Mietin tässä, että kuinka paljon parisuhteista on etäsuhteita ja toimivatko ne kuinka hyvin? Itse olen ollut reilun vuoden sellaisessa suhteessa ja hyvältä tuntuu. Välimatkaa "sopivasti", ettei ihan naapurissa asuta, eikä ole edes mitään suunitelmia yhteenmuutosta. Viikonloppuisin tapaamme ja välillä myös arkena jos ikävä iskee. Joka päivä olemme kuitenkin yhteydessä puhelimen avulla.
Molemmat hoidamme omat arkemme ja huushollimme ja tapaamisemme ovat sitten "juhlaa". Onko muilla millaisia kokemuksia tälläisestä? Olemme jo aikuisia ihmisiä ja molemmilla lapsukaiset valmiina, joten siinäkään mielessä ei ole mihinkään kiire.
Molemmat hoidamme omat arkemme ja huushollimme ja tapaamisemme ovat sitten "juhlaa". Onko muilla millaisia kokemuksia tälläisestä? Olemme jo aikuisia ihmisiä ja molemmilla lapsukaiset valmiina, joten siinäkään mielessä ei ole mihinkään kiire.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselläni oli pari parisen vuotta sittwen suhde, jossa välimatkaa oli kolmisen sataa kilometriä. se kyllä raastoi, koska ei voinut paljon toista nähdä. Olin itse silloin vielä teini eikä rahaa ollut paljon tuhlattavaksi. Hankalinta oli se kun se silloinen poikaystäväni ei ikinä tehnyt elettäkään tullakseen luokseni tms. se olin aina minä joka matkusti. se kävi liian raskaaksi pidemmän päälle ja lopetin suhteen.
Nykyisessä suhteessa väliä minun ja miesystäväni kanssa on pari kymmentä kilometriä. Saman kunnan sisällä asutaan vaikkakin eri kylissä. Tavataan mahdollisimman usein. Yleensä viikonloppuisin ja pari kertaa viikolla. Myös me puhumme päivittäin puhelimessa. :)
Kun toista oikein rakastaa niin ei ne kilometrit ole matka eikä mikään.
voi sanoa muuta kuin omasta kokemuksesta että kun nyt uuden kumppanin kanssa seurustelen kolmatta vuotta (ensimmäinen vakava suhde kesti 12v josta yksi lapsi) ja välimatkaa on nyt siis lähes 300km, ja nähdään about 2-4 viikon välein niin alussa ikävä oli todella raastava ja puhelinlaskut sen mukaiset, mutta nyt tilanne on tasaantunut ja osaan arvostaa myös sitä aikaa kun olen likan kanssa kahdestaan ja toisaalta taas kun isännän kanssa nähdään niin ne päivät ovat täynnä tunnetta ja rakkautta..
Kai se enimmäkseen on asennekysymys toimiiko suhde vaikka välimatkaa on..
Omasta tulevaisuudesta ja suhteen jatkuvuudesta en osaa sanoa, minulla on työ ja perhe täällä ja miehellä lapset siellä, meidän suhde kaatuu muihin asioihin kuin välimatkaan, esim haluaako mies enään lapsia jne..
Vaikeita asioita mutta päivä kerrallaan.. tsemppiä teille kuitenkin :)
Meillä toimii etäsuhde paremmin kuin asuttaisiin yhdessä. Ihanaa kun on omaa rauhaa ja halutessaan voi mennä toisen luo (tosin nyt välimatkaa 600km). Olemme jo seurustelleet kolmisen vuotta, josta asuttu yhdessä kaks vuotta. Alussa oli se kauhea liimautuminen toiseen, mutta nyt kun suhteemme on arkistunut niin haluamme molemmat yksinäisyyttä. Ja näin kun asumme erillään niin ei tarvitse toiselle kertoa talous asioista, on se oma yksityisyys myös raha-asioissa. Josta pidän ja näyttäisi meillä tämä toimivan näin.