En jaksa enää...

Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja mulla alkaa mennä mielenterveys. Olosuhteiden pakosta eli töiden perässä muutettiin mieheni kanssa uudelle paikkakunnalle, jossa kummallakaan ei ole pahemmin tuttavia. Olemme kaiken aikaa yhdessä. Minä sentään yritän välillä väkisin vänkäytyä ulos vaikkapa shoppailemaan, mutta ukkoa ei saa asunnosta ulos kirveelläkään. Sitä ei saatana vie kiinnosta mikään.
Mua on ruvennu todella paljon ahdistamaan ja saan vähän väliä raivareita. Molemmat jäätiin vielä kaiken kukkuraksi juuri työttömäksi eli nyt todellakin ollaan yhdessä 24-tuntia. Vittu että pää hajoaa.
Muuttaisin välittömästi omaan asuntoon ja omaan rauhaan jos vain olisi rahaa ja mahdollisuus. Pari vuotta sitten tuli nuoruuden huumassa hankittua itselleen maksuhäiriökin, joka mukavasti hankaloittaa oman asunnon saamista. Mutta eipä mulla työttömänä olisi edes varaa maksella takuuvuokria yms.
Olen joutunut välillä turvautumaan masennuslääkkeisiin, joiden avulla olen sinnitellyt tässä paskassa suhteessa. Äskettäin lopetin ne ja ahdistus palasi miljoona kertaisena.
Olen niin jumalattoman katkera, että jouduin tällaiseen vankilaan. Vielä pari vuotta ennen tätä suhdetta olin iloinen ja kaunis nuori nainen, nyt olen masentunut ja masennuslääkkeiden pöhöttämä katkera akka. Seksikään ei ole koko suhteemme aikana kunnolla luistanut, ukko ei jaksa harrastaa sitä, minun pitäisi aina tehdä kaikki työ sängyssä...
Joku tietysti sanoo, että vittuakos et ole lähtenyt ajoissa. Yksinkertaisesti mulla on ollut niin hankala taloudellinen tilanne koko suhteen ajan, ettei se ole monestikaan ollut mahdollista. Ainut ratkaisu taitaisikin olla lottovoitto...
51262
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

hankkikaa lapsi.

Äänestä
  • Niinkö? Kylläpä vauvalle asetettaisiin iso tehtävä... Alkaa nyt korjailemaan tällaista ongelmavyyhtiä, johon ei aikuisetkaan kykene. Toivottvasti ehdous oli huonoa huumoria.

    Äänestä

Saisikohan kotikunnastasi sossusta apua sillä perusteella että mielenterveyden vuoksi on pakko saada ero ja erillinen asunto? Myös mielenterveystoimisto voisi auttaa asiassa?

Jos ei ala muuten mitään tapahtua niin lyö nyrkki pöytään, itke, huuda ja sano että tulee ruumiita jos ei asuntoa irtoa. Noh, ehkä hurja ratkaisu, mutta kai parempi kuin elää helvetissä?

Äänestä

Mene jollekin kurssille, kouluun harrastuspiiriin yms.Siinä voi päästä jopa uudelle paikkakunnalle.Ota elämä omaan hallintaan keksi jotain järkevää tekemistä.Joka kunnalla on paikkoja joihin voi mennä juttelemaan ongelmistaan.Sieltä on hyvä aloittaa.Sinun miehesi on kai samassa jamassa, tehkää nyt jotakin yhdessä tai erikseen.Tiedät itsekin että teidän on pakko tehdä jotakin.Uusi alku siellä tai jossain muualla, miehen tuella tai ilman aluksi ilman miestä.Kun saat omat asiasi jotenkin alkuun voit miettiä suhdetta mieheen.Se että vaikka pääsisitkin omaan kämppään murjottamaan ei sua paljon auta.Olet vielä nuori, lähde nyt liikkeelle sieltä.

Äänestä

kuulka teilä on vyhti sekaisin joste rakaste toinen toisijane niin teitän täyty menä perhe nevolan ja sinä kouva vaika ment enstän itese ja rupeja selvitämän vyhtijä se viekylä aika mutta se toimi mutta sinun täyty lähtejä liikele koska se on ainut tie jolla pääsän avaman solmut tervisin arkka

Äänestä

Kommentoi aloitusta


AINAYHDESSÄ kirjoitti:

Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja mulla alkaa mennä mielenterveys. Olosuhteiden pakosta eli töiden perässä muutettiin mieheni kanssa uudelle paikkakunnalle, jossa kummallakaan ei ole pahemmin tuttavia. Olemme kaiken aikaa yhdessä. Minä sentään yritän välillä väkisin vänkäytyä ulos vaikkapa shoppailemaan, mutta ukkoa ei saa asunnosta ulos kirveelläkään. Sitä ei saatana vie kiinnosta mikään.
Mua on ruvennu todella paljon ahdistamaan ja saan vähän väliä raivareita. Molemmat jäätiin vielä kaiken kukkuraksi juuri työttömäksi eli nyt todellakin ollaan yhdessä 24-tuntia. Vittu että pää hajoaa.
Muuttaisin välittömästi omaan asuntoon ja omaan rauhaan jos vain olisi rahaa ja mahdollisuus. Pari vuotta sitten tuli nuoruuden huumassa hankittua itselleen maksuhäiriökin, joka mukavasti hankaloittaa oman asunnon saamista. Mutta eipä mulla työttömänä olisi edes varaa maksella takuuvuokria yms.
Olen joutunut välillä turvautumaan masennuslääkkeisiin, joiden avulla olen sinnitellyt tässä paskassa suhteessa. Äskettäin lopetin ne ja ahdistus palasi miljoona kertaisena.
Olen niin jumalattoman katkera, että jouduin tällaiseen vankilaan. Vielä pari vuotta ennen tätä suhdetta olin iloinen ja kaunis nuori nainen, nyt olen masentunut ja masennuslääkkeiden pöhöttämä katkera akka. Seksikään ei ole koko suhteemme aikana kunnolla luistanut, ukko ei jaksa harrastaa sitä, minun pitäisi aina tehdä kaikki työ sängyssä...
Joku tietysti sanoo, että vittuakos et ole lähtenyt ajoissa. Yksinkertaisesti mulla on ollut niin hankala taloudellinen tilanne koko suhteen ajan, ettei se ole monestikaan ollut mahdollista. Ainut ratkaisu taitaisikin olla lottovoitto...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu