ja haluaisinkin kysellä hieman kokemuksianne.
Kävin vuodenvaihteessa julkisella puolella, ja sain lähetteen jonoon. Nyt tuli kirje, että saisin pienennyksen ostopalveluna jo tänä kesänä/syksynä.
Minulla on kolme vuotias lapsi, ja raskauden myötä rinnat kasvoivatkin C/D kupista G/H kuppiin. Ylipainoa ei ole, ja liikunnalla/ravinnolla en saa rintoja pienemmänksi, joten leikkaus tulisi todella tarpeeseen.
En tiedä aloinko jännittämään leikkausta, sillä aloittaessani tämän prosessin olin aivan varma, että tämä ainoa vaihtoehto, mutta nyt aloin miettimään, että JOS haluammekin toisen lapsen, mitä pienennetyille rinnoille tapahtuu? Onko mahdollista, että ne kasvaisivat uudelleen G/H mittaan? Toisaalta voi olla, ettei toista lasta tule ollenkaan, ainakaan se ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Toinen asia mikä mietityttää, on leikkaus kesällä, onko tulehtumisriski huomattavasti korkeampi?
Isot rinnat kyllä aiheuttavat niin paljon sekä fyysisiä että henkisiä rasitteita, että ajatus siitä että ensi kesänä niska/selkäkivut/ihotulehdukset/hikoilu olisivat historiaa ja mahtuisin bikineihin tuntuu aivan mielettömän hienolta, juuri siltä mitä olen odottanutkin, mutta toisaalta mietityttää paljon.
Auttakaahan minua =)
Kävin vuodenvaihteessa julkisella puolella, ja sain lähetteen jonoon. Nyt tuli kirje, että saisin pienennyksen ostopalveluna jo tänä kesänä/syksynä.
Minulla on kolme vuotias lapsi, ja raskauden myötä rinnat kasvoivatkin C/D kupista G/H kuppiin. Ylipainoa ei ole, ja liikunnalla/ravinnolla en saa rintoja pienemmänksi, joten leikkaus tulisi todella tarpeeseen.
En tiedä aloinko jännittämään leikkausta, sillä aloittaessani tämän prosessin olin aivan varma, että tämä ainoa vaihtoehto, mutta nyt aloin miettimään, että JOS haluammekin toisen lapsen, mitä pienennetyille rinnoille tapahtuu? Onko mahdollista, että ne kasvaisivat uudelleen G/H mittaan? Toisaalta voi olla, ettei toista lasta tule ollenkaan, ainakaan se ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Toinen asia mikä mietityttää, on leikkaus kesällä, onko tulehtumisriski huomattavasti korkeampi?
Isot rinnat kyllä aiheuttavat niin paljon sekä fyysisiä että henkisiä rasitteita, että ajatus siitä että ensi kesänä niska/selkäkivut/ihotulehdukset/hikoilu olisivat historiaa ja mahtuisin bikineihin tuntuu aivan mielettömän hienolta, juuri siltä mitä olen odottanutkin, mutta toisaalta mietityttää paljon.
Auttakaahan minua =)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Voi ei, hukkuiko mun viesti jonnekin viestiitulvan alle, vai eikö kenelläkään ole tästä kokemuksia? :)
Mä olen tässä viikonlopun pyöritellyt noita sairaalanpapereita ja miettinyt, että mitä tässä tekisi. Mies on sitä mieltä, että leikkaukseen vaan mahdollisimman pian, mutta musta tuntuu etten osaa tehdä päätöstä.
Olen aivan varma siitä, että haluan rintojen pienennysleikkauseen, mutten siitä että milloin :)
Lähinnä minua tässä nyt mietityttää että
a) onko kesä huono ajankohta leikkaukseen, voiko leikkaushaavat tulehtua herkemmin kesähelteillä
b) pitkä sairasloma tarkoittaa sitä, että opinnoista valmistuminen tulee todennäköisesti venymään
c) mitä leikatuille rinnoille tapahtuu, jos tulen uudelleen raskaaksi. Tiedän riskit imetyksestä, ja ainahan raskaus muuttaa rintoja, mutta mitä tapahtuu arville, ja kuinka todennäköistä on, että rinnat kasvaisivat taas niin suuriksi, että pitäisi tehdä uusintaleikkaus.
Toisaalta en kyllä haluaisi odotella yhtään pidempään enää, ja havahtua joskus vuosien kuluttua, että "miksen mennyt leikkaukseen aikaisemmin". Moni leikkauksessa käynyt korostaa leikkauksen olleen helpotus, eikä todellakaan kadu päätöstään. Epäröinkö/jännitänkö mä nyt ihan turhaan ja teen kärpäsestä härkäsen?
Kyllä minäkin pähkäilin asiaa, mut kuitenkin odotettavissa oleva helpotus (sekä henkinen että fyysinen) ohjasi menemään leikkaukseen nyt, vaikka oonkin vasta 26 v ja lapsia toivottavasti tulee joskus. Mulla oli jo ilman imetyksiä liivikoko 75G...
Noihin sun kysymyksiin en mitään hyviä vastauksia osaa antaa. Kesähän tietty on kuumana vuodenaikana tulehdukselle altistavampi, mut on muitakin leikattu kesällä. Mun umppari leikattiin ennen juhannusta ja kuuma oli eikä tulehduksia. Ja tulee niitä tulehduksia talviaikanakin. Kaverin umppari leikattiin helmikuus ja haava tulehtui. Se on hyvin yksilöllistä ja vähän kai tuuristakin kiinni.
Itse olen myös opiskelija ja nyt kesän ois ajan tarkoitus kirjoittaa gradua. Nyt leikkauksesta on vasta viikko, joten viel en oo alottanut kirjoittamista, mut jo tällä viikolla ois tarkoitus lähestyä aihetta. Ainakin tähän asti mun toipuminen on ollut helpompaa kun oletin. Tietenkin jos opiskelet jotain mihin kuuluu harjoitteluja, niin tuskin niitä pystyy heti leikkauksen jälkeen tekeen. Mut kun oon valmistunut, sun pitää löytää töitä ja kehtaako sitä sit hetiuudessa työpaikassa ilmoittaa, et jäänn nyt 4-5 viikon saikulle? Onko koskaan sopiva hetki pitää näin pitkää sairaslomaa? Itse ajattelin, et nyt teen tän, niin sit se on ohi, vaikka nytkin jouduin tekeen jos jonkinmoisia järjestelyjä, jotta saatoin leikkaukseen mennä.
Tuohon imetyksen vaikutukseen pienennettyihin rintoihin en tosiaan osaa sanoa yhtään mitään kun minulla ei vielä ole lapsia. Leikkauhan voi aiheuttaa sen, ettei pysty imettään. Mulle leikkaus tehtiin niin, että imetyksen pitäis olla mahdollista, mut mitään takuuta siitä ei ole.
Olikohan mun pohdinnoista mitään hyötyä vai sekotinko sua entistä enempi. No toivon sulle joka tapauksessa onnea leikkausprojektiin sitten kun siihen päätät ryhtyä. Mun paranemisprosessia voi seurata tällä samalla keskustelupalstalla.
Luulin saavani kirjeen postiin tänään, mutta edelleen jatkan pähkäilyä :)
Mulla opintojen kanssa on sellainen tilanne, että heti syksyllä olisi tulossa harjoittelujakso, minkä itseasiassa saan helpommin hoidettua myöhemminkin, esim. heti opintojen jälkeen kesäkuussa. Jos multa jäisi varsinaisia opintoja väliin, ja ne pitäisi suorittaa, niin silloin valmistuminen venyisi itseasiassa ensi vuoden syksyyn, jolloin olisi seuraava mahdollisuus nuo ensi syksyn opintokokonaisuudet suorittaa. Eli opintojen puolesta nyt voisi ollakin ihan hyvä vaihtoehto leikkaukseen mennäkin. Samoin uskoisin lapsen päivähoidonkin järjestyvän, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin lomailla mun opintojen alkuun asti.
Totta varmasti, että leikkaushaava saattaa tulehtua, oli sitten talvi tai kesä, ja että "oikeampaa/sopivampaa" hetkeä pitkälle sairaslomalla ei välttämättä tule myöhemminkään.
Mutta tuo mahdollinen raskaus kyllä mietityttää edelleen. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta minun on helpompi hyväksyä ajatus siitä etten pystyisi imettämään kuin että rintani paisuisivat taas hillittömän kokoisiksi.
Tiedän, että leikkaus toisi helpotuksen moneen vaivaan, enkä tosiaan haluaisi pitkittää sitä yhtään enempää, kun kerta leikkaus olisi mahdollista saada näinkin nopeasti. Ja jos emme lisää lapsia hankkisi, harmittaisi kyllä todella paljon, jos jäisin vielä odottelemaan. Mutta ehkä ei pitäisi jossitella näin paljoa. Kai kaikki "ongelmat" on ratkottavissa sitten tulevaisuudessa, mikäli niitä tulee.
Luinkin sun pienennyskertomuksen, tämä on hyvä foorumi jakaa tuntemuksia ja kokemuksia :)
mullakin, eli 26 täytän vasta, eikä ole lapsia vielä ja silti menen jo pienennykseen. Mua on myös mietityttänyt juuri se imetys/mahdollinen rintojen paisuminen raskauden aikana. Et meneekö koko pienennys tavallaan hukkaan jos rinnat kasvaa sit takas, jos joskus ylipäätään lapsia hankkii...
Syksyllä olis kai h-hetki, et siihen mennessä olis hyvä saada nää epävarmuudet pois mielestä. Kysyttävää olis vaan niin paljon. Ja sekin vielä mietityttää, et jos laihtuu/lihoo leikkauksen jälkeen, niin miten tissit siihen sit reagoi; tuleeko niistä sit ihmeellisen malliset tms... Yritän tässä ennen leikkausta laihduttaa itseäni siihen "mukavaan" painoon, missä voisin sitten viihtyä kauemmin. Tämänhetkiseen painooni en tod. ole tyytyväinen (BMI n. 27), alkusyksyyn mennessä pitäisi vielä ainakin 7kg laihduttaa... vähän siis jännittää senkin suhteen, että onnistunko ajoissa.
Itse leikkauksesta olen myös miettinyt sellaista, että voidaanko nännipihoja pienentää myös? Plastiikkakirurgi ei puhunut siitä meinaan yhtään mitään; ainoastaan mainitsi, että nännejä voidaan nostaa viitisen senttiä... ja mitenköhän noi mun tissien runsaat raskausarvet ja venymät vaikuttaa lopputulokseen, vai vaikuttaako ne ylipäätään mitenkään...??? MILJOONA kysymystä pyörii mielessä...
Ps. oon viä ilmeisesti elokuussa aloittamassa uudessa työpaikassa, jossa ei varmaankaan kauheesti arvosteta sitä, että heti työsuhteen alkuvaiheessa joudutaan yli kuukauden sairaslomalle (haastattelussa en maininnut asiasta mitään, mutta ei kai siihen mitään velvoitetta olekaan).. Mutta minkäs teet!
samoja kysymyksiä näköjään muillakin paljon pyörii mielessä, kun itelläkin -LOHDUTTAVAA! =)
Minulla ikää 25. BMI oli kans jotain 27.5 -että ainakin 13kg tahtoisin pois.. Myös rööki pitää sitten jossain vaiheessa (ennen leikkausta) jättää veke.. mut ekaksi enimmille läskeille kyytiä..
mulla on yksi 2v lapsi ja lisää ehkä olen joskus haluamassa, mutta nyt kuitenkin edessä ensin pienennys.. monista voi kuullostaa raa`alta (?), mutta olen myös miettinyt mm. pienennysleikkauksen ja vaikean synnytyksen takia mahdollista lapsen adoptoimista tai sijaisvanheemmuutta, JOS vielä joku pvä haluan ehdottomasti lapsia.. Mielummin skippaan imetyksen kun otan nämä maanvaiva tissit takaisin!
Minäkin olen pohtinut näiden rumien ja roikkuvien tissien nännipihan kokoa verrattuna sitten "uusiin" ja pienempiin tissihini, pakkohan sitä nännipihan kokoa on pienentää -muuten tisuista tulee pelkkää nänniä xD "kiva"..
Myös kamalan näkyvät ja pahat tisujeni raskausarvet jäävät varmaankin esille, mutta mitäpä se haittaa.. kunhan saa lopun näille hartia/niska-vaivoille ja nämä raskaat & rumat "pussirotat" heitetyksi roskikseen..
Odottaminen vaan tuonne leikkaukseen pääsyyn on niin tuskaisen pitkää.. byhyyy.
No jospa sitten ensi kesänä katuja tallaa aivan henkisesti että fyysiseti uusi minä, eiköhän kaikki sen arvoista ole..?!
jatketaan "siskot" juttuamme täällä, ei olla yksin ei. Monenmonta samaa tarinaa nytkin liikkeellä. =)
palataan astialle ;)
Onpa tosiaan lohduttavaa kuulla, että te muutkin mietitte ihan samoja asioita, ei ne enää niin hulluilta tunnukaan :)
Mä nyt pitkän pähkäilyn jälkeen tein päätöksen, että menen leikkaukseen nyt, kun se mahdollisuus kerta on. Mutta monta kertaa ehdin kyllä epäillä, että onko päätös oikea.
Koko prosessi onkin edennyt nopeammin kuin odotin. Viime vuoden lopulla kävin plastiikkakirurgin arviossa, ja hän sanoi, että on noin vuoden jonot, eli loppu vuodesta todennäköisesti leikataan. Nyt koko hommaan menikin reilu puoli vuotta. Hoitotakuu näköjään toimiikin ;) Eli ensimmäisen kerran tapaan kirurgin keäskuussa, ja elokuussa ilmeisesti leikataan.
Edelleen kyllä tuota lapsiasiaa pyörittelen mielessäni. Ilman rintaleikkausta olisin lähes 100 % varma, että toista lasta yritetään. Mutta leikkauksen jälkeen pitää kyllä miettiä, että lähdenkö siihen homman enää. Kyllähän mun mieli tässäkin asiassa ehtii muuttua monta kertaa, eikä iän puolesta ole mitään kiirettä.
Mä olen muuten myös miettinyt tuota nännipihan kokoa, ja kyllä mä olen käsittänyt niin, että se siinä leikkauksen yhteydessä jätetään pienemmäksi. Ja olen myös miettinyt, että mikä olisi hyvä tuleva koko. B-kuppi saattaa näyttää liian pieneltä, ja D (joka sekin tällä hetkellä olisi ihanan kokoinen näihin hinkkeihin verrattuna ;) ) iso, joten C-kuppia taidan toivoa, jos toivomuksia saa siellä esittää. Tsoin silloin kun minulla oli C-kuppi, niin pidin itseäni isorintaisena, mutta enpä tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan ;)
Nyt on itseasiassa helpottunut olo, kun päätös on tehty, ja jännittävän odottavalla fiiliksellä odotan leikkausta :)
B tai C-kuppi. Ennen oli G tai H.
Ihana olo kun ei paikat ole jumissa ja saa ostaa liivejä ilman tuskailua ja ikuista etsimistä. Nännit leikataan sopivan kokoisiksi uusiin rintoihin. Lääkäri kuuntelee postilaan toivetta koon suhteen ja kertoo myös oman mielipiteensä mikä olisi paras. Katsotaan siis suhteessa muuhun vartaloon.
Siksi suosittelevatkin laihduttamista ennen jos tarvetta sillä kun on pienennetty niin jos laihtuu reilusti leikkauksen jälkeen saattavat rinnat vielä pienentyä.
suosittelen ehdottomasti jos sitä harkitsette! Tämä on yksi parhaita juttuja mitä minulle on tapahtunut :D
Minulle pienennys oli haaveena vuosia ja kävi niin onnellisesti, että pääsin vuoden odottelun jälkeen kunnallisen kautta leikkaukseen. Leikkausaika tuli päätöksen jälkeen reilun viikon jälkeen peruutuksen kautta.
Sairaslomaa saa tarvittaessa reilusti, mutta minä teen sen tyyppistä työtä, että meni jo viikon kuluttua käymään toimistolla. Työt aloitin varovasti kahden viikon päästä leikkauksesta, mutta teenkin pääasiassa näyttöpäätetyötä.
Yöt olivat hieman hankalia aluksi ja sängystä nouseminen oli tylsää. Jouduin pitämään kiinni rinnoistani, etteivät ne olisi liikkuneet. Minulla rinnat tavallaan kasattiin yhteen ja ommeltiin kiinni, joten saumojen/kiinnittymiskohtien kohdassa tuntui aika inhottavalta jos pinnat liikkuivat. Se meni onneksi nopeasti ohi ja tavalliset särkylääkkeet riittivät mainiosti.
Pienen tulehduksen sain toisen nännin saumaan, mutta se teki oikeastaan hyvää lopputulokselle. Minulle oli jäänyt pieni alue, jossa terve iho oltiin ommeltu leikattuun. Pienen tulehduksen ansiosta arvesta tuli siistin näköinen.
Tikkien poistamisen kanssa nännien ympäriltä kannattaa olla tarkkana. Minulla poistoa suositeltiin vähän liian nopeasti leikkauksen jälkeen (n. 1 viikko). Ne poistettiin muistaakseni parin viikon jälkeen. Sitten olinkin useamman päivän erityisen varovainen. Sairaala antaa hyvät ohjeet hoitoon.
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen koko operaatioon ja menisin koska vain uudelleen, jos olisin samassa tilanteessa. Elämäni muuttui tosi paljon ja täytyy tunnustaa, että vielä reilun puolen vuoden jälkeen leikkauksesta jaksan monta kertaa päivässä ihaille lopputulosta :)
Onnea päätökseen!
Missä kävit leikkauttamassa?? Monta yötä olit sairaalassa?
Kiitos vastauksestasi etukäteen =)
Hei,
olipa kiva lukea sinunkin pienennyskertomus :)
Mun tiedot on nyt annettu eteenpäin yksityiseen sairaalaan, jossa mut tullaan leikkamaan. Toivottavasti pääsisin ensimmäiselle käynnille jo tässä kesäkuussa ennen lomia ja leikkaus olisi elokuussa, kuten alunperin oli tarkoitus. Jos leikkaus tehdäänkin myöhemmin, niin sitten menee taas suunnitelmat vähän uusiksi :)
Suurimmaksi osaksi mä olen ollut helpottunut päätöksestäni. Etenkin näin kesäaikaan inhoan isoja rintojani!!! Hikoileminen on järkyttävää, ja talvella jotenkin pystyy piilottelemaan vaatteiden alla. Mutta aina silloin tällöin kyllä mietin, että oliko päätös oikea.. Tai lähinnä ajoitus.. :) Uskon kyllä, että leikkauksen jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni :)
Mukavaa kesää!
Itse etsin viime vuonna kuumeisesti tietoa pienennuksistä, joten jatkan vielä kokemuksista jos se vaikka jotakin voisi auttaa.
Kun pääsin sisään sairaalaan, ilmoittauduin ja pukeuduin sairaalavaatteisiin ohjeiden mukaisesti. Odottelun jälkeen minut otettiin huoneeseen ja sain puolikkaan Diapamin (en uskaltanut ottaa kokonaista, kun olisin mennyt ihan tillin tallin :). Sen jälkeen minulle laitettiin katetri, jonka kanssa kävelin ja istuin jonkin aikaa. On jännää, miten nopeasti sairaalafiilis tulee kun saa asiaankuuluvat vaatteet ja pissapussin. No, nämä eivät tosiaan haitanneet kun tiesi, mitä on odotettavissa. Lisäksi sain tosin kuvan kaverin heti odotushuoneessa :)
Odottelun jälkeen leikkaava lääkäri otti minut vastaan. Hän kysyi, minkä kokoiset rinnat haluaisin. Kerroin, että toiveenani olisi C. Hän sanoi, että siihen pyritään, mutta hän ei lupaa mitään. Sen jälkeen hän alkoi piirtämään tussilla merkintöjä :)
(Monesti naiset alkavat liikkumaan enemmän rintojen pienennyksen jälkeen, jolloin ne pienenevät entisestään. Sen vuoksi kannattaakin laihduttaa haluamaansa kokoon ennen leikkausta. No, minä en ehtinyt lahduttamaan..)
Leikkaus sujui hyvin, vaikka menetin jonkin verran verta. Kaikkiaan kudosta poistettiin yhteensä n. 800 g. Leikkauksen ja sairaalassaolon ehkä tylsintä oli dreenien törröttäminen ja niiden poisto, mutta sekään ei lopputulokseen nähden ollut oikeastaan mitään.
Laskeskelin, että leikkauksesta on nyt n. 9 kuukautta. Arvet näkyvät jonkin verran, mutta muuten rinnat ovat ihanat! :)
Minut leikattiin Hyvinkään sairaalassa.
moikka taas!
Mä oisin itekin menossa Hyvinkäälle.
Nyt alkoikin kiinnostamaan että kauanko jouduit odottamaan kirurgille ja siitä leikkaukseen pääsyä??
Mulle tuli toukokuussa vahvistus Hyvinkäältä lähetteen vastaan ottamisesta. Soitin sinne kyselläkseni jonoista kirurgille pääsyyn..Sanoivat että syksyyn se menee.. Tää on vaan niin tuskaisaa odottaa! Jos viitsisit kertoa kokemuksesi Hyvinkäältä suurinpiirtein, niin vähän helpottaisi tätä mun jännitystä ja olisin todella kiitollinen sinulle!! Täyttyikö hoitotakuu sinun kohdallasi? Minkälainen on leikkauksen lopputulos?
Kiitos kovasti jos vaivaudut vastaamaan!!
..olitkin jo hiukan kertonut leikkaukseen pääsystä jo aiemmassa viestissäsi.. Minä vaan niin innostuin kun törmää "samoilla nurkilla" jo leikattuun henkilöön.. ups ja heh,heh =)
katetri? miksi katetri laitettiin? yleinen käytäntökö? sattuiko sen laitto?
sen vuoksi, että virtsarakko tyhjenee leikkauksen aikana pussiin. Muistelen, että se otettiin melko pian pois leikkauksen jälkeen.
Laittaminen ei ainakaan minua varsinaisesti sattunut, mutta toki se putki on hieman epämukava. Pikkujuttu kuitenkin kokonaisuudessa :)
Katetrointia ei tosiaan kannata pelätä, vaan ottaa mahdollisimman rennosti kun sitä laitetaan. Sitä paitsi, jos saat esilääkätyksen, kuten minä, ei se niin isolta jutulta tunnu. Mukava fiilis ja silleen ;)
tarpeeksi leikkaukseen mennessä. Tiputettavaa olisi kymmenisen kiloa, että olisin haluamassani painossa. Leikkaus on luultavasti syyskuussa. Toki ehdin jnkin verran keventämään siihen mennessä, mutta en usko siihen 10 kiloon pystyväni...
Saanko udella, että minkä kokoinen itse olit leikkaukseen mennessäsi? Mä oon 163cm ja noin 72kg. Kuppikoko n. 75/E.
Onko siitä sit haittaa jos laihduttaa osan vasta leikkauksen jälkeen? Ei mua se haittais jos rinnat vielä vähän pienenis, mut lörtsähtääkö ne sit täysin/vaihtaako mallia jos laihtuu...(?)
Kirjoitin aikaisemmin huolimattomasti, että kudosta poistettiin yhteensä n. 800 g. Todellisuudessa rintakudoksen lisäksi poistettiin myös rasvaa.
Kudosnesteen poistamisen lisäksi dreeni poistaa luonnollisesti myös kaikkea muutakin nestamäistä, jota leikkauskohtaan kerääntyy. Eli varsin tarpeelliset kapistukset ne ovat, vaikkakin hieman epämillyttävät. Poistokohtaan jäi minulle molempiin rintoihin pienet jäljet.
Taas kerron vain omasta kokemuksesta, joten tätä ei kannata yleistää.
Pääsin leikkausjonoon siten, että kävin ensin paikallisessa terveyskeskuksessa kertomassa ongelmasta. Sitä ennen olin tutustunut netistä kriteereihin, joilla leikkaukseen voi päästä. "Kiireettömän leikkaushoidon perusteet erikoissairaanhoidossa".
Lääkäri kirjoitti lähetteen arviointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kirurgi arvioi, onko leikkaukselle kunnallisella puolella perusteita. Tätä arviointiaikaa odotin lähes vuoden verran.
Arvioinnin jälkeen homma eteni parissa viikossa peruutusajan vuoksi.
Eli minulla pisin aika oli odottaa sitä, pääsenkö ylipäätään kunnalliselle puolelle leikkaukseen.
Minä olen suunnilleen saman pituinen ja painoa on muutama kilo vähemmän. Minullakin on tarkoitus laihduttaa n. 10 kg leikkauksen ja kyselin tästä kirurgilta.
Hän kertoi, että laihtuminen on tavallista leikkauksen jälkeen, sillä emännät innostuvat usein liikkumaan enemmän.
Minun kohdalla hän ei epäillyt rintojen menevän "pilalle" laihtumisesta, mutta ne saattavat toki pienentyä yhden kuppikoon verran.
Tarkkaa kuppikokoa ei ennen leikkausta ehkä voi tietääkään. Ainakin oma kirurgini sanoi, että pyritään C -kuppiin, mutta voi olla, että niistä tulee B:t.
Nyt 9 kuukauden jälkeen leikkauksesta rinnat ovat vieläkin melko pystyt, joten vähän voivatkin roikkua. Eikä yhden kupikoon pienentyminenkään paljoa haittaa. On ollut aivan ihana ostella uusia liivejä ihan tavallisista liikkeistä ja paidatkin istuvat hienosti päälle :)
Kerronpa tähän samaan syssyyn vielä, että eipä ole kukaan vielä itse keksinyt, että olen käynyt pienennyttämässä. Joku on jälkikäteen sanonut, että oli luullut minun laihtuneen. Toinen taas oli ajatellut, että imetyksen loppuminen oli vaikuttanut :)
... että tulos on ollut hyvä ja olet tyytyväinen. :)
Ja helpottavaa kuulla, ettei rintani mahdollisesta laihtumisesta erityisesti kärsi. Ei mua se haittaisi, vaikka ne vielä kuppikoon verran pienenisivät leikkauksen jälkeenkin. Mieluummin vähän liian pienet kuin isot! :)
Mut joo onhan se varmaan aika arpapeliä sen koon kanssa; vaikeaa sanoakaan leikkausvaiheessa tarkkaa kuppikokoa. Kunhan eivät jää pientä C-kuppia suuremmaksi, niin muuten ei väliä.
Innolla odotan myös sitä, että pääsen ostamaan paitoja ja rintsikoita, jotka istuvat hyvin. ja bikineitä. :) Nyt olen liki vuoden ollut koko ajan urheiluliiveillä, koska "tavalliset liivit" eivät pidä rintoja riittävän tukevasti paikallaan, vaan tuntuu, että heti tissi pulpsahtaa jostain jos kumartuu tms... Ja sitä odotan myös, että voin olla ilman liivejäkin tarvittaessa; nyt se ei tulisi kuuloonkaan- jopa ilman liivejä nukkuminen on hankalaa, kun tissit valuvat kainaloon. ;)
Niin mikäs koko sulle nyt sit tuli (voi olla että sanoit sen aikaisemmissa viesteissä, mutta meni ainakin ohi sitten...)? Hengailetko sä ilman liivejä ajoittain? Ja miltä se tuntuu? :)
Näin jälkikäteen olen tosi iloinen siitä, että kirurgi ymmärsi jättää rinnat "kookkaiksi", eli runsaasen C-kuppiin. Itse en selaista pyytänyt, vaan toivoin vain keveyttä. Kuljin sitä ennen kuukausia liiveissä, joissa oli kahdet olkaimet. (Lindexistä löytyi sellaisia liivejä, joihin oli mahdollista laittaa sekä kapeat, että sellaiset erilliset leveämmäyt olkaimet.)
Ainakin minulla rinnat ovat nykyään tosi napakat. Leikkauksesta on yli 9 kk ja vieläkään ei ole juuri minkäänlaista roikkumista. Pystyn urheilemaan vapaasti urheiluliiveillä ja voin rimputella halutessani kokonaan ilman liivejä esim. jos on vähän avonaisempi mekko ;) Kaikkein ihaninta on se keveys hartioissa!
Napakkuudesta huolimatta pidän lähes aina liivejä ihan siitä syystä, että haluan säilyttää ihon mahdollisimman kimmoisana. Maan vetovoima tekee jossakin vaiheessa kuitenkin tehtävänsä.. :)
Sitä odotan niiiiiin innolla, että vois joskus käyttää avonaisia toppeja ILMAN RINTSIKOITA :)))
Ainakin minun kohdalla leikkaus tapahtui niin, että ylimääräinen poistettiin ja loppu koottiin kasaan ja ommeltiin kiinni. Käytännössä tämä seurauksena rinnan pehmeys säilyi, mutta kokonaisuus on kiinteä. Nämä eivät hylly, eivätkä heilu. Näitä voisi kutsua vaikka "muotoon ommelluiksi" rinnoiksi :)
Voi toki olla, että vuodet tekevät myöhemmin tehtävänsä. Joka tapauksessa rintojen paino on vähentynyt niin merkittävästi, ettei pieni heiluminenkaan haittaa.
Rintaliivien olkainten alueen säryt helpottivat välittömästi leikkauksen jälkeen. Se oli juhlaa! :)Muutaman päivän kuluttua lapaluun viereen tuli sellainen kipeä kohta kun ryhti alkoi muuttumaan. Sain ryhdin korjaamiseen melko hyviä ohjeita.
Näyttöpäätetyö tuo tietysti omat niskavaivansa, mutta se onkin sitten eri juttu. Venytys ja jumppaaminen on auttanut siihen ongelmaan.
Voi, tsemppiä hartiasärkyihin -M-. Minulle tuli myötätunnosta haamusärkyjä ja piti alkaa venyttelemään :D
Nyt varmistui, että ensimmäinen käynti konsultaatioon tulee olemaan elokuussa, ja leikkaus on syyskuussa. Nyt se tulehdusriski ei enää huoleta samalla kuin jos leikkaus olisi ollut kuumimpaan kesäaikaan. Mutta nyt vaan pitää sitten sumplia sen sairasloman ja opintojen kanssa. Ja toisaalta olisi ollut mukavaa, että leikkaus olisi ollut loma-aikaan, ettei tarvitsisi koulussa selitellä pitkää sairaslomaa. Mitäs te leikkeuksessa käyneet olette kertoneet puolitutuille? Onko uudet rinnat selvästi niin pienet, että on helppo huomata, että on käynyt leikkauksessa? Entäs miten lähemmät ystävät/perheenjäsenet ovat suhtautuneet?
Mukavaa, että prosessi on jo tässä vaiheessa :)
Minä muutin kesäksi pois kotipaikkakunnaltani juuri leikkauksen jälkeen, joten en oo vielä tavannut kuin siskoni, joka tiesi asiasta ja poikaystäväni perheen, joille en oo kertonut. Parin viikon päästä olen menossa juhliin, joissa nään paljon tuttuja ja puolittuja, joten vähän kyl jännittää, et huomaako ne. Olen aatellut, et kerron, jos joku kysyy. Mut tuskinpa sitä kovin moni kehtaa kysyy, et onko sun tissit pienentynyt :) Ehkä ne vaan kuvittelee sun laihtuneen tai jotain. Ne joille olen kertonut, on kyl kannustaneet mua kovin. Ja pari harkitsee itsekin leikkaukseen menoa.
Jaksamista odotukseen! Mulle ainakin se odottaminen oli kaikista pahinta.
Muistelen, että minullakin leikkaus oli syyskuussa. Se oli oikein hyvä aika kaikin puolin. Kerroin aiemminkin, että sairaslomaa olisi ollut tarjolla 6 viikkoa, mutta työni luonteesta ja pyynnöstäni se lyhennettiin kolmeen viikkoon. Olin tosi varovainen kaiken nostamisen kanssa ja muutenkin kuuntelin olotilaani. Minulla kaikki meni niin putkeen, että olisin voinut ihan hyvin istua muutaman tunnin luennoilla pari viikkoa leikkauksesta (ellei olisi tarvinnut kantaa mitään painavaa).
Minä jouduin kertomaan leikkauksesta parille asiakkaalleni. Juttu meni suunnilleen, niin että kerroin meneväni leikkaukseen. Toki toinen siitä huolestuu ja jouduin rauhoittelemaan, että kyse on ihan positiivisesta jutusta. No, mitäpä sitä sitten salailemaan :) Miehet ottivat asian ihan hyvin, mutta molemmilla oli ensimmäinen kysymys "Minkä takia?!" :D
Aika luontevasti tämä kertomisjuttu on mennyt. Ne, joille olen kertonut, ovat ottaneet asian tosi positiivisesti. Ehkä sen vuoksi, että olen itse siitä niin iloinen :)
Kerroin aikaisemmassa viestissäni, että monet eivät ole hoksanneet rintojen pienentymistä. Ovat vain tuumineet, että olen laihtunut tmv.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä on ollut tosi iloinen juttu.
Kannattaa sitten panostaa hyviin liiveihin. Sairaalaan voi viedä nykyiset liivit ja niitä ommellaan kasaan. Itse ostin ehkä viidet ja soviteltiin hoitajan kanssa, mitkä istuvat parhaiten. Itse pidin ehdottomasti eniten kaarituettomista, mutta muotoon ommelluista urheiluliiveistä. Koon jouduin arvaamaan ja se meni napiin.
Huomenna menen pienennykseen. Toivottavasti lähtee tarpeeksi ja tulos on hyvä. Kerrotaan myöhemmin kun selvitään koneelle takaisin, jos selvitään;)
Kertokaapa joku, että millaisella "varoitusajalla" leikkauksesta ilmoitetaan? Ilmoitetaanko mahdollisesta leikkausajankohdasta viikkoja vaiko kuukausia ennen... Tässä siis jonotellaan ja odotellaan että koska postilaatikosta putkahtaa kirje sairaalasta... :) Hoitotakuu umpeutuu elokuun lopussa ja viimeksi kun soitin jononhoitajalle, hän lupaili aikaa jonnekin syyskuulle.
Itse kävin tammikuussa työterveydessä ja sain lähetteen eteenpäin. Huhtikuun lopulla kävin plastiikkakirurgin juttusilla ja silloin sanottiin että pääsen alkusyksystä. Soittelin sinne tuossa kesäkuun alkupuolella ja silloin sanottiin, että heti elokuun alussa on leikkaus. Nyt tuli tänään tieto, että 22.8. leikataan. Joten ajan odotus on nyt päättynyt ja alkaa jännittäminen... Onneksi on kesäloma välissä niin ehtii ajatella kaikenlaista muuta, ettei ajatus pyöri koko ajan leikkauksessa. Mutta innolla odotan pääsyä, niin monta vuotta olen tätä suunnitellut. Nyt alkaa viimeinen yritys saada kiloja pois ennen operaatiota.
Niin, sanoivat että noin kuukautta aikaisemmin lähettävät tiedon leikkausajankohdasta, näin ainakin Kymenlaakson keskussairaalassa.
Sä pääset sit suht pian leikkaukseen... Mä kävin omalääkärilläni 30.1 ja Tays:ssa olin plastiikkakirurgin juttusilla 22.2, jolloin mut myös laitettiin leikkausjonoon. Sit soitin tossa toukokuussa jonohoitajalle ja hän kehoitti menemään jo valmiiksi mammografiaan ja ultraan,että ne on sit valmiiks otettu kun kutsu tulee. Et pakkohan mun on sit päästäkin suht pian leikkaukseen, koska eihän se mammo oo vuotta pidempään edes voimassa... Mut en sit tiiä onko mun järkevää sinne jonohoitajalle enää soitella ja kysellä; kaippa se kutsu sieltä tulee aikanaan! :)
Kannattaa sinne soitella, voit hyvinkin saada aikaistettu menoasi sinne. Hyvä kun tuli puheeksi, täytyy käydä mammografiassa pian.
Sullahan tosiaan eteni nopeasti tämä prosessi. On se kyllä tavallaan helpottavaa, kun saa sen leikkausajan, vaikka sitten tottakai alkaa eri tavalla jännittää. Mutta odottaminen on niin turhauttavaa.
Mullakin kyllä eteni koko homma nopeammin kuin arvelin. Kun kävin kirurgin arviossa, niin hän puhui vuoden jonottamisesta, eli silloin leikkaus olisi ollut vasta loppuvuodesta. Mä jonottelen siis Helsingissä.
Mulle sairaanhoitaja sanoi, ettei vielä ole kiirettä mammon kanssa. Elokuussa saan lähetteen ilmeisesti julkiselle puolelle mammooon, kunhan käyn siellä kirurgin juttusilla.
Mä olen muuten kehitellyt itselleni uuden "pelon" leikkausen suhteen.. Mua kammottaa ajatus, että leikkauksen jälkeinen pahoinvointi saa mut oksentamaan, se olisi aivan kamalaa kun rinnat on just kursittu kasaan :/
Toivottavasti osaisi tässä loman ottaa vielä rennosti, ja sitten syksymmällä vasta alkaa jännittää enemmän :)
Kaikenkaikkiaan koko "projektissa" meni n. 1 1/2 vuotta. Ensin työterveydestä "suosittelut" omalle lääkärille ja häneltä sitten lähete sairaalaan. Sairaalasta tuli kutsu haastatteluun ja tutkimuksiin 03/07 --> 09/07 olinkin jo leikkausjonossa ja puolen vuoden hoitotakuun piirissä. Tammikuussa soittelin jononhoitajalle ja kyselin että missä vaiheessa mennään jonossa ja sanoivat että joskus vasta syksyllä pääsen leikkuuseen "jos silloinkaan vielä". Olin lähdössä reissuun helmikuussa ja päätin kuitenkin ilmoittaa sairaalaan etten juuri silloin pääse leikkaukseen jos olisikin tullut joku pikainen peruutus tai joku. Kun tulin takaisin lomaltani, oli kotona odottamassa kirje sairaalasta että 03/08 on leikkaus, eli kirjeen tulosta leikkaukseen ei enää ollut kuin muutama viikko aikaa. Toisaalta hyvä ettei enempää ollut aikaa odotella ja panikoida sitä sairaalaan menoa.
Mutta siis jonossa olin siis vajaan 6 kk. Suosittelen edelleen jononhoitajalle soittelua, luulisin että omasta aktiivisuudesta on jotain hyötyä!
...jonohoitajalle. Hän lupaili että suurin piirtein hoitotakuun puitteissa pysytään. Eli ehkä syyskuun aikana pääsisin. Sanoin vielä, että voin tulla lyhyelläkin varoitusajalla, koska työsuhteeni loppuu elokuun puolivälissä, eikä jatkosta ole tietoa... Ja leikkauksia kuulemma tehdään kotikaupungissanikin jononpurkuna, vaikka Tampereelle olenkin periaatteessa jonossa, eli hoitaja sanoi että sekin saattaa nopeuttaa pääsyä. :)
Nyt sitten ei auta muuta kuin odotella. :)
En tiedä lukeeko kukaan enää näin vanhaa ketjua, mutta kirjoittelempa tämän hetken mietteitä nyt kuitenkin :) Yritinkin jo kirjoitella tuossa pari päivää sitten, mutta viesti joko hukkui bittiavaruuteen tai sössin itse jotain lähettäessä.
Kesä aikana on vahvistunut tunne siitä, että leikkauspäätös oli aivan oikea. Oltiin kuukausi ulkomailla reissussa, ja lämpöä oli 29-44 astetta! Rintojenvälihikoilu oli aivan kamalaa!!! Lisäksi tuommoisilla helteillä ei enää pystynyt piiloutumaan vaatteiden alle..
Lisäksi uimapuvun ostaminen oli taas kunnon show. Käytiin monessa paikassa. Vain yhdessä paikassa löytyi yksi suht ok uimapuku. Tosin malli ja väritys oli aika mummomainen. Yläosasta uimapuku oli ihan ok, mutta alaosa lörpötti inhottavasti :/ Bikinejä oli aivan turhaa kuvitella löytävänsä. Kaikki suurimmat koot oli liian pieniä..
Mutta enää parisen viikkoa, niin saan tietää milloin minut leikataan. Ja kahden kuukauden päästä mulla pitäisi jo olla uudet rinnat :D
Hei kaikki,
Luin tämän palstan ja oli tosi hyvä...
Itse harkitsen kovasti lääkärin juttusille menoa, mutta jokin mietityttää...
Jos ei olekkaan kanssani samaa mieltä... Olen siis epävarman ja tarvitsen kannustusta.
Rintani ovat H80 kokoa ja hartoissani on aikamoiset painaumat liiveistä. Ryhtini on huono. En jaksa pitää kunnon ryhtiä edes parin minuutin verran, kun hartioita alkaa väsyttämään.
Hartoitani särkee ja särky on sellaista "veto" särkylä joka säkenöi käsiin...
Tykkäisin juosta, mutta se tuntuu epämielyttävältä. Käyn jumpassa ja haarahyppyjä en esim. voi tehdä. Vaikka on kunnon urheiluliivit.
Tiedän että olen vähän ylipainoinen, mutta jos se on ongelma niin eikun kuurille. Laihduin toissa keväänä 7 kiloa ja rinnoistani ei lähtenyt yhtään! Ja sitä eniten toivoin.
Lapsia minulle ei ole eikä kylläkään miestäkään.
Monta mielipidettä olen saanut kuulla, että kannattaa pienentää sitten kun on saanut lapset. Mutta kun ei ole sitä miestäkään, niin pitääkö tässä alkaa odottelemaan...?
Tämä ei ole henkisesti ja fyysisesti kivaa.
Mitä olette mieltä. Riittääkö nämä oireet kirurgin puheille (lähete).
Kunnallinen vai yksityinen? Mitä olette mieltä? Ja mitä nämä maksaa?
Kertokaa kaikkea. Olen miettinyt/pohtinut tätä niin monta vuotta.
Kiitos. :)