Monet kerrat ajattelin ja tuskailin kuinka yhdelle tytölle lähtisin aloittamaan keskustelua, pyytäisinkö pitsalle, kävelylle, pyöräilemään tai vastaavaa. Kerran hänen puheillaan ehdin olla, mutta sanat jäivät kurkkuun, naama syttyi liekkeihin ja sydän hakkas kahtasataa ja lähdin pois ennen kuin tunsin nolaavani itseäni vielä enemmän. Ikinä en tämän puhelin numeroa saanut, mutta mokoman löysin enirosta. Antaisiko se raukan kuvan minusta jos kysyisin puhelimitse, lähtisikö hän kanssani jonnekkin, vaikken hänen numeroaan koskaan kysynyt?
miten
tekisin :D
132513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensiksi tsemppaat itseäsi ja ajattelet, ettei mitään hävittävää ole. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Se, että nainen sanoo "Ei". Ei hän lyö sinua tai ala nauramaan päin naamaa (ainakaan, jos on yhtään fiksu).
Sitten kun olet löytänyt sisältäsi rohkeutta, menet juttelemaan hänelle. Ensiki vaikka ihan tavallista, iloista keskustelua.
Kun olette pari minuuttia jutelleet, kysyt häneltä hieman epäsuorasti, lähtisikö hän kanssasi ulos. Eli tällä tarkoitan sitä, että hänelle jää reilu perääntymismahdollisuus. Sanot vaikka, että "Joo, ajattelin mennä katsomaan tuon Sinkkuelämää-elokuvan. Mulla olis kaks lippua, mutta en saanut ketään kaveria lähtemään mukaan. Oisko sulla suunnitelmia ens torstai-illaks?".
Jos mimmi on yhtään mukana, hän kyllä ymmärtää, että olet kiinnostunut ja haluat hänen kanssaan ulos. Sitten hän joko lähtee tai ei lähde.
Toki voit myös aina sanoa "Jenni, mun piti viimeks pyytää sua treffeille mun kanssa, mut jäädyin. Nyt kysynkin suoraan, et mentäiskö kahville ens viikolla?" ja hymyilet kivasti
tai
"Sanna, sähän kerroit pitäväs mansikoista, eiks vai? Niin mietin et jos mentäis ens keskiviikkona heittämään frisbeetä Kaivariin ja syömään mansikoita?" ja edelleenkin kaunis hymy perään.
Siitä se lähtee, jos on lähteäkseen ;).
varsinkin kun kesäloma alkoi, en näe häntä varmaankaan usein. välillämme on 28km metsää ja voisi (vai voisiko?) vaikuttaa oudolta, että yhtäkkiä ilmestyisin hänen kotiovelleen ja kysyisin tätä ulos, meinaan siis että hän ihmettelisi sitä miten tiedän missä hän asuu ilman että olen häneltä sitä kysynyt ? leffa olis hyvä idea mutta lähimpäänkin on matkaa ~40km
No hei! Yritä edes!
Sano vaikka, että olet eksyksissä. :)
Rohkea rokan syö.
niin että lähden fillarilla hänen luokseen, kysyn lähtisikö hän kanssani pyöräilemään jonnekkin tms ? ja jäätelökiskan kohdalla tarjoaisin jäätelön eh? mutta se soittaminen ei taida olla niin hyvä idea vai :D
mene vain kotiovelta pyytämään! jos tyttö on sinut huomannut, ja katsellut, olisi tuo kotiovelta hakeminen unelmien täyttymys :)
mutta ku olin hänen puheillaan silloin sen ainoan, kerran, jotain älähdin (sanoin) niin tämä nauroo vaikken mitää ihmeellisempää muistaakseni sanonu :D mahtoko siis nauraa positiivisessa mielessä vai negatiivisessä
tekisit liikkeesi. Eräs parhaita ja suloisimpia lähestymisiä oli kun minulle täysin tuntematon poika lähetti sähköpostin missä kertoi olevansa avuton aloitteen tekijä ja kysyi, kestänkö sen verran kofeiinia että voisin hänen kanssaan kahville lähteä! :D Satun kuitenkin olemaan varattu, joten vastasin että olen varattu mutta lähden mielelläni kahville kavereina :)
Valitettavasti poika ei koskaan ottanut enää yhteyttä ja hän jäi minulle arvoitukseksi. Olisi ollut kuitenkin mukava tietää kuka oli viestin takana ollut mukavalta vaikuttanut ihminen :)
Voisit siis sanoa tytölle että "vaikutat mukavalta, haluaisitko lähteä kahville joku päivä?" Ei sen tarvitse olla sen monimutkaisempaa :)
viesti mitä sain :D monelta muulta saanu kuulla et meen kasvotusten kysyyn sitä nummeroa ja muita :) toevotaan parasta
... jotain, äläkä liikaa funtsi. Parempi on ottaa yhteys kuin jäädä miettimään. Sit vanhana kaduttaa.
kun en ennemmin ole uskaltautunut mennä puheille :D
Tietenkin se tyttö, jota kysyin ulos, oli varattu :( olo on niin kauhian pettynyt, vaikka hymiön laitto viestiinsä perään. Mitä ihmettä tekisin, täälä syrjäkylällä ei ole paljoa edes kavereita joiden kanssa viettää aikaa tai puhua. Tuntuu, että voisi viiltää ranteet auki. Odottaisinko niin kauan kunnes tuo sama tyttö olisi vapailla markkinoilla, jolloin yrittäisin uudestaan? En tietenkään tiedä, millainen suhde sillä on tämänhetkiseen poikaystäväänsä, kuka hän on, tai kauanko ovat seurustelleet, mutta SILTI EN SAA HÄNTÄ MIELESTÄNI. mahdoin toimia liian myöhään ? En tietenkään mene hänen kotiovelleen ja vaadihäntä eroamaan..
Ensiksi:
Suuret onnittelut hyvästä yrityksestä. Uskalsit lähestyä kyseistä tyttöä, ja nujersit pelkosi.
Et menettänyt mitään, päinvastoin, nyt vain uutta matoa koukkuun. Seuraavan kerran, kun tapaat mielenkiintoisen mimmin, niin menet juttelemaan. Muuten jäät miettimään, että olisiko pitänyt mennä jne.
Toiseksi:
Ei ole suositeltavaa jäädä miettimään nyt lähestymäsi tytön ja hänen poikaystävänsä suhdetta, sen kestoa, vakavuutta, tilaa tms., vaan pyrit unohtamaan kyseisen henkilön. Jos jäät odottelemaan, voit pahimmassa tapauksessa odotella loppuelämäsi :D !
Loppuyhteenveto:
Lähestyit ja SE on hyvä! Tapaat vielä elämäsi aikana useita mielenkiintoisia tyttöjä sekä vielä useampia ei-niin-mielenkiintoisia.
Kaikki meistä joutuu joskus pettymään ihmissuhdeasioissa, itse olen puinut kyseisiä asioita yläasteaikaisista ihastuksista aina ex-tyttöystävän ja mun eroon saakka; tärkeintä on oppia virheistään.
Mielestäni ja kertomasi perusteella sinä et edes tehnyt mitään virhettä. Tyttö on varattu ja sillä sipuli.
Jätkä uskalsi lähestyä ja pisteet siitä.
tai kun ne eroavat niin voihan se olla että sulla on sit uus mahis. Hyvä kuitenkin et teit jotain, nythän et enää ainakaan tartte miettiä miten ottaisit yhteyttä häneen...
Koita nyt katella muita tyttöjä, ei nekään varmaan kauheit oo