Poikalapsen tärkeys

tämä eroaa suomalaisesta kulttuurista. Turha on miehen elämä jos ei saa poikalasta, huono nainen jos ei osaa poikaa miehelle synnyttää.

Meillä syntyi tyttö ja mies oli aivan onnesta soikeena, tyttö on nyt 2v ja kietonut isänsä sormensa ympärille. Tyttö on kaikki kaikessa isälle ja ei epäilystäkään, että isä ei rakastaisi lastansa.

Raskausaikana jo kutsuimme masua Oliviaksi, ei tiedetty sukupuolta, kuin vasta oli syntynyt. Joskus ollaan puhuttu asiasta ja mies sanoi, että ihan sama hänelle onko se poika vai tyttö. Ei olla erottu eikä ole ero suunnitelmissa ja miehen kotimaassakin käytiin esittelemässä tyttöä ylpeenä.

Jos mun pitäisi valita joskus lapsi vai mies, niin lapsi se olisi!! En mä mitään aborteja tee tai hylkää omaa lastani!

Miehen kaveri sai meidän jälkeen pojan ja mua on naurattanut hänen ylimielinen asenne, kun hän sai pojan. Hänen poika on jotakin kauheen hienoa ja hienompaa, kuin meidän tyttö! Hänen puheesta saa sellaisen käsityksen. :op Kyllä on lapsellista ja typerää. Mutta jokainen omalla tavallaan.

Toki on kultuureja ja miehiä jotka pitävät vain poika lasta tärkeänä. Onneksi on aivot omaavia miehiä myös vielä noissakin kultuureissa!


No mites kävi tämän uuden synnytäjän kanssa? Tuliko se ihanoitu poika? Vai tyttö taas, jotkut miehet kun ei taida edes saada poikia tai toisin päin ei saa tyttöjä kovasta yrityksestä huolimatta;o)

Aika hurja aloitus...Lapsi on lahja, on hän sitten poika tai tyttö. Enpä ole kuullut, että Suomessa kukaan tyttölapsia tuon takia hylkäisi, on isä sitten mistä maasta tai mitä mieltä tahansa. Ja laillista aborttia ei voi enää tehdä 12 vkon jälkeen ja tuota nuoremman sikiön sukupuolta lienee aika vaikea selvittää.

Juu, ja miehen sukusolut kuitenkin määräävät lapsen sukupuolen, joten turha on vaimoa syyttää...Jos joku mies nykyaikana hylkää vaimonsa tyttölapsen takia, ei niin typerän miehen menettämisestä perheelle juurikaan haittaa ole.

Tiedostan kyllä, miksi pojat ovat niin tärkeitä. Monissa kulttuureissa poikalapsi ja hänen jälkeläisensä kuuluvat aina vanhempiensa perheeseen, kun taas tyttölapset siirtyvät naimisiin mentyään miehensä perheen piiriin, eivätkä näin siis ole auttamassa tai elättämässä vanhempiaan. Maissa, joissa ei ole eläkejärjestelmää ym. tukia, ovat pojat vanhenevien vanhempiensa elinehto.

Silti, me täällä Suomessa ollaan hiukan eri tilanteessa. Mokuperheisiin täällä syntyvät lapset eivät joudu vanhempiensa elättäjiksi, joten ei siinä suhteessa pitäisi olla mitään väliä sillä, minkämerkkisiä lapsia se vaimoke tehtailee.

Poikalapsi on kuitenkin usein miehelle jonkinlainen miehisyyden osoitus ja toisaalta on ihan ymmärrettävääkin, että mies haluaa pojan. Samoin minäkin olen jotenkin aina kokenut, että perheeni on sitten "koossa" ja täydellinen, jos ja kun saan tyttären.

Minä olen nainen, haluan tyttären. Sama juttu miehillä. Se on luonnollista. Ei siitä silti voi alkaa toista osapuolta syyttää, jos ei onnistu. Ja jokainen normaalin tunne-elämän omaava vanhempi rakastaa lastaan on hän sitten poika tai tyttö. Jos mies ei tätä tajua, voi sellaisella isällä heittää vesilintua.

Samoalla ei tunnuta suosivan erityisesti kumpaakaan sukupuolta, en sellaista ainakaan siellä asuessani huomannut. Sekä tyttöjen että poikien syntymää juhlittiin ihan samalla tavoin, eikä miesten ja naisten roolit muutenkaan ole siellä kovin lokeroituneet. Jokainen tekee sitä, missä on hyvä.

Sekä tytöillä että pojilla on yhtä tärkeä rooli perheessä ja yhteiskunnassa: tytöistä kasvaa äitejä ja pojista isiä.

Meillä on yksi (isin) tyttö, ja miehellä on taas kova vauvakuume. Kysyin häneltä taannoin, onko syynä se, että hän haluaa pojan. Hän vastasi, että ei mitään väliä, kunhan tyttärellämme olisi sisarus.

Isäni suvussa veljeksillä on joko tyttöjä tai poikia, vain isälläni on molempia. Sedälläni jolla on kolme tyttöä oli aikoinaan tukalat oltavat. Toisella sedällä oli kolme poikaa ja sehän oli hienoa. Epäilen että se ajatusmaailma pätee noin yleisesti ottaen jokaisessa kultuurissa, vaikka yksittäistapaukset ovat sitä mieltä ettei asialla ole väliä.

Mieheni perheessä Kairossa on kolme veljestä ja pikkusisko. Pikkusisko on se hemmoteltu prinsessa, joka saa pienellä vinkaisulla kaikki mitä tahtoo. Pikkusisko on tullut perheelle todella kalliiksi, ensin kallis yliopistokoulutus ulkomailla, sitten häät olivat äärimmäisen loisteliaat ja sulhasen ostama asunto täytyi sisustaa viimeisen päälle huonekaluja, kodinkoneita ja kristallilaseja myöten. Laskun maksoi isukki, ja se oli aivan pöyristyttävä summa rahaa. Mieheni sanoi kerran, että joutuisivat konkurssiin koko suku, jos perheessä olisi toinenkin tyttö ;-) Tytär ei kuitenkaan nyt kanna vastuuta sairaasta äidistään, muuten kuin henkisenä tukena, vaan tämän sairaanhoidon kustannukset ovat vanhimman veljen vastuulla. Siinä mielessä poika on heillä päin varmasti turvallisempi vaihtoehto...

Meille on yksi ja sama kumpi tulee, jos tulee. Asumme Keski-Euroopassa, missä periaatteessa tytöllä ja pojalla olisi sama tulevaisuus, vastuu ja edut. Mieheni tosin sanoo, että hän ei osaisi sanoa tytölle ei ja hemmottelisi tämän pilalle. Hän siis lähinnä epäilee itseään tytön isänä, epäilee ettei osaisi olla tarpeeksi ankara ja kasvattaa lasta kohtuullisuuteen. Ja jos hän tosiaan hemmottelisi omaa tytärtään kuten perheensä hemmottelee pikkusiskoa, niin näin juuri taitaisi käydä. Siinä tapauksessa minun täytyisi olla se paha äiti, joka aina kieltää vaikka isi jo lupasi :-)

Sitä juhli pakistanilaisisä ystävineen aivan kuin maailmaloppua odotellessa.
Syntyi seuraavaksi tyttö...Siitä pakistanilaisisä vain totesi(kun kysyin että mitä vaimolle ja tyttärelle kuuluu kätilöopistolle),että tyttöhän se vain oli...Kyllä he siellä kai hyvin voivat.
Olin aivan pöyristynyt!Kysyin tuohtuneena että eikö tytär merkitse hänelle mitään!!???Hän vastasi että "onhan se ihan kiva,mutta tulee taas lisää ruokittavia". (mitäh???)
Kului pari vuotta ja tuli kolmas lapsi,poika.Ja voi jumalan kevät että sitä taas juhlittiin!!!
Harmi vaan että perheen keskimmäinen sattuu olemaan tyttö kun keskimmäiset muutenkin yleensä joutuvat suomalaisissakin perheissä vähän "väliinputoajiksi".
Siinä perheessä ei tyttölapsi todellakaan ole saanut,eikä tule saamaan prinsessan kohtelua.Äitinsä,joka on suomalainen,yrittää kuitenkin saada tytärtään tuntemaan että on haluttu.
Jotenkin voin käsittää sen että Pakistanissa toimitaan niin ettei tyttärestä ole muuta kuin harmia ja kuluja,mutta että Suomessa!!!Äijä on kuitenkin asunut Suomessa jo parikymmentä vuotta ja kulttuuriin noin muuten tosi hyvin sopeutunut.Ei kai sitä peripohjimmaiseen ajatteluun voi vaikuttaa edes vuosikymmenien kokemus toisesta kulttuurista.
Voihan olla että hän toivoo pojistaan pizzaravintolaansa jatkajia joskus..eihän tytöstä sellaiseen edes olisi,eihän??? Tytön perään saa vahtia jatkuvasti ettei vaan menetä' neitsyyttään liian aikaisin,pojat saavat sen sijaan tehdä mitä lystäävät.Voi hallelujaa!!!

Vaikka miehen maa onkin maskuliinisempi kuin Suomi, silti en oo huomannut ainakaan miehen perheen käytöksessä mitään sellaista, että poikalapsia ihannoitaisiin enemmän. Toki tytöt ja pojat varmaan kasvatetaan hieman eritavalla, onhan Kreikassa naisella ja miehellä niin selvästi omat roolinsa.

Miehen perheessä on kolme poikaa. Viimeisin on lähes 10 vuotta nuorempi kuin kaksi vanhempaa veljeään. Miehen vanhemmat oli tästä nuoremmasta kovasti toivoneet tyttöä, kun kaksi poikaa näillä oli jo. Mutta poika sieltä oli sitten tullut. Nyt miehen veli ja tämän vaimoke alkaa varmaan pian lasta tekemään. Miehen vanhemmat on jo vitsinä ilmoittanut kärsimättömänä, että milloinkohan se lapsi olis tulossa. Ja miehen isäkin ilmoitti vitsinä siis vanhimmalle pojalleen, että "ensimmäinen lapsi on sitten tyttö". Eli miehen vanhemmat nyt kovasti haaveilee pienestä lapsenlapsesta ja erityisesti se pikkutyttö olisi mieluinen. Heillä kun tosiaan ei vielä ole semmosta lähipiirissä ollut.

Kai Kreikassa kuitenkin se poikalapsi halutaan myös jatkamaan sukua, mutta siellä ei kai ole erikoista syytä siihen, että tyttölapsia ei haluttaisi.

Miehen kanssa ei meillä ole vielä ajankohtaista ollut lasten hankkiminen, mitä nyt vitsinä ollaan silloin tällöin siitä keskusteltu. Olen itse ilmoittanut haluavani tytön ja mies sit varmaan pojan. Mut sit toisaalta mieskin on sanonut, että tehdään kaksi lasta, joista toinen tyttö ja toinen poika. Itse olen sanonut, että lapsia tehdään tasan niin kauan, että molempien sukupuolen edustajat ovat syntyneet. Eli jos 3 ensimmäistä poikia, niin tehdään vielä neljäskin, että se äitin ja isin oma prinsessa saadaan ;).

Toi vaimon syyttäminen tyttölapsesta on monessa mielessä todella typerää. Ottaen vielä huomioon, että mieshän se on, joka lapsen sukupuolen määrää. Näin on ainakin ymmärtänyt. Korjatkaa vaan jos oon väärässä. Naiselta lapsi saa siis x-kromosomin ja mieheltä, joko Y-n tai X-n, eli se miehen kromosomihan ratkaisee (?). Eli miestähän tulisi "syyttää" siitä, ettei poikalasta tule ;)

Eli:

Jos mun mies ei pysty tyttölasta mulle "siittämään" niin ero tulee ;)

Isoäitini oli sota-aikana "pakko" synnyttää poikalapsi sotainvalidille isoisälleni. Niinhän hän teki, kolmen tyttären jälkeen! Ja vasta sitten sodassa vammautunut isoisäni oli tyytyväinen.

Eli siis ei ole niin kauan, kuin Suomessa oli samanlainen henkinen mentaliteetti. Naiset olivat kilttejä ja kuuliaisia, ja miehet uhosivat tahtomiensa suhteen, kyllä nyt näin pitää tehdä kun MIES haluaa!

Ollaan siis onnellisia, kun ollaan (edes jotkut) päässeet pois tästä ajattelutavasta!

niin syntyy poikia.
Maissa, joissa omaisuus periytyy pojille ja joissa pojan velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan, on päivänselvää, että halutaan poikaa. Jos näin on ollut satoja vuosia, ei ajattelutapa hetkessä muutu, vaikka yhteiskunta muuttuisikin.
Yhden lapsen politiikkaa noudattavassa Kiinassa ja morsiamen vanhemmilta myötäjäisiä vaativassa Intiassa on jouduttu tilanteeseen, jossa tyttösikiöitä abortoidaan ja tyttölapsia surmataan. Se taas on aiheuttanut ylijäämämiesten kasvavan joukon ja monenlaisia ongelmia.
Minusta on luonnollista, että jokainen nainen toivoo tytärtä ja jokainen mies poikaa. Vaimon vaihtaminen ei siihen auta, mutta miehen vaihtaminen saattaa auttaakin. Kannattaa kuitenkin kokeilla ensin kirveskonstia, jolla on n. 50-prosenttinen teho.

Jännintä tässä on, että ihan miehen sukusoluista se on kiinni, syntyykö tyttö vai poika. Muslimikulttuureissa erityisesti vaan tämäkin heitetään sen vaimon tai naisen viaksi.

Jos tyttölapsi ei ole perheeseen toivottu, kannattaa oikeasti miettiä, miksi ottaa puolisoksi sellaillainen mies, joka nostaa pojat jalustalle.

Kannattaisi kertoa niille miehille jo etukäteen, että lapsen sukupuoli määräytyy siittiön mukaan. Nainen ei asialle mahda mitään.

>>>> Mitenkäs teillä on selvitty yli tyttölapsesta?

Meillä on selvitty "tyttölapsi-dilemmasta" yli sillä tavalla, että isä rakasti ensi hetkestä alkaen pientä prinsessaansa enemmän kuin mitään muuta maailmassa. :o) Eli eipä ole minun miehellä tai hänen suvulla kyseisenlaisia ongelmia - tytöt ovat silmäteriä siinä missä pojatkin.
Kun tyttömme syntyi, yksi miehen kavereista (vanhempi kosovon albaanimies, joka on lähtöisin pienestä maalaiskylästä) tuumi, että "Heti uutta perään vain, seuraava on varmasti poika!". Mies hymyili tokaisulle kohteliaasti, mutta kirosi nurkan takana kyseisen herran mielipiteen maan alle...

"Tyttö syntyi, tyhjä syntyi"
Tässä tuli luettua perinteen tutkimuksen genderiä ja tätähän se on ollut Suomessakin lukekaa vaikka kuinka kalevalaisäiti tuudittaa poikalastaan toivoen tästä tulevan suurta herraa koko kansalle kun taas tyttöä tuudittaessa äidin toiveet kohdistuvat tyttären siveyteen ja nöyryyteen laulussa myös kehoitetaan tyttöä olemaan nyt itkemättä kun hänellä on naisena tulossa vielä oikeaakin itkettävää. (Anneli Nenola, Louhen sanat)

Eräällävierailu luennolla meillä oli luennoimassa lakitieteitä opiskellut (erityisesti lakitieteen genderiin perehtynyt) entinen kätilö, joka tosiaan oli nähnyt tämän tytön ja pojan eron myös suomalaisissa perheissä. Nuoremmat isät tai äidit eivät ehkä niinkään välittäneet muusta kuin siitä että lapsi oli terve mutta sitten kun paikalle tuli joku vanhemman kansan sukulainen (mummo, ukki tms.) saattoi havaita kuinka poikalapsen tehnyttä miniää kiiteltiin erityisesti ja tyttölapsen kohdalla saattoi joku mummeli sanoa että jaa-a noh on han se tyttö nyt jotain mutta poikaa kyllä toivottiin... (edelleenkin huvittavaa). Oli hänellä ollut myös 7-lapsinen perhe (kaikki poikia), jossa tosiaan yritettiin tehdä sitä tyttölasta ja kun se tyttölapsi viimein tuli niin isäntä repäisi intiaani tanssin silkasta onnesta odotussalissa...

Katsoimme mieheni kanssa viime vuoden puolella dokumentin Intian ja muun Aasian lapsisurmista. Bangladeshissa ei ole ainakaan muslimien kesken sellaista samaa myötäjäisvaatimusta kuin Intiassa (paitsi sulhasen puolelta tulee maksaa jotakin rahaa morsiammen perheelle tai morsiammelle, jos tulee ero) En tiedä sitten miten pakistanissa.
Kukaan tutuistani ei ole ainakaan sanonut toivovansa erityisesti poikalasta. Jos olen asiasta kysynyt ja vedonnut näkemääni dokumenttiin (ja sen aiheesta tehtyyn elokuvaan Maa ilman naisia) on asia ollut muslimimiehille ihan sama, että Muhammed on rakastanut tyttölapsia siinä missä poikalapsiakin (joo joo, hmm, nyt ei mitään kaksimielisyyksiä Aishasta;D)

Yksi sanoi, että ne jotka pitävät poikia parempina (tappavat/silpovat tyttölapsia, tekevät abortteja sukupuolen paljastuttua tms.) eivät ole ihmisiä lainkaan, että hän ainakin mieluummin haluaisi tyttölapsen kuin pojan, koska tytöt ovat parempia... No hänellä on ihan omia käsityksiään islamista... väittää mm. että jos Koraania tulkittaisiin oikein miesten pitäisi kumartaa naisia, sama tyyppi on lyönyt miestäni kirjalla päähän kun tämä sanoi minulle pahasti kerran...Antaa sen luulla, mitä luulee mutta näistä näkökannoista on hauska aina kinata.

Ahmedilla tuskin on mitään sitä vastaan jos tulee tyttö ei ainakaan oman sanomansa mukaan mutta käytäntö voi olla eri. Itse en osaa sanoa haluanko tyttölapsen vai poikalapsen... kunhan on terve sitähän kaikki nyt ensisijaisesti toivovat (mikä sinänsä on väärin niitä lapsia kohtaan jotka syntyvät vammaisina tai sairaina... kun heitä ei lähtökohtaisesti toivota mutta enköhän rakastaisi lastani, vaikka hän olisikin vammainen tai sairas.. mutta ei saivarrella)

olen suhteessa intialaisen meihen kanssa. Intiaa on juuri yksi näistä maista joissa tyttölapsien arvosus on todella alhaalla. Itse olen sanonut kaikille, että toivon kahta tyttö lasta, koska halua opettaa heille kuinka tärkeitä he ovat tyttöonä ja näyttää myös intialaisella yhteiskunnalle, ettei paskan vertaa kinnosta mitä he ajattevat tyttölapsista.

Miehelleni ei ole tärkeä kumpaa sukupuolta lapsi olisi kunhan tulisi lapsi ja terve sellainen. Eiköhän kaikki moku perheet voivat omalla tavallaan, eikä vetää samaa satoja vuosia vanhaa perinnettä, joka on aivan syvältä. Ehkä aasiassa huomataan myös tyttölapsien tärkeys, kun tyttöjen syntyvyys alenee siinä määrin, ettei miehillä ole enää vaimoja jälkellä. Ei kukaan älykäs suominainen alistu miehensä tahtoon, oli se mikä hyvänsä....

Olihan aikoinaan Suomeessakin tilanne niin, että poikalapsi oli se "haluttu". Esimerkiksi talo siirtyi perintönä vanhimmalle pojalle.
Tänä päivänäkin tuon poikalapsen tärkeys korostuu maissa jossa ei ole kunnollista sosiaaliturvaa.
Jopa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikassa tuo näkyy.
Jos perhe asuu maaseudulla ja he saavat tytön, heillä on lupa toiseen lapseen, eli laki antaa mahdollisuuden "yrittää uudestaan kun ensimmäinen yritys ei onnistunut" :).