tunnen erittäin monia ihmisiä,joiden vuosi maailmalla on ollut elämänsä hienoin kokemus.
Aina vika ei suinkaan ole perheessä. Joskus omassa asenteessakin on yhtä sun toista parannettavaa...
Itselläni au pair -aika oli elämäni parhaimpia. Siis sen jälkeen, kun sain vaihtaa perhettä. Rento meininki ja mukava asuinpaikka.
Ensikertalaista kehottaisin käyttämään toimistoa. Etenkin, jos olet vasta kirjoittanut etkä tunne kaupunkia johon olet menossa.
Itse harkitsen uutta au pair matkaa ensi kesänä, mutta tällöin menisin yksityisesti.
Kuten on jo mainittukin, karta perheitä, joissa on pieniä lapsia. Esimerkiksi, jos lähdet Brittilään, perhe löytyy varmasti, vaikka et hakemuksessa jokaista ruutua ruksaakkaan.
Lisäksi pyydä esimerkki normaalista työviikostasi ennen perheen valintaa. On ärsyttävää, jos paikan päällä huomaat, että sinun halutaankin työskentelevän kaikki illat ja viikonloput.
Oma kylpyhuone on luksus, joka löytyy monesta perheestä. Tarkista onko perheellä erikseen siivooja ja puutarhuri.
Ja tietenkin tarkista palkkasi sekä kysy antaako perhe luvan työskennellä vapaa-aikanasi.
Minä esimerkiksi siivosin naapureiden taloja.
Maksaako perhe koulusi ja bussikorttisi? Jne.
Kaikki kannattaa tarkistaa ennen matkaan lähtöä. Jos noiden kysymysten takia joku perhe päättääkin valita toisen tytön, tiedät, että se oli sinun onnesi.
Ja ennen kaikkea: älä hengaa suomalaisten kanssa vaan keskity puhumaan maan kieltä.
Aattelin itekin lähtee au-pairiksi sitten lukion jälkeen (oon tokalla). Minnepäin oot lähössä? Englanninkieliseen maahanko? Oon opiskellu ranskaa neljä vuotta, mut vähän pelottais mennä ranskaan, joten tällä hetkellä mun vaaka kallistuu tonne englantipainotteisiin maihin. ootko päättäny ootko menossa järjestöjen vai yksityisen kautta?
Oon itseasias sama tyyppi jolle kirjotit matkailusivun kautta. En heti huomannutkaan....
Terve vaan!
Olen lähdössä siis nyt kesällä mikäli kirjotukset menee niinkuin haluan ja saan lukion todistuksen oikeaan aikaan käteen... =)
En ole vielä hakenut minnekkään, mutta aattelin tossa parin kuukauden sisällä laittaa papereita sisään...Ajattelin siis lähteä järjestön kautta;
STS on todennäköisin... Tuntuu vaan hassulle lähteä kun kokemukset ovat niin ristiriitaisia, mutta sittenpähän sen tietää kun kokeilee... =)
Ajattelin ensin et jos ois jonkun tutun kautta päässyt jollekkin au pairiks, mutta ajattelin että ´"turvallisinta" taitaa olla kuitenkin jos menee järjestön kautta....Ja ainakin STS pitää au paireille tapaamisia ja retkiä, en kylläkään tiedä kuinka usein sillä siitä ei ole tullut ainakaan täällä mitään kommenttia keneltäkään...
Ja yhtenä houkutuksena on se kun STS:llä on se 4pvä:n valmennuskurssi Manhattanilla! ;)
Ärsyttävää vaan nyt kun olis kirjoitukset edessä ja pitäis niihin keskittyä mutta on vaan kauhea hinku ulkomaille!
Olen myös ajatellut koti-ikävä asiaa kun lähtee kuitenkin vuodeksi pois tuttujen luonta...
En nim. ole koskaan asunnut toisten "nurkissa" vuotta..ja se on pitkä aika... =)
Ratkaisuna tähän suuniteltiin että jos kaverini yrittää päästä suht lähelle niin sitten on lohtua siitä....varsinkin jouluna ym... =)
Ainiin unohdin siis mainita että olisin lähdössä USA:han, omassa englannin taidossa on niin paljon parantamisen varaa että en viitsi lähteä minnekkään Ranskaan tai Italiaan ym. vaikka toisaalta tekisi mieli tutustua sellaisiinkin kulttuureihin...=)
Joo, mäkin aattelin lähtee sitten järjestön kautta, vaikka tässäkin keskustelus tuntuu olevan paljon negatiivisiakin kokemuksia... Mulla tosin lähtö on sitten vasta kahen vuoden päästä, tokalla kun oon. En kyllä aatellu lähtee Valtoihin, kun en oikeen oo innostunu maasta (politiikasta ja silleen). Britit tai ehkä Irlanti kiinnostaa enemmän. Kanadakin vois olla mukava (siellä kuulis ranskaakin). Kavereista ei kyllä varmaan oo au-paireiks, vaikka mistä mä sen tiedän... Yllättäviä piirteitä voi ilmaantua :) Toivottavasti sulla menee kirjotukset hyvin (tai meni, jos jo jotain kirjotit). Pidä hauskaa USA:ssa!
Mäkin oon nyt lukiossa ja ajattelin pitää myös välivuoden ja lähteä au pairiksi, vois olla kiva vaihtaa ajatuksia, mutta mailaapa allaolevaan osotteeseen jos kiinnostaa: [email protected]
Jos olette olleet jonkun järjestön kautta niin ovatko ne esitteissä luvatut yhteistoiminnat ja retket olleet mukavia? Onko sellaisia edes järjestetty?? Ja etenkin: MISSÄ TUTUSTUITTE UUSIIN IHMISIIN JA SAITTE KAVEREITA?? =)
Ainakaan minä en missään vaiheessa saanut tietoa mistään retkistä (Allianssi, Lontoo), mutta en kyllä niitä kaivannutkaan.
Suomalainen kirkko järjestää ainakin Lontoossa paljon toimintaa. Kuulemma hauskoja.
Itse treffasin ihmisiä koulussa, kuntosalilla ja erityisesti baareissa ja klubeilla.
Menin ensimmäisellä viikolla yksin katsomaan keikkaa ja saavuin kotiin monta ystävää rikkaanpana.
Pienestä purosta kasvaa suuri joki. Tätä kautta tapasin kaverin kavereita ja kaverin kaverin kavereita ja lopulta myös nykyisen poikaystäväni.
Olen itse talla hetkella au pairina Chicagossa, olen ollut taalla nyt puolivuotta ja viella olis toinen puoli jaljella ja sitten tarvis palata kotiin.. kysya saa ihan mita tykkaa, jos haluat kirjotella ihan kaksin kesken niin laitappas mulle osotettas. :O)
Haluaisitko mailata mullekin kokemuksista? Osote ois [email protected]
Kiva kuulla ihmiseltä kommenttia jolla on tuoreita kokemuksia! =)
Mielelläni haluaisin mailailla : [email protected]
Olen miettinyt paljon eri vaihtoehtoja enkä oikein osaa päättää mitä kautta ulkomaille lähtisin... =)
Mailaa mahollisimman pian niin jutellaan lisää!
Minäkin päätin kertoa oman kokemuksen au pair vuodestani. Minä olin vuoden au parina Ruotsissa. Järjestön kautta en sinne mennyt mikä ei todellakaan ollut viisas valinta. Perhe löytyi yhden kaverin kautta joka oli Ruotsissa au pairin. Hänen au pair perheensä tunsi minun au pair perheeni.
Vuosi oli kaiken kaikkiaan todella negatiivinen kokemus. Perheen äiti oli erittäin hirveä ja vaati minulta lähes täydellisyyttä niin silittämisessä kuin kaikessa muussakin eli kaiken piti olla tip top. Alunperin minulla piti olla omaa aikaa päivisin kun lapset olivat tarhassa mutta se ei ihan toteutunut kun oli silittämistä, siivoamista, järejestelemistä jne. Kun asiasta valitin perheen äidille ajautui tilanne siihen että sain joka päivä kirjoittaa listaa mitä olen tehnyt ja kuinka kauan siihen on mennyt, mutta ei se mitään muutosta tehnyt minun työmäärääni. Työpäivät venyivat kaiken kaikkiaan todella pitkiksi, päiväni alkoivat yleensä vähän ennen seitsemää sillä että laitoin koko perheelle aamupala tarvikkeet pöytään ja loppui noin seitsemältä illalla kun olin siivonnut päivällisastiat pois. Missään vaiheessa en kokenut olevani perheenjäsen vaan pikemminkin orja ja jos jokin juttu oli tekemättä esim. kukkaset kastelematta minä sain huudot niskaan.
Hyväpuoli perheessä oli se että minulla oli oma huone alakerrassa, muut olivat yläkerrassa, ja oma vessa. Lukko olisi ollut todella hyvä huoneen ovessa sillä tiedän perheen äidin välillä käyneen huoneessani esim. hakemassa minun pyykkejäni ja valitti se kerran että voisin siivota huoneeni kun oli kuulemma sotkuinen.
Muita au pair kavereita en koskaan uskaltanut tuoda "kotiini" mutta vapaa-aikanani sain liikkua ihan vapaasti tosin kyllä he mielellään halusivat kuitenkin tietää missä olen tai koska suunnilleen tulen kotiin mutta eivät he sitä holhoamismielessä kysyneet eikä minulla ollut mitään kotiintuloaikoja. Vapaa-aikaani en juuri koskaan viettänyt perheen kanssa vaan aina olin muualla.
Muihin au paireihin tutustuin perheeni välityksellä sillä he tiesivät missä perheissä oli au paireja ja sitä kautta tutustuin heihin.
Minä suosittelen että au pairiksi lähdetään järjestön kautta sillä jos ongelmia tulee on joku ehkä auttamassa ja tarvittaessa voi vaihtaa perhettä jos siltä tuntuu. Etukäteen on myös hyvä tietää mitä ovat sinun työtehtäväsi, mitä saat palkaa, maksaako perhe sinun mahdollisen kielikurssisi, linja-autoliput jne. Jos ei ole suositeltu perhettä jossa on vauva tai vauva tulossa niin en myöskään suosittelisi perhettä jossa äiti on kotona.
Vaikka oma au pair vuoteni oli negatiivinen kokemus niin kyllä au pairina voi saada upeita kokemuksia ja sisältyihän minunkin vuoteeni hyviä muistoja. Se on vaan niin tuurista kiinni että miten tulee perheen kanssa toimeen