Olen ollut henkisen väkivallan uhri vuosia.
Olin viaton, kiltti ja hyväsydäminen tyttö josta exäni halusi tehdä paholaisen, valehtelijan ja täysin kusipään(melkein onnistuikin siinä).
Exäni oli pahimman luokan narsisti ja tuntuu että arvet ei parane ikinä.
Hän asuu samassa kaupungissa(ei olla tekemisissä) ja sisimmissäni yhä pelkään et jos hän tekee mulle jotain, vaik hänel jo uusi nainen.
Mun on todella vaikea luottaa ihmisiin.
Olen tavannut miehen johon olen tosi ihastunut ja haluaisin aloittaa seurustelun.
Mutta pelko väkivallasta on liian suuri. Haluaisin niin luottaa häneen, mutta en uskalla.
En ole kertonut hänelle tästä, kerron kun tunnemme paremmin.
Miten olette pystyneet aloittamaan uuden suhteen jos olette olleet aikaisemmassa suhteessa henkisen väkivallan uhri?
Menikö kuinka kauan?
Olin viaton, kiltti ja hyväsydäminen tyttö josta exäni halusi tehdä paholaisen, valehtelijan ja täysin kusipään(melkein onnistuikin siinä).
Exäni oli pahimman luokan narsisti ja tuntuu että arvet ei parane ikinä.
Hän asuu samassa kaupungissa(ei olla tekemisissä) ja sisimmissäni yhä pelkään et jos hän tekee mulle jotain, vaik hänel jo uusi nainen.
Mun on todella vaikea luottaa ihmisiin.
Olen tavannut miehen johon olen tosi ihastunut ja haluaisin aloittaa seurustelun.
Mutta pelko väkivallasta on liian suuri. Haluaisin niin luottaa häneen, mutta en uskalla.
En ole kertonut hänelle tästä, kerron kun tunnemme paremmin.
Miten olette pystyneet aloittamaan uuden suhteen jos olette olleet aikaisemmassa suhteessa henkisen väkivallan uhri?
Menikö kuinka kauan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katso sivut www.narsistienuhrientuki.info. Katso
sieltä keskustelupalstalta,mitä muut uhrit kirjoittavat. Sinule sopivin palsta on nimenomaan parisuhdetta käsittelevä palsta.
Voit myös kertoa oman tarinasi sinne nimettömänä ja pyytää neuvoja. Varmasti tulee jotain mielipiteitä,jotka auttavat sinua eteenpäin.
...
Kesti n.6 vuotta, ennen kuin avioeroni jälkeen aloin vakavissani edes harkita uutta suhdetta. Yhdenlaisen helvetin läpikäyneenä ei oikein jaksanut uskoa miehiin ja tavallaan maksan siitä vieläkin, olen yli-itsenäinen, itsepäinen ja en anna kenellekään yliotetta itsestäni. Tähän kai on kaatumassa nykyinenkin suhteeni (10v). Opin jo varhain, että kovaa vastaan pärjää olemalla kovempi. Asennevika, tiedän sen. Mut tällä on mentävä..
..sitten...en ole rohjennut tutustua tämän jälkeen naisiin..enkä enää varmaan kykenisikään parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen...joten tiedän, että uhrien osa on raskas kannettava.
..mutta mutta...ehkä jokus sitten..M 1960