Olen kyllästynyt ystäväni käytökseen. Yhtenä päivänä hän on aivan ihana välittävä ihminen, ja käyttäytyy kuin olisimme parhaita kavereita,mutta toisena päivänä hän ei edes reagoi millään tavalla
mihinkään mitä sanon, ja tuskin huomaa että olen paikalla. Samoin hän ei vastaa puheluihin/viesteihin joita hänelle lähetän, ja jos hän joskus harvoin sattuukin vastaamaan esim. puheluuni, tiuskaisee hän nopeasti ettei voi puhua ja sulkee puhelimen. Joskus taas hän saattaa ihmetellä, miksen ole soittanut hänelle muutamaan päivään. Ja alotteentekijä kaikessa olen yleensä minä. Minä olen se joka soittaa ensin, ja minä olen se joka yrittää alottaa keskustelua -usein turhaan.
En siis voi käsittää hänen käytöstään. Onko muilla samantapasia kokemuksia?
mihinkään mitä sanon, ja tuskin huomaa että olen paikalla. Samoin hän ei vastaa puheluihin/viesteihin joita hänelle lähetän, ja jos hän joskus harvoin sattuukin vastaamaan esim. puheluuni, tiuskaisee hän nopeasti ettei voi puhua ja sulkee puhelimen. Joskus taas hän saattaa ihmetellä, miksen ole soittanut hänelle muutamaan päivään. Ja alotteentekijä kaikessa olen yleensä minä. Minä olen se joka soittaa ensin, ja minä olen se joka yrittää alottaa keskustelua -usein turhaan.
En siis voi käsittää hänen käytöstään. Onko muilla samantapasia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
valitettavasti on... aika samanlaisia kokemuksia, kerran meni ns. välit poikki jo,
etten enää sovi maailmaasi...
Miksi soitat vain valittaaksesi, minun huolia et ehdi kuuntelemaan edes hetkeä. Miksi soitat silloin kun tiedät etten voi puhua, pitäisi sinun jo tietää kun minäkin tiedän milloin sinulle ei ole hyvä hetki?
Mikset voi koskaan kirjoittaa? Turhaan minäkään kirjoitan sinulle kun vastausta ei kuulu. Kun ei ole aikaa, pitää olla menossa sinne ja tänne sen ja sen kanssa.
Olkoon sitten.
Ihmisiä on moneen junaan, ystävät siinä mukana. Roikutko liikaa? Onko ystäväsi itsenäisempi ja olisi muutoin ystäväsi, mutta haluaa enemmän hajurakoa? Ota sinäkin etäisyyttä ja kokeile vähän harvemmin yhteydenottoa, niin ehkä hänen käytöksensä muuttuu ystävällisemmäksi.
Yksipuolisuus käy väsyttäväksi. Voisitko olla muidenkin seurassa ja etsiä uusia ystäviä? Joku, joka olisi yhtä aktiivinen kuin sinä.
Sellanen lisäys vaan, että en mä kesäloman jälkeen ole edes yrittänyt soittaa hänelle.
Koulussakin tapaan häntä vain tunnin parin päivässä. Ei luulisi olevan liian pitkä aika?
Ja siitä huolimatta hän saattaa käyttäytyä samalla tavalla. Tutustuttuamme hän piti koko ajan yhteyttä, mutta kuitenkin vain silloin kun hänelle itselleen sopi. Kerrankin hän pyytämällä pyysi että menisin tapaamaan häntä kirjastoon. Mutta kuinkas ollakaan kun saavuin sinne, ei hän puhua pukahtanut juuri lainkaan, syentyi vaan johonkin lukemaansa kirjaan, eikä edes huomannut mua.. Ehkä hän vaan haluaa pompotella muita ihmisiä?