Kokemus naisten kanssa olemisessa läheisesti ja noin muuten vaankin on jäänyt vähälle, koen oloni heidän seurassaan aina enemmän tai vähemmän jännittyneeksi.
Alkaa tympimään tää tällanen kun sitten juttelee esim. työkaverinaisen kanssa ja on itse vähän ihastunut ja miettii kokoajan että "olikohan toi nyt joku vihjaus, tai toi tai toi". Sellasta jatkuvaa saatanan mielen vuoristorataa "joo tais se olla... eeei kyllä se vaan pelleili".
Miksei sitä vaan osaa OLLA vaan on pakko rasittaa itseään tollasilla ajatuksilla. Sitä jotenkin väkisin ajattelee että jos joku nainen puhuu mulle niin se automaattisesti voi tarkoittaa sitä että tällä olis jotain taka-ajatuksia. Eihän se näin ole.
Tulen kohta hulluksi kun en osaa käsitellä näitä tilanteita ja tuntemuksia, pallo on ns. HUKASSA.
Alkaa tympimään tää tällanen kun sitten juttelee esim. työkaverinaisen kanssa ja on itse vähän ihastunut ja miettii kokoajan että "olikohan toi nyt joku vihjaus, tai toi tai toi". Sellasta jatkuvaa saatanan mielen vuoristorataa "joo tais se olla... eeei kyllä se vaan pelleili".
Miksei sitä vaan osaa OLLA vaan on pakko rasittaa itseään tollasilla ajatuksilla. Sitä jotenkin väkisin ajattelee että jos joku nainen puhuu mulle niin se automaattisesti voi tarkoittaa sitä että tällä olis jotain taka-ajatuksia. Eihän se näin ole.
Tulen kohta hulluksi kun en osaa käsitellä näitä tilanteita ja tuntemuksia, pallo on ns. HUKASSA.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minkä ikäinen olet?
Joo ja ikää on 25v, saa nauraa.
kuinka pitkään oot ollu ihastunut kyseiseen ihmiseen? missä tekemisissä ootte ollu keskenään? kyselen jotta sitte vois antaa vinkkiä :)
No sanottasko että ainaki vuoden ollu salaa ihastunut mutten ole saanut selkoa mitä toinen osapuoli tuumii asiasta. Töissä ollaan samassa paikassa ja välillä aika läheisestikin.
Kolmet firman bileet ollut tänä aikana eikä se ainakaan niissä osoittanut minuun minkäänlaista kiinnostusta. Ja vielä kun kaikki muutkin viimeaikaiset yritykset osoittautuneet yksipuolisiksi pommeiksi, ei tässä enää lippu kovin korkeella liehu. Oon vaan niin tampio että tunaroin hermostuksissani aina kaikki.
millaisia kokemuksia sinulla on naisista? oletko seurustellut tms? sä voisit kokeilla ottaa kontaktia jossain työpippaloissa rohkeesti menemällä juttelemaan.heittää vitsiä tms. aloittamalla niitä näitä jutustelemalla. työpaikalla vaikea ottaa kontaktia niin että tietäisi mitä toinen ajattelee.
Sehän se siinä just jarruttaa kun ei ole mitään seurustelukokemuksia eikä mitään. Sen myötä ei itsetuntoakaan ja hyvä ettei kuole jännitykseen naisen seurassa, saatika että saa jotain järkevää suustaan. Poikuudesta sentään pääsin siinä 20v tienoilla, mutta oli sekin vaan jopa tuskaisa ja kiusallinen tilanne.
Onhan ne pippalot tulossa ennen kesälomaa, kaipa sinne voi huvikseen mennä katselemaan, vaikka epäilenkin että leidit kiinnittää siiderihuuruissaan kiinnostuksensa niihin miehekkäämpiin köriläisiin.
mikään ei ole pidemmän päälle tärkeämpää kuin se että on oma ittensä :) hienovaraisesti kokeilee tilannetta. ulkoinen adonius voi houkutella helposti, mutta muutakin tarvitaan. ja jos pelkkä ulkokuori on tärkeää nii silloin kannattaa antaa olla varsinkin jos haluaa vakavampaa.
Mulla on ihan sama, ikää tosin muutama vuosi vielä enemmän. Yleensä sitä koittaa olla vaan välittämättä naisista, kun ei nekään yleensä tunnu kauheasti minusta välittävän. Välillä sitten taas joku tuntuu jotenkin hieman flirttailevan, tai niin ainakin kuvittelen, ja sitten on taas ihan pasmat sekaisin.
Harvemmin sitä tulee kenenkään naisten kanssa oltua missään tekemisissä, mutta monesti kun olen he tuntuvat heittävän hieman kaksimielistä juttua yms.. Jotenkin sen aina kyllä tajuaa, mutta samalla miettii, että miksi se mulle jotain tuollaista heittäis? Sitten sen lopulta vaan ohittaa reagoimatta mitenkään, kun "se nyt oli vaan sellainen heitto". Välillä sitä kyllä myös miettii, että mitä jos joku joskus oikeasti yrittäisi jotain?..
Itsekin suhtaudun naisiin yleensä kylmän välinpitämättömästi, kun en vaan jotenkin uskalla katsella heitä silmiin ennenkuin sekunnin päästä alan hermoissani vilkuilla seiniä niinkuin mikäkin ujo ala-astelaispoika.
Ja kaikki ehkä ilmiselvät flirtit ja lähestymisetkin käännän siinä tilanteessa väkisin "hehheh vitsi vaan, ei se ollu kiinnostunu". Monetkohan mahikset olen pilannut tällä saakelin välttelevällä pakkomielteelläni. Monet.
Kerrankin kun olin parin kaverin kanssa kaljalla, tiskillä alkoi tuntematon ihan ok:n oloinen naikkonen puhumaan minulle. Sen sijaan että olisin kysynyt numeroa tai tehnyt mitään muutakaan peliliikettä, tapautin tätä lopuksi vaan kylmästi olalle ja toivotin illanjatkot. Sitä on vaan niin iskoistunut jo päähän ettei kukaan nainen voi tosissaan musta olla kiinnostunut.
Joo, että onnee vaan mulle yksinäisessä loppuelämässäni.
Olet käyttäytynyt aivan oikein. En itsekään ole koskaan lähtenyt mihinkään naisten epämääräisiin vihjailuihin mukaan, vaan kuittaan ne mielessäni nopeasti pois.
Olisi jo aika naistenkin olla hieman suorapuheisempia jos heitä joku mies kiinnostaa, itse en koe mitenkään innostavana alkaa leikkiä jotain ajatustenluku leikkejä tai tulkitsemaan hienovaraisia vihjeitä.
että kaltaisemme "ottakaa jos haluatte"-miehet elää sitten koko elämänsä yksin kituen.
Naiset ei tee suoraan mitään liikkeitä, koska AINA miehistä löytyy se joku joka tekee sen naisen puolesta. Siihen ne naiset luottaa. Ja kas kummaa, liekö olemassa miesten lailla yhtäkään passelin näköistä ujoakin naista, joka ei esim. 25 ikävuoteen mennessä olisi seurustellut kertaakaan. Epäilen suuresti. Kaikilta naisilta löytyy aina se tuttu exä-juttu.
ja niin niin, en ole ruma.
Olin 31 kun ekan kerran olin sängyssä "silleen"...
No voi sitä olla "kokenut" nainenkin ja olla silti ujo miesten seurassa. Itse erosin jouluna pitkäaikaisesta suhteesta (15 vuotta). Tuona aikana ehdin "rakentaa ympärilleni muurin", olinhan seurusteleva enkä tarvinnut ympärilleni iskeviä miehiä.
Muutoinkin olen aina ollut hirmu ujo, lapsena jo pelkäsin koulussa poikia, tyttökoulu olisi ollut ihanne minulle. Teininä otin viinaa ja kännissä olin rohkea ja rempseä niin kyllä seuraa riitti.
Kaikki miessuhteeni ovat olleet niin kamalia, että pitäisi varmaan mennä terapiaan. Nyt eron jälkeen minua kauhistuttaa ajatus että pitäisi tutustua miehiin. Ajatuskin siitä että pitäisi jutella jonkun kiinnostavan miehen kanssa saa minut paniikkiin ja jos sellainen tilanne tulisi en varmaan pystyisi syömään tai nukkumaan. Mutta toisaalta ei kyllä siitä ole vaaraa ollut. 5 kk aikana olen jutellut tasan yhden miehen kanssa(no joo kavereiden miesystävien kanssa myös ja sukulaisten). Mutta en tiedä miten ja missä tutustua miehiin.
Kaikilla sinkkukavereillani on koko ajan meneillään vähintään yksi "säätö". En itse pystyisi sellaiseen vaikka ei kyllä ole kukaan mitään sellaista ehdottanutkaan. Seurusteluun en ole vielä valmis, mutta haaveilen että voisi edes keskustella jonkun miehen kanssa. Mutta ei sekään näytä onnistuvan, vaikka ulkonäössänikään ei pitäsi olla vikaa, enemmän on kehuttu kuin haukuttu.
Hyvinhän se on asiat jos töissä sentään on jossain tekemisissä naisten kanssa. Itselläni kun "pakolliset" kanssakäymiset rajoittuvat kaupan kassaan. Ja kun ei mikään baarissa iskeminen nappaa, niin pitäisi jossain päästä "luonnollisesti" tekemisiin naisten kanssa, että ketään koskaan tapaisi. Mutta missä sitten... toivotonta.
Mietit vain tarkemmin sitä olennaista ongelmaa joka on itsensä ja vastapuolen pakonomainen kyttääminen. Pidä se mielessä tavatessasi sen toisen ihmisen ja toistele ajatuksissasi, että älä kyylää. Näin itse sain itseni rennoksi yleensäkin kaikissa tilanteissa joissa joutuu olemaan ihmisten joukossa.