Nyt oli jotain todella törkeää.Olin koko viikon ollut kotona näkemättä lähes ketään muita,kuin mieheni ja asia alkoi kypsyttämään.Soitin ystävälleni ja sanoin, että kertoo nyt äkkiä kuulumisia tai sekoan virikkeettömyyteen.Ystäväni olikin kaupungilla ja rupesi siellä kovaan ääneen selittämään,että älähän nyt VAAN SEKOA! Yhtäkkiä hän ilmoitti olevansa minun työpaikallani ja keskustelu sekoamisesta vaan jatkui hänen puoleltaan.Siis että kehtasikin ja seuraavaksi minä menen hänen työpaikalleen puhumaan univajauksen aiheuttamasta sekoamisesta ja siitä,ettei hän taatusti jaksa tehdä töitään,kun nukkuu niin vähän,että näin.Missä noita nykyään kasvaa.uskomatonta...oiskohan kateutta taas
että onko
niitä ystäviä enää kenelläkään
4695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siis täh? nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään?
Niin, en tiedä ymmärrätkö vieläkään,kun selitän,mutta asia on niin,että jos jotakuta pitää ystävänään,niin voi kyllä tällaisen jälkeen pitää enää puolituttunaan.Ystävyys rakentuu luottamuksen varaan,ei epäluottamuksen. Minä en tiedä sen kummemmin mitä muuta ystävältä voi nyt vaatia,mutta sen voi kuitenkin,ettei hän pidä sinua ihan lipputangonnuppina.Mä en ole tyhmä.Mä ymmärsin vihjeen ja se oli,elämme eri maailmoissa.Minusta tämä oli ok.Ai kas,eikö sinusta.
ystävältäsi, ei toisaan mikään ystävä vaan vihamies, pidä puolesi
-J
Tälläisellä "frendillä" kyllä hyvä tilannetaju saada aikaan teatteriesitys jossa toinen saadaan tiettyyn valoon. Ja tietysti esitys sitä hienompi mitä enenmmän kuulijoita.
Itselläni on täti joka on jo aika iäkäs 57 ja minä kilttinä kävin usein hänellä kylässä.
Emme oikein mitään supersieluja toisillemme ole mutta sukulaisuus velvoitti.
Kyllä huomasin aikaa myöten meidän ystävyyden hiipuvan mutta äitni taas työnsi minua sinne kyläilemään.
Olin puun ja kuoren välissä, mutta sitkeästi kävin ja soittelin.
Sitten joulun alla, tästä on aikaa nyt kaksi vuotta, hän soitti minulle.
(kuulin kyllä että sinne tuli vieraita, mies avasi oven heille.)
Sitten simsalabim, tätini alkoi muuttuneella äänellä vaikeroida:
- " ei, ei minulla ole rahaa. On paljon laskujakin"
Olin ihan tööt simpukan toisessa päässä en tajunnut muuttuneesta puhelusta mitään.
Onneton ääliö hölmönä tiedustelin laskujen määrää.
Niin, juttu jatkuu siten että äitini taas ripitti minua ettei vanhaa ihmistä saa käyttää hyväkseen.
Ei auttanut mikään selitys siitä etten ole koskaan tädiltäni rahaa pyytänyt.
Jos tädin aikomus oli vähentää vierailuja niin siinä hän kyllä onnistui.