Mietin mitä tapahtui kun painonnoston kilpailullisuus ja suosio laantui Suomessa kuten esim.Amerikassa voimanoston myötä 70-luvulta lähtien. Onko vain niin että ne jotka tykkää jotain nostella niin haluavat nimenomaan nostaa suurimmat mahdolliset kuormat eivätkä jaksa kiinnostua tekniikasta? Onko mörssärien liikkuvuudessa tai motoriikassa lannistavia heikkouksia?
Ymmärtääkseni painonnostolla on vielä enemmän harrastajia kansainvälisesti mutta muuttuuko tilanne tulevaisuudessa? Aasiassa se on sentään vielä ykköslaji,kuten myös Venäjällä ja sen ex-alusmaissa.
Luulisi että painonnoston olympiastatus kannustaisi treenaamaan lajia mutta näin ei ehkä välttämättä ole.
Ymmärtääkseni painonnostolla on vielä enemmän harrastajia kansainvälisesti mutta muuttuuko tilanne tulevaisuudessa? Aasiassa se on sentään vielä ykköslaji,kuten myös Venäjällä ja sen ex-alusmaissa.
Luulisi että painonnoston olympiastatus kannustaisi treenaamaan lajia mutta näin ei ehkä välttämättä ole.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Painononnosto vaatii monipuolisempia ominaisuuksia kuin voimanosto.
Vaikeampi harjoiteltava monessakin mielessä.
Painonostosta on helppo siirtyä voimanostopuolelle mutta yhtään ainutta, toiseen suuntaan tapahtunutta siirtymää, en tiedä.
Shane Hamman esimerkiksi. Sitten näitä "ristiin"-treenaavia, jotka molempia lajeja ovat vetäneet, on toki ollut, kuten Ed Coan, ja Taito Haara, noin kovimpia mainitakseni..
Painonnosto vaatii VÄLTTÄMÄTTÄ valmentajan, yksin ei voi edes aloittaa treenaamista...voimanosto vaatii lähinnä veemäisen luonteen(heh..)...ok, tekniikallakin on oma osuutensa...ja kunnon asiansa osaavasta valmentajasta ei toistaseksi HAITTAA ole ollut kellekään...voimanostossa saa ittensä kyllä uskomattomaan ylikuntoon liialla treenillä..
Mm. Taito Haara aloitti puntilla.
Samoin Lahdenranta, Makkonen ja moni muu.
Ei ole mediaseksikäs laji, eikä vastaa nykypäivän ihanne, tai anti-ihanne vaatimuksiin.
Nykyinen sukupolvi lisääntyneen sali- ja laitekannan myötä on orientoitunut paljon monipuolisempaan treenaukseen kuin painonnostoon.
Vanhanajan ukothan aina kysyvät ”paljonko nostat” jos käyt salilla. Ja lähes varmasti kyse on aina, paljonko pystyy nostamaan pään päälle lattialta. Nykysukupolvella tuo kysymys tarkoittaa aina penkkiä.
Yksi syy varmasti on myös nykysuuntaus enemmän fitness tyylisiin saliin, joissa alkaa olemaan jo hankalaa harrastaa voimanostoa tai kehonrakennusta. Salit ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä hilavitkuttimia, joilla voimanostaja ei tee mitään ja kehonrakentajalta loppuu painot heti. Painonnostoa tuollaisilla saleilla ei ole mitään mahdollisuutta harrastaa. Ennen vanhaan asia on varmasti ollut juurikin päinvastoin, painonnosto oli luonnollisin laji, mitä sen ajan saleilla pystyi harjoittelemaan.
Toisekseen nykysukupolvi ei saa mitään irti painonnostotuloksista. Kenellekään ei kerro tempauksen tulos juuri yhtään mitään. Paljon parempi kosketuspinta on penkkiin, kyykkyyn, maveen tai vaikkapa niskantakaa punnerrukseen.
Niin se maailma muuttuu, niin se muuttuu. Kutsuttakoon sitä vaikka lajievoluutioksi. =)
Eivät vanhan ajan ukot tuloksista puhuneet kuin keskenään.
Siis lajia harrastaneet!
Meille olivat luokkarajat puheen aiheina.
Siihen liittyen yhteistulos.
Eri nostomuotojen keskinäiset suhteet.
Saliolosuhteet ratkaisivat harrastuksen.
Painisalin yhdessä nurkassa oli lava, tanko levyineen ja jalkajumppatelineet.
Sittemmin saimme toisen tangon ja teimme itse matalat pukit 2.vedon treenaamiseen.
Alkulämpimiksi nujusimme matolla koska jokainen oli jossain määrin harrastanut pentuna painia.
Viimeeksi hyppäsimme kilpaa vauhditonta pituutta, jalkajumppatelineiden yli vetyn narun yli tasajalkaa, alppihiihtäjän tasapainotestiä ym.
Ravintofysiologiasta ei ollut hajuakaan.
Eikä olisi haju auttanutkaan. Syötiin sitä mitä muori pisti pöytään.
Läskisoosia ja perunaa, läskisoppaa, peruna- ja kaalilaatikkoa ym.
Sunnuntaina saattoi olla jopa lihapullia mutta lukukappaleet.
82,5kg:ssa olisi mestariluokan raja ollut 340kg.
Valmennustietouden puutteen vuoksi hyydyin 1.:een luokkaan. 325kg, raja 300kg.
Ollessani 23v nimismies keskeytti harrastuksen takavarikoimalla autoni väärän väristen rekisterikilpien vuoksi.
Kehumisen aiheita oli esimerkiksi yhden käden leuanveto, kuka pystyi, millä lisäpainoilla meni ykkösleuka, voltit, joku tulos kesälajeissa (100m, pituus, kuula ym.).
Ulkonäköön emme kinnittäneet huomota.
Tehoa täytyi löytyä.
Pilkan aiheena oli jos reisien ympärysmitta (ei tosin mittailtu) ja kyykkytulos olivat epäsuhteessa.
Näköä tuli se mikä oli tullakseen.
Niinpä niin. Aivan kuten sanoin. Niin se maailma muuttuu kuomaseni.
Niskantakaa punnerrus liittyy enemmän pnostoon kuin vnostoon ja kyykky on pnostajien ykkösapuliike.
Kirjavuutta on.
Usein vippipunnerrus (harvat osaavat), vauhtipunnerrus, raaka työntö ja "jäykkä" punnerrus niputetaan samaan kategoriaan ymmärtämättä niiden erittäin suuria eroja suorituksessa ja tulostasossa.
Mutta mitäpä tuosta!
Tuskin noista sun vippi hippi vauhti jutuistas ymmärtää oikeesti suurin osa salilla kävijöistä just yhtäpaljon kuin kala polkupyörästä. Ikinä kuullukkaan tuollasia, vaikka yli 10 vuotta treenannu.
Toisaalta, miksi niitä pitäisikään ymmärtää, kun suurin osa salillakävijöistä ei harrasta painonnostoa?
Vaikka laji sulle onkin sydäntä lähellä, niin sun on hyväksyttävä se tosiasia, että suurinta osaa salillakävijöistä ei kiinnosta ne jutut pätkääkään. Suurin osa haluaa joko voimaa, lihasta tai pitää itseään kunnossa, eikä se miten sinne tangon alle saa itsensä keikautettua helpoiten.
En ymmärrä viestisi sanomaa?
Voimaan, lihaksistoon ja kunnossapysymiseen vaikuttaa väistämättä mm. suoritustapa.
Eri tekniikoin päästään myös eri ärsykealueille jolloin voiman, lihaksen ja kunnon kehittyminen on tehokkaampaa.
Puhumattakan tulosten vertailusta.
Suoritustapa vaikuttaa ratkaisevasti.
Olen tosiaan nähnyt jätkien äheltävän raakoja työntöjä puhuen seuraavassa hengenvedossa punnerruksesta!
Aivan eri asioita.
Seisten tehtävien pystysuuntaisten nostojen suoritusten vaihtelusta ei taatusti ole haittaa kenellekään.
Päin vastoin.
Hieman ajatusta ja vaihtelua niin voima, lihas ja kunto kohenee!
Helppoudessa on kyse maksimista minkä pystyy nostamaan.
"Jähyäjiltä" puuttuu useimmiten irtiottokykyä.
Kuntoon liittyen, jos kuka ei ole tehnyt, niin kannattaa kokeilla vaikkapa 5:n sarjoja
polvien yläpuolelta raakana rinnalle ja suoraan käännöstä ylöstyöntö.
Heti alas polville ja sama uudelleen.
1:n minuutin palautuksin 70 - 80% työnnön ("punnerruksen") maksimista.