The Beatles ja The Rolling Stones ovat hyviä bändejä, mutta kyllä niitä usein arvostetaan vähän liikaakin 60-lukunostalgian ja liioitellun pioneerimaineen nimissä. British Invention liitetään vahviten näihin kahteen menestyneimpään brittibändiin. Samalla aikakaudella vaikutti kuitenkin lukemattomia muita, vähintään yhtä hyviä brittibändejä, kuten The Kinks, Doors, Animals jnejnejnejne.
Kovia bändejä, mutta Yliarvostettuja musiikillisesti.
Kovia bändejä, mutta Yliarvostettuja musiikillisesti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mikähän sun viesti oli, sitäpaitsi doors on kyllä ehtaa jenkkikamaa, eli tietämättömmydelläsikö yrität päteä.
"British Invention liitetään vahviten näihin kahteen menestyneimpään brittibändiin."
ja mikä ihme on British Invention? ;)
Jos tunnet/tajuat musiikin histoiriaa noin huonosti niin älä puhu mitään. Vaikka inhoaisi kyseisten bändien musaa niin ei todelakaan voi vähätellä niiden merkitystä.
Taidat olla vain provo, haisee siltä tai sitten vain olet idiootti vähäpoika.
ps: Doorisin tunsi aikanaan vain pieni marginaaliporukka! Doors kasvoi isoksi vasta vuosia myöhemmin, mitenkään Doorsia väheksymättä. Mutta 60-luvulla Doorsin merkitys oli todella marginaalinen verrattuna Rollareiden ja Beatlesin kaltaisiin megabändeihin.
Vaikkei pitäisikään Rolling Stonesta tai Beatlesista, ei niiden merkitystä rockmusiikille ja -kulttuurille oikein mitenkään voi kiistää.
Siinä mielessä ymmärrän ärtymyksesi, että tietyt nostalgiset idiootit eivät tosiaan kuuntele mitään muuta musaa kuin 60-luvun rockia, juuri näitä kahta bändiä ja ehkä Beatlesin ja Stonesin jäsenten soololevyjä ym. sivuprojekteja - muttei muuta. Tietyissä piireissä molemmat siis ehkä ovatkin ns. "yliarvostettuja", mutta yleisesti ottaen ne ovat molemmat suuren arvostuksensa ansainneet!
The Kinks oli loistava bändi, samoin Doors, mutta eivät ne yhtä paljon vaikuttaneet kuin esim. Bob Dylan, Beach Boys, Rollarit ja Beatles. Mm. näiden nimien toimesta 60-luvun puolivälistä n. vuoteen 1970 tapahtui käsittämättömän suuri kehitys afroamerikkalaisen populaarimusiikin kehityksessä. Eikä tule unohtaa Motown-yhtiön artisteja, Hendrixiä, VU:ta ja monia monia muita. Yliarvostettuja? Tuskin.
kyllä niin saa tehdä! veikkaan, että haju tulee jostain lähempää ...
"Doorisin tunsi aikanaan vain pieni marginaaliporukka! Doors kasvoi isoksi vasta vuosia myöhemmin, mitenkään Doorsia väheksymättä. Mutta 60-luvulla Doorsin merkitys oli todella marginaalinen verrattuna Rollareiden ja Beatlesin kaltaisiin megabändeihin."
Miten se, kuinka suuri kaupallinen ilmiö Doors oli aikanaan vaikuttaa sen merkittävyyteen? Monet todella tärkeät bändit ja myös klassiset säveltäjät ovat omana aikanaan olleet todella vähäisessä suosiossa verrattuna moniin muihin, jo unohdettuihin hetkellisiin hitteihin. Vaikkei Doorsin levyjä myyty paljon, silti Doorseja on kuunneltu ja sen musiikista ammennettu 60-luvulta saakka. Ja nykyään kaikki tajuavat sen merkittävyyden. Että joo, äläpä munaa itseäsi sinäkään :I
En muutenkaan tajua hyökkäystä minkä tämä yhden mielipide aiheutti. Jos avaajan mielestä B ja RS ovat yliarvostettuja, niin antaa olla! Ovat ne minustakin ehkä vähän liian hypetettyjä, mutta toisaalta myös omistan molempien bändien kaikki levyt! :) Mahtavaa musaahan ne ovat!
Olin juuri parhaassa teini-iässä kun The Beatles saavutti ensimmäiset portaat kuolemattomassa kuuluisuudessa.
Muistan kuitenkin että alkuaikoina me nuoret jakaannuimme eri kahteen leiriin.oli Poppareita jotka ihannoivat The Beatleseja ja toinen ryhmä oli Rokkareita joiden kiintymys kohdistui The Rolling Stonesiin.Myöhemmin toki sola kaventui,mutta jotenkin vieläkin,jo kohta kuusikymppisenä tunnen itseni Poppariksi enkä suinkaan Rokkariksi.Miten mahtaa olla muiden laita?Onko samanlainen käsitys musiikkimausta myös toisilla.
The Beatlesin musiikki on seurannut minua kaikki nämä elämäni vuodet hyvin läheisesti.Musiikki on ollut lohtu kun elämä on kolhinut minua,ja ilo silloin,kun päivä on paistanut lämpimästi elämässäni.Jotenkin siitä on tullut minulle kuin sisäinen uskonto,josta etsin niin voimaa kuin rakkauttakin elämääni.Kun kuuntelen heidän teoksiaan näen aina edessäni nuoruuden ja nuoruuteni ja itkuisen kaihon aikaan,joka oli hyvä ja uusi aika ja joka palaa kun tartun musiikin siipiin jotka vievät minut unelmiin.
The Beatles on minulle enemmän kuin musiikki.Jos luulen etsiväni Jumalaa niin kaunis musiikki on läheisin tie mysteerin luokse.Minun uskontoni on kaunis ja sen viitoitti oman aikani nuoret omassa ajassani niin että voin olla nöyrä ja ylpeä ja kiitollinen kaikesta.
Toteaisin myös että ei olisi yhtään väärin jos The Beatles sioitettaisiin Klassisen musiikin otsikon alle muiden Kruunun Jalokivien joukkon.
60-luvulla oli paljon hyviä bändejä
The Seeds
The Sonics
The Doors
CCR
MC5
The Stooges
Johnny Kidd and The Pirates
The Yardbirds
The Animals
The Small Faces
The Kinks
ja tietysti Rollarit !
Joo,olet aivan oikeassa ja totta kai pidän kaikesta aikani musiikista.Alustaja vain arveli että mainitsemani yhtye on saanut aivan liian suurta glooriaa osakseen.Ehkä näin on monen mielestä,mutta olisi myös kiinnostavaa tietää,mikä on alustajan ikä, ja se, miten hän osaa suhtautua silloiseen aikaan ja siihen tunnelmaan ja muutokseen mikä oli vallannut maailman nuorison.
Useiden mielestä kuitenkin asetan The Beatlesin sille kuuluvalle jalustalle,jonka he ansiokkaasti ansaitsevat.Sillä olihan koko Beatles kausi suuri menestystarina ja suunnannäyttäjä koko nuorison ja koko yhteiskunnan tulevaan kehitykseen.Ei voida sivuuttaa,mielestäni,sitä valtavaa mediaalista kiinnostusta tuon nelikön tekoihin ja ajattelutapaan.He mullistivat yhteiskuntarakenteen perustoja myöten myös erittäin kriittisillä kannanotoillaan.Oikeastaan tällä kaudella tapahtui niin valtava muutos lähes kaikessa,että syystäkin se on jättänyt syöpyneet arvet ajattelutapaani ja kuvaani nähdä ihmisiä ja maailmaa.
Jos The Beatles on ollut musiikin jumalani niin Mika Waltari on muokannut minua ääneti suvaitsevaisilla kirjoillaan.
Olen elänyt kahden mestarin muokattavana.Kummaltakin olen yrittänyt omia sen parhaimman,rakkauden ja suvaitsevuuden.
Rollarit ja Beatles olivat suurimmat 60-lukulaisen popkulttuurin ikonit. Eivät toki ainoita, mutta tunnetuimmat kaksi hittibändiä 60-luvulla olivat Rolling Stones ja Beatles. Merkitystä on monenlaista.
Mielestäni bändien ja artistien kohdalla merkityksen voi jakaa Musiikilliseen ja Kulttuurilliseen merkitykseen. Elvis on merkittävämpi kulttuurillisesti kuin musiikillisesti. Sehän oli ensimmäinen todellinen rock/pop-tähti jonka kaikki tunsivat. Elvis ei kuitenkaan keksinyt musiikillisesti mitään uutta. James Brown oli uskomattoman merkittävä sekä musiikillisesti että kulttuurillisesti. Samoin Velvet Underground. Rolling Stones ja Beatles olivat 60-lukulaisen nuorisokulttuurin kaksi suurinta ikonia. Heitä vertailtiin, (niinkuin Tuttu Paristo totesi) 60-luvulla jatkuvasti mediassa, laitettiin vastakkain kaikkialla. Beach Boys ja Bob Dylan tekivät ehkä kaikkein innovatiivisimmat levytykset 60-luvulla. On käsittämätöntä (Beach Boysin) Pet Sounds albumi on tehty jo vuonna 1966! Kun ei ole kys. vuonna elänyt, ei voi kuin kuvitella, miltä sen aikaisista ihmisistä on aikanaan tuntunut. Albumi olisi vielä nytkin ilmestyessään hämmennystä herättävä ja mullistava.
Minusta mikään em. bändeistä ei ole todellakaan ole yliarvostettu. Kyllä nämä jättiläiset ansaitsevat arvostuksensa.
nämä ehkä on yliarvostettuja, mutta kuitenkin keskimäärin ansainneet arvostuksensa!
Vaikkeivät ihan pärjääkään The Beach Boysille ja Bob Dylanille, niin ovathan The Beatles ja The Rolling Stones mahtavia bändejä!
On "typerää", puhua Stonesista pelkästään kusikymmentäluvulta. Missä se muu poppoo oli, kun Stones teki hienoa jälkeä 70-ja 80,90 - ja 2000 luvulla. Muusikoistahan tässä pitäisi olla kyse.
Periaatteessa jotain ryhmää yliarvostetuksi väittävän tulisi tuntea tuotanto perusteellisesti. Tottakai Beatles yliarvostetulta näyttää mikäli kuvittelee että reilu 40 vuotta on menty 'She Loves Youn' siivellä. Tietenkin Beatlesiin liitetty puolijumalan asema on ehkä vähän liikaa, mutta mikäli on yliarvostettu niin antaa niiden yliarvostajien ostaa niitä kokoelmalevyjä ja antaa tuhansien yliarvostajien soittaa Beatle -covereita.
Mutta mikä Suomessa ihmetyttää, on että britti-invaasiosta puhuttaessa muistetaan vain Beatles ja Rolling Stones. The Who jää aina näiden varjoon vaikka pumppu on ollut vähintään yhtä innovatiivinen ellei jopa innovatiivisempi rock -musiikin kehityksessä. Kova äänenvoimakkuus, voimasoinnut ja feedback...loivat pohjaa tulevalle heavy metalille ja myöhemmät punkkarit saivat myös mallia 60-luvun levytyksistä. Progestakin löytyy viitekehyksiä jotka voidaan yhdistää Pete Townshendin pioneerityöhön.
The Who ja The Kinks eivät Suomessa saa ansaitsemaansa jalansijaa, silä monet tietämättömät huomioivat vain Rollarit ja Beatlesin. Tietysti nekin (Stonesit ja Fab Four) olivat loistavia bändejä, mutta kuten sanoit, The Who on vähintään yhtä merkittävä, samoin Byrds ja Kinks, puhumattakaan jostain Beach Boysista, joka tosin oli jenkkibändi. Brian Wilsonin mestariteokset vuodelta 1966 (Pet Sounds -levy ja Good Vibrations -sinkku) ovat aivan käsittämättömiä taidonnäytteitä yhä tänäkin päivänä. Jos minulta kysyttäisiin, niin top10 60-luvun hienoimmista artisteista ja bändeistä, niin jenkeistä kuin briteistäkin, olisi lista tällainen:
The Beach Boys
The Who
James Brown
Bob Dylan
Aretha Franklin
The Beatles
The Rolling Stones
Jimi Hendrix
Velvet Underground
The Kinks
Alä unohda Alice Cooperia, sillä ilman sitä yhtyettä, keikoilla jokainen bändi vain soittaisi vielä nykyäänkin eikä olisi mitään showta.
Alice Cooper kehitti ensimmäisenä rock-bändinä maailmassa teatraalisen rockin. He olivat ensimmäisiä joilla oli jokin juonellinen lava-show. 1960-luvun loppupuolella he yhdistivät teatterin ja rockin. Siinä äärimmäisen aliarvostettu yhtye, joka kuuluu rock and roll-hall of fameen.
Ilman Cooperia olisi kaikkien bändien keikoilla vain pelkkää soittoa, ei showta.
Alice Cooper on oma lukunsa kaikkien aikojen parhaissa hänkin!
Thw Who ja Kinks taisivat Britanniassa olla mod-nuorison suosikkeja siinä missä Beatles ja Stones "tavisten".
Mutta mikä erottaa Kinksin Beatlesista ja Stonesista on että Kinks ja The Who ovat selkeästi englantilaista musiikkia. Beatlet ja Stonethan soittivat omaa näkemystään amerikkalaisesta r&b-musiikista, mutta Kinksin ja Whon musiikissa selkeästi kaikuu peribrittiläisyys. Sellainen sisäoppilaitosten ankaran kurin muovaama kyyninen asenne.
brittibändejä.
Kerrankin joku uskaltaa puhua asiaa! Ne on tosiaan yliarvostettuja bändejä. Aliarvostettuja on esim The Cramps ja Lone Justice.