Ukon sisko oli ja onneksi lähti kotiaan.
On ne kyllä kaikenlaisia ihmisiä.
Olevinaan maailman napoja ,ihan kuin
ei muita olis muuta kuin he.
Kamala viikonloppu ollut.
Ottaa emännän paikan aina kun tulee.
Ukko menee mukaan siihen.On rahaa hänellä
onko raha tärkeämpi kuin oma vaimo.
Minä en ole mitään.Poika on meillä
5 vuotias, senkin on jo saanut puolelleen.
Sisko hokee ajan vain isä ja isä,
harvoin on äiti.Minä kai se äiti olen
vai meinaaka viedä senkin paikan minulta.
Jotain sanoin miehestäni että eikö
hän vois itse tehdä niin sisko siihen
että me kun on siskot aina tehty sen
puolesta.
Olen ollut tässä 8 vuotta,ei kuulema
vielä ole sopeutunut siihen et minä olen
veljensä vaimo.
Veli on aikanaan testamentannut kaiken
tälle samaiselle siskolle.
Mitä minun pitäisi nyt tehdä että
oikeus voittaa.Emme ole naimisissa
avoliitossa.Ja teen kaiken mitä
maatalouteen kuuluu.Kaikki on
mieheni nimissä ja tilit tulee
hälle.Saan jos pyydän rahaa.
Olen tässä suunnitellut töihin
menoa syksyllä että saisin omaa rahaa.
Mutta en tiedä jaksonko kaiken muun
työn lisäksi.
Onko kukaan muu samassa asemassa ja
osaako kukaan neuvoa minua.
Nyt on tapahduttava jotain tai
kohta olen haudassa.
Olen niin väsynytkin kaikkeen.
Kun ei saa tehdä niin kuin itse haluaa,
eikä kiinnostakaan.Tuntuu että minä
teen vain toisten eteen töitä.Kaiken
valmiin korjaa sisko sitten ajankuluessa.
Eihän sisko minulle edes soitakaan veljelleen
soittaa.Sitten on jännä kun ne jää aina
kahdestaan juttelemaan.Niin kuin minä
en kuuluis edes samaan perheeseen.
Olenko niin paha ihminen että minua
voi kohdella näin.Kerran sanoin vastaan
siitähän nousi kamala äläkkä.
Käski pitää turvan tukossa.Sanoi että
tässä talossa et mieltäsi osoita.
Lähtisin pois mutta kun ne vievät pojan
en anna sitä se on mun kaikki mitä minulla
on.Niillä kun on rahaa mitä käyttää,
ja keksivät sitten minua vastaan asioita
jos lähden pois.Ne lyöttäätyvät yhteen
sisarukset sitten,minkä minä mahdan sitten.
Monesti on haukkuneet minut pystyyn,
koko 4 sisarusta.Minä jos jotain teen
niin kehut saa aina mieheni,vaikka se olis
minun aikaan saannostani.
Olen sanonutkin siitä että mitä
se mieheni saa kehut ja minä teen työt.
Se on kuulema tapana että kehutaan
toinen vaikka toinen olis tehnyt työn.
En ymmärrä tuota asiaa,ei mene minun
jakeluun.
Auttakaa jos voitte,minulla kun ei ole
edes kelle puhun.
Olen tullut siihen tulokseen että ovat
narsisteja.Ovat parempia kuin muut,
eivätkä anna arvoa muille.
Henkinen väkivalta on minua kohtaan.
Kuljen aivan jaksamisen äärirajoilla.
On ne kyllä kaikenlaisia ihmisiä.
Olevinaan maailman napoja ,ihan kuin
ei muita olis muuta kuin he.
Kamala viikonloppu ollut.
Ottaa emännän paikan aina kun tulee.
Ukko menee mukaan siihen.On rahaa hänellä
onko raha tärkeämpi kuin oma vaimo.
Minä en ole mitään.Poika on meillä
5 vuotias, senkin on jo saanut puolelleen.
Sisko hokee ajan vain isä ja isä,
harvoin on äiti.Minä kai se äiti olen
vai meinaaka viedä senkin paikan minulta.
Jotain sanoin miehestäni että eikö
hän vois itse tehdä niin sisko siihen
että me kun on siskot aina tehty sen
puolesta.
Olen ollut tässä 8 vuotta,ei kuulema
vielä ole sopeutunut siihen et minä olen
veljensä vaimo.
Veli on aikanaan testamentannut kaiken
tälle samaiselle siskolle.
Mitä minun pitäisi nyt tehdä että
oikeus voittaa.Emme ole naimisissa
avoliitossa.Ja teen kaiken mitä
maatalouteen kuuluu.Kaikki on
mieheni nimissä ja tilit tulee
hälle.Saan jos pyydän rahaa.
Olen tässä suunnitellut töihin
menoa syksyllä että saisin omaa rahaa.
Mutta en tiedä jaksonko kaiken muun
työn lisäksi.
Onko kukaan muu samassa asemassa ja
osaako kukaan neuvoa minua.
Nyt on tapahduttava jotain tai
kohta olen haudassa.
Olen niin väsynytkin kaikkeen.
Kun ei saa tehdä niin kuin itse haluaa,
eikä kiinnostakaan.Tuntuu että minä
teen vain toisten eteen töitä.Kaiken
valmiin korjaa sisko sitten ajankuluessa.
Eihän sisko minulle edes soitakaan veljelleen
soittaa.Sitten on jännä kun ne jää aina
kahdestaan juttelemaan.Niin kuin minä
en kuuluis edes samaan perheeseen.
Olenko niin paha ihminen että minua
voi kohdella näin.Kerran sanoin vastaan
siitähän nousi kamala äläkkä.
Käski pitää turvan tukossa.Sanoi että
tässä talossa et mieltäsi osoita.
Lähtisin pois mutta kun ne vievät pojan
en anna sitä se on mun kaikki mitä minulla
on.Niillä kun on rahaa mitä käyttää,
ja keksivät sitten minua vastaan asioita
jos lähden pois.Ne lyöttäätyvät yhteen
sisarukset sitten,minkä minä mahdan sitten.
Monesti on haukkuneet minut pystyyn,
koko 4 sisarusta.Minä jos jotain teen
niin kehut saa aina mieheni,vaikka se olis
minun aikaan saannostani.
Olen sanonutkin siitä että mitä
se mieheni saa kehut ja minä teen työt.
Se on kuulema tapana että kehutaan
toinen vaikka toinen olis tehnyt työn.
En ymmärrä tuota asiaa,ei mene minun
jakeluun.
Auttakaa jos voitte,minulla kun ei ole
edes kelle puhun.
Olen tullut siihen tulokseen että ovat
narsisteja.Ovat parempia kuin muut,
eivätkä anna arvoa muille.
Henkinen väkivalta on minua kohtaan.
Kuljen aivan jaksamisen äärirajoilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etsi hetimmiten oma työpaikka! Tuollaiseen ei kannata alistua. Puhu asiasta vakavasti miehesi kanssa kahden kesken. Ole tiukka tarvittaessa: pitääkö mies Sinua itsestäänselvyytenä!? Täh?? Ota yhteys perheneuvolaan tai johonkin vastaavaan ellei mies näytä ymmärtävän tilannetta! Sinuna karttelisin viimeiseen asti miehesi ylimielistä siskoa! Lähden vaikka jonnekin omiin sukulaisiin tai ystäville kyläilemään, kun tiedät hänen olevan tulossa. Siinäpähän sitten huseeraavat. Joka tapauksessa nyt on toiminnan aika, älä jää yksin murehtimaan!
Puhuin miehelleni.Ei mennyt perille
minä kuvittelen ja puolusti kamalasti.
Sitten soitin toiselle siskolle ja
kerroin huoleni.Sama juttu sielläkin
kuvittelen ei se ole niin sanonut
tai tehnyt.Mitä sinä nyt hänen päälleen
hyökkäät.Nämä oli ne kommentit mitkä
tuli.minusta tehdään niinkuin se
syntipukki.
Sitten kun mieheni saa siskoltaan
rahaa jos on tiukkaa.Niin kysyin
et onko raha tärkeämpi kun minä
niin heti että hyvähän se että auttaa.
Onhan se hyvä en sillä sano.mutta
kun rahaa saa kohtelee häntä
paremmin kuin vaimoaan.Mielinkielin
on että ,eli mielistelee siskoaan.
Ei lähde minnekään perheneuvolaan,
on käyty kerran.Sanoi että hän
ei lähde kilonpaloinakaan sinne.
Ne asiat on keskusteltava kuulema
kotona.Mutta miten puhut,kun kaikki
minun sanomiset tyssätään siihen.
Minä vain kuvittelen asioita.
En tiedä ,ja mitä kerron siskon
sanoneen minulle,eivät usko.Sitten
ilkiäävät kieltää sanomiset jälkeen
päin.Kuka sitten uskoo minua,saan
taistella yksinänä.
Kiitos kamalasti kirjoituksestasi.
on ainakin joka ymmärtää asian.
Mulla kun ei ole ystäviä,joille
kertoa.
Mitä nyt virestistäsi selviää, vaikuttaa, että asutte maatilalla. Kaikki on miehesi nimissä ja ette ole naimisissa.
Huonoon tilaan olet itsesi saattanut. Koska olette avoliitossa, ei sinulla ole avio-oikeutta miehesi omaisuuteen. Lapseesi sinulla on kyllä vanhemman oikeus.
Jos teet töitä maatilalla, etkä saa rahaa työstäsi, niin miten ihmeessä näin olet antanut tilanteen ajatua tällaiseksi.
Onko sinulla ammattitaitoa tai koulutusta mihinkään muuhun työhön? Voisitko lähteä kouluttautumaan johonkin ammattiin, saadaksesi työpaikan ja omaa rahaa.
Kyllä sinun nyt täytyy tehdä itse elämääsi jotain korjausliikkeitä,jotta tilanne parantuisi.
Vaikea on ulkopuolisen neuvoa ja tietää tarkalleen perheenne taloudenhoitoa, esimerkiksi.
Vähän haiskahtaisi siltä, että sinua käytetään hyväksi talon töissä, mutta palkkaa et saa ja kaikki tulot menevät "talon" hyväksi. Miten olet alistunut tuollaiseen?
Vaikea on keksiä, mistä saisit suoraan apua, mutta voisit soittaa vaikkapa oman seutusi turvakotiin ja kysellä, että mitä neuvoisivat tekemään tuopssa tilanteessa,kun on se pieni lapsikin.
En tarkoita, että miehesi pahoinpitelisi sinua. Henkisesti kuitenkin näyttää käyttävän hyväksi ja vie työpanoksesi antamatta juuri mitään tilalle.
Katso sivut www.turvakoti.net ja soita turvakotiin. Kysy mitä neuvoisivat tekemään,jotta kohentisit omaa elämääsi ja voisait mennä vaikka turvakotiin lapsen kanssa muutamaksi päiväksi miettimään tilannetta ja lepäämään. Ehkä ajatuksesi selkenisivät.
Jätä talo ja tavarat miehellesi ja sisaruksilleen. Hehän niitä tuntuvat niin kovin omistelevan. Yritä nousta tuosta hyväksi käyttösuhteesta vaakasti omille jaloillesi ja lopeta se toisten hyväksi tekeminen.