Eli paljonko te muut parit vietätte aikaa kahdestaan? Mitä teette yhdessä? Ja voiko suhteenne mielestäsi hyvin? Kauanko suhdetta on takana ja asutteko yhdessä?
Kyselen siksi, kun mietin onko meidän suhde jotenkin outo..
Olen tavattoman rakastunut avomieheeni. Edelleen. Tuntuu, että ne tunteet vain syvenee ja syvenee, mitään laantumista ei ole näköpiirissä ja ihmettelen sitä. Seurustelua on takana 5 vuotta, avoliittoa 4 vuotta. Olemme yli 20-vuotiaita.
Yhteistä aikaa etsitään vaikka kissojen ja koirien kanssa, että sitä on tarpeeksi paljon. Joka aamu herätään aikaisin molemmat, vaikka toisen tarvitsisi töihin vasta myöhemmin. Aamut vietetään höpötellen asioita, luetaan yhdessä lehti, aamupalat ja aamutouhut yhdessä. Töistä saatetaan laittaa tekstiviestiä toiselle, ihan normaalia "viitsitkö kulta tankata auton tullessasi kotiin päin"-tyylisiä viestejä tosin.
Iltapäivisin töiden jälkeen höpötellään kuulumiset töistä, päivän tapahtumista. Käydään yhdessä kaupassa, yhdessä suihkussa, katotaan telkkaria, tehdään yhdessä ruokaa, käydään lenkillä, saunotaan, käydään leffassa tai kahvilla ulkona, pelaamassa biljardia tai vaikka vaan maataan sängyllä ja katsellaan ikkunasta ulos.
Nautitaan toistemme seurasta.
Toki sitä omaa aikaa saa aina ottaa, kun haluaa. Kumpikin nähdään omia kavereitamme n. kerran viikossa, myös kerran viikossa nähdään yhteisiä kavereita. Pari kertaa viikossa lähden yksin lenkille ja mies sillä aikaa pelaa vaikka tietokoneella.
Olen vain niin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Koen, että tehdään tosi paljon asioita yhdessä ja vietetään lähes kaikki vapaa-aika kahdestaan, mutta se ei tunnu kumpaakaan häiritsevän. Huomioidaan kuitenkin toisetkin ihmiset (pidetään kavereihin yhteyttä).
Suhde voi mainiosti. Lapsia kumpikin halutaan, mutta vielä ollaan niiden yrittämistä lykätty eteen päin, tuntuu että emme halua vielä luopua kahden keskisestä ajasta. Tämä on jo liian ihanaa kestääkseen kauaa -sanon minä.
Miten teillä muilla?
Kyselen siksi, kun mietin onko meidän suhde jotenkin outo..
Olen tavattoman rakastunut avomieheeni. Edelleen. Tuntuu, että ne tunteet vain syvenee ja syvenee, mitään laantumista ei ole näköpiirissä ja ihmettelen sitä. Seurustelua on takana 5 vuotta, avoliittoa 4 vuotta. Olemme yli 20-vuotiaita.
Yhteistä aikaa etsitään vaikka kissojen ja koirien kanssa, että sitä on tarpeeksi paljon. Joka aamu herätään aikaisin molemmat, vaikka toisen tarvitsisi töihin vasta myöhemmin. Aamut vietetään höpötellen asioita, luetaan yhdessä lehti, aamupalat ja aamutouhut yhdessä. Töistä saatetaan laittaa tekstiviestiä toiselle, ihan normaalia "viitsitkö kulta tankata auton tullessasi kotiin päin"-tyylisiä viestejä tosin.
Iltapäivisin töiden jälkeen höpötellään kuulumiset töistä, päivän tapahtumista. Käydään yhdessä kaupassa, yhdessä suihkussa, katotaan telkkaria, tehdään yhdessä ruokaa, käydään lenkillä, saunotaan, käydään leffassa tai kahvilla ulkona, pelaamassa biljardia tai vaikka vaan maataan sängyllä ja katsellaan ikkunasta ulos.
Nautitaan toistemme seurasta.
Toki sitä omaa aikaa saa aina ottaa, kun haluaa. Kumpikin nähdään omia kavereitamme n. kerran viikossa, myös kerran viikossa nähdään yhteisiä kavereita. Pari kertaa viikossa lähden yksin lenkille ja mies sillä aikaa pelaa vaikka tietokoneella.
Olen vain niin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Koen, että tehdään tosi paljon asioita yhdessä ja vietetään lähes kaikki vapaa-aika kahdestaan, mutta se ei tunnu kumpaakaan häiritsevän. Huomioidaan kuitenkin toisetkin ihmiset (pidetään kavereihin yhteyttä).
Suhde voi mainiosti. Lapsia kumpikin halutaan, mutta vielä ollaan niiden yrittämistä lykätty eteen päin, tuntuu että emme halua vielä luopua kahden keskisestä ajasta. Tämä on jo liian ihanaa kestääkseen kauaa -sanon minä.
Miten teillä muilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Olemme vanhempi, mutta tuore pariskunta. Asumme yhdessä ja vietämme kaiken työn ulkopuolisen vapaa-ajan yhdessä. Kaikki menot ja tekemiset ovat yhteisiä. Asiat ovat hyvin ja haluamme olla toistemme seurassa, enimmäkseen olemme kotosalla. Kummallakin on tärkeä harrastuksensa, mutta niitä ei tarvitse lähteä tekemään kodin ulkopuolelle. Olemme onnelllisia, emmekä kaipaa mitään muuta. Nuorempana oli enemmän menoja ja kaverisuhteita, nyt on mukava, kun ei tarvitse olla menossa koko ajan, vaan saa olla kiireettömästi kotona, yhdessä.
Melko samanlainen tilanne :) Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen tässä parisuhteessa. Mekin olemme kaksikymppisiä, seurusteltu vajaa kolme vuotta ja kaksi vuotta avoliitossa. Ja tuntuu myös että tunteet vain syvenevät ajan myötä! Ihmetyttää välillä kaikki puheet alkuhuumasta, kun itsellä rakkaus vain vahvistuu päivä päivältä.. :)
Onnea teille! Toivottavasti suhde kestää noinkin upeana :)
nauttikkaa nyt täysillä toisistanne. Joskus, voi tulla aika, että yhteistä aikaa ei ole niin paljon kun kaipaisi
sellaisiakin viestejä, että parisuhteessa asiat ovat hyvin eikä ainaista valittamista:)