Erosin pari vuotta sitten, enkä ole onnistunut luomaan entiseen puolisooni asiallisia välejä. Erotessa hän sanoi, ettei halua ikinä olla missään tekemisissä kanssani. Lupauksensa hän on pitänyt.
Entinen mieheni ei tule sukujuhliin, joissa minä olen. Tämä on aika hankalaa, kun meillä on yhteisiä lapsia. Miten,te muut eronneet, olette ratkaisseet näitä juhlaongelmia?
Entinen mieheni ei tule sukujuhliin, joissa minä olen. Tämä on aika hankalaa, kun meillä on yhteisiä lapsia. Miten,te muut eronneet, olette ratkaisseet näitä juhlaongelmia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
en ole exäni kanssa eron jälkeen samoissa juhlissa viihtynyt mutta lasten juhlat esim. rippijuhlat olemme järjestäneet niin että konfirmaation jälkeen lapsi on juhlinut ensin toisen vanhemman luona ja sitten toisen. Jälkimmäisessä paikassa sukulaiset joutuu tietysti odottelemaan mutta meillä tää on toiminut näin ihan hyvin.
Ja entäs sitten kun lapsesi menee naimisiin? Järjestetäänkö hääjuhlat kumpaakin vanhempaa varten erikseen? Oma äitini ei mennyt siskoni tyttären ristiäisiin kun isäni oli siellä avopuolisonsa kanssa (johon isäni tutustui monta vuotta avioeron jälkeen). Ja me lapset saamme tapella vanhempiemme kanssa kaikista perhejuhlista, me jotka juhlistaisimme iloisia tapahtumia saamme aina jommankumman vanhemman suuttumuksen niskaamme. Pilaatte perkele lastenne juhlat! Saa nähdä mitä sitten kun itse menen naimisiin, lähetänkö vaan vanhemmille muodolliset hääkutsut ja kieltäydyn keskustelemasta mistään asiaan liittyvästä.
Itse olen osittain osallisena näissä eronneiden järjestelyissä. Eli mieheni exä ei mahdu kanssani samaan huoneeseen. Luulee kostavansa minulle, mutta eniten satuttaa lapsiaan. Mielestäni aikuisten pitää osata käyttäytyä korrektisti vaikkei se aina niin kivaa olisikaan. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää että suku paijaa tätä ihmistä suostumalla järjestämään kahdet juhlat. En tiedä miten sitten kun tosiaan omilla lapsillaan on tärkeät juhlat. Itse voin pysyä poissa, koska en halua olla pilaamassa mieheni lasten juhlapäivää, mutta ymmärrän hyvin myös miestäni, joka kieltäytyy saapumasta juhliin mihin minua ei exän vaatimuksesta kutsuta. Näinhän hän edelleen suostuisi exänsä pomputettavaksi.
Nämä on vaikeita uusperheen mukana tulevia asioita. Eikä edes ainoita vaikeita asioita. Tilanteissa vaaditaan sellasta kypsyyttä ja aikuisuutta mitä ei valitettavasti kaikilla ole. Tsemppiä teille, jotka kärsitte vanhempienne epäkypsästä suhtautumisesta eronsa jälkeen. Peskää kylmästi kätenne heidän likapyykeistään.
Lapset ovat viattomia vanhempiensa eroon. Muistakaa se. Itse olen eronnut (mieheni petti).
Rippijuhlissa ex-mieheni oli ihan lapsensa iloisen juhlan vuoksi. Muuten emme ole ex-miehen kanssa missään tekemisissä,ainoastaan silloin kun on "yhteisiä juhlia". Käyttäydymme normaalisti,eli puhumme ystävällisesti toisillemme vaikka kuinka kaihertaisi. Erostamme on 21 vuotta. Hyvää jatkoa ja ymmärtämystä.
Meillä ei ole ollut isompia ongelmia näiden asioiden kanssa, koska lasteni isä asuu kaukana. Keväällä kun poika pääsi ripelle, kutsuin isän meille kotiin. Iloinen olin, että hän tuli koska se oli pojalle tärkeää. Itse en ollut häntä tavannut kahteen ja puoleen vuoteen. Ex anopin syntymäpäiviä lapset kävivät juhlimassa isänsä kanssa. Itse valitsin kotiin jäämisen, vaikka olisin periaatteessa voinut sinne mennäkin. Ajattelin antaa lasten olla rauhassa isänsä kanssa, koska tapaavat vain 1-2 kertaa vuodessa lomilla.
Erosin viimevuoden lopulla.Minulla on uusi rakas vierelläni, tai oli jo ennen eroa. Heti vuoden vaihteessa menimme isäni syntymäpäiville ja Mari oli mukanani ja oli jo näyttävästi raskaana. Entinen vaimonikin oli paikalla. Jotkut varmaan supattelivat, muutta ei haitannut onneamme...kiva esitellä uusi vaimo. Eli pitää vaan mennä reilusti mukaan suvun juhliin...se tulee kuka haluaa...
Kumppani petti ja valehteli vuosia, erosimme vuosi sitten. En todellakaan halua samoihin juhliin hänen kanssaan enkä hänen uuden kumppaninsa seurassa. Sekö on kypsyyttä, että pitää sietää ja juhlia samassa seurassa tällaisen ihmisen kanssa? Ensin siedän vuosikausia sitä paskaa ja sitten pitäisi vielä eron jälkeenkin sietää sitä ja pistää teatteri pystyyn. Sekö on todellista kypsyyttä??
Kyllä se on todellista kypsyyttä, että siedät exääsi ja hänen uutta kumppaniaan esim. yhteisten lastenne juhlissa. Lapsia ei saa sotkea vanhempiensa väleihin. Jos taas kyse on kaukaisempien sukulaisten tai yhteisten ystävien juhlista, voit aina pysyä poissa. Valinta on sinun. Et voi kuitenkaan odottaa, että sinä voit osallistua kutsuvieraslistan laatimiseen tai että sinulle järjestetään omat juhlat.
En voikaan osallistua kutsuvieraslistan laadintaan enkä haluakaan mutta mikä siinä on, että pelisääntöjä noudattaneelta osapuolelta vaaditaan kypsyyttä, ymmärtämystä, anteeksiantoa ja herra ties mitä mutta se toinen osapuoli voi porskuttaa eteenpäin seurauksitta. Sitäpaitsi, eroamattomat eivät tajua laisinkaan, miksei muka voisi olla samoissa juhlissa exänsä kanssa. Minusta se on pelkkää pelleilyä ja teatteria eikä mistään iloisista juhlista voi puhua. Eroja on tietysti monenlaisia... En todellakaan halua tutustua exäni nykyiseen, miksi ihmeessä pitäisi? Se on liikaa vaadittu!
Asiahan on sitten kohdaltasi ihan selvä. Voit pysyä juhlista poissa. Itse olen eronnut ja mahdumme oikein hyvin exäni kanssa samoihin juhliin minun ja nykyisen mieheni kanssa. Ainoa joka ei mahdu on mieheni exä. Ei meidän tarvitse kauheasti toistemme seurasta nauttia, mutta osaamme käyttäytyä asiallisesti. Ja miehesi tarina eronne syistä saattaa olla hyvinkin erilainen kuin omasi. En oikein usko näihin puhtaisiin pulmusiin ja marttyyritarinoihin enää tällä iällä. Eihän sinulta hyvänen aika kukaan mitään ymmärtämystä ja anteeksiantoa ole niissä juhlissa vaatimassa, sehän on sinun ja ex miehesi asia selvittää eronne syyt, vain normaaleja aikuisten ihmisten käytöstapoja.
taitaa olla vieras käsite sinulle. Olin uskollinen partnerilleni koko 20 vuotta. Ehkä sinun on sellaista vaikea käsittää niin kuin monen muunkin nykyään, koska pettäminen on niin kovin yleistä ja hyväksyttyäkin. Jos partneri juoksee muiden perässä, vika ei välttämättä ollenkaan ole omassa partnerissa vaan "juoksijan" korvien välissä. Sivustaseuraavien on kovin helppo väittää muuta. Eroja on niin kovin monenlaisia. Jos omasi oli helppo ja erositte sovussa ja yhteisymmärryksessä niin oikein hyvä; näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla. Muuten, lapset kyllä vaistoavat, että vanhemmat eivät sovi saman katon alle. Siis, teatteria on turha esittää sukujuhlissa, lapset eivät ole tyhmiä.
Kirjoitin tuossa aiemmin kuinka eronneet vanhempani pilaavat lastensa juhlat. Kun sisareni meni naimisiin 13 vuotta sitten minä jouduin toimimaan sovittelijana ja ottamaan vanhempieni suuttumuksen niskoilleni, jotta molemmat saatiin häätilaisuuteen. Sisareni pyysi minua hoitamaan asiaa, koska ei halunnut pilata omia häävalmistelujaan.
Mitä siihen vanhempien uskollisuuteen tulee, niin isäni petti äitiäni useaan kertaan heidän avioliittonsa aikana. Mutta miksi meidän lasten pitää sitten kärsiä jomman kumman vanhemman tekemistä virheistä??? Ei niissä juhlissa tarvitse samassa pöydässä istua, riittää kun on paikalla ja nauttii siitä omasta seurastaan ja yrittää käyttäytyä sivistyneesti. Ja ei, me lapset emme ole tyhmiä ja tiedämme takuulla täysin vanhempiemme välit. Silti haluaisin heidät molemmat jakamaan kanssani onnelliset tapahtumat. Arvatkaa vain kuinka surullista minusta oli kun ylioppilasjuhlissani äitini kävi vain lukioni pihamaalla minua onnittelemassa ja lähti samantien...
Hyvät eronneiden tytär!
Juuri tätä minäkin tarkoitin. Osasit sen vaan täsmällisemmin ilmaista. Vanhemmat itsekkyyttään, kypsymättämyyttään ja silkkaa typeryyttään kostavat karkeruutensa lapsillaan. Luulevat, että se toinen osapuoli, joka mahdollisesti on löytänyt uuden suhteen välittää tuon taivaallista tällaisistä mielenosoituksista, paitsi ovat tietysti pahoillaan lastensa puolesta. Eli miekka osuu täysin väärään maaliin. Niinkun kerroit surustasi ylioppilasjuhlissasi. Mielestäni osoitti äidiltäsi melkoista julmuutta. Mutta näiden asioiden kanssa on vaan elettävä siispä koita kestää.
Hyvä Ihmettelevä!
Ihmettelevälle uskollisuudestani. Olen ollut täysin uskollinen sekä exälleni että nykyiselle miehelleni. En siitä huolimatta tuomitse ketään toista omien henkilökohtaisten kokemusteni perusteella. Koita sinäkin päästä katkeruudesi eroon. Vahingoitat sillä ainoastaan itseäsi ja mahdollisia lapsiasi. Hyvää viikonloppua!
Ymmärrän hyvin henkilöä, joka ei halua nähdä missään nimessä ex:ä ja/tai hänen uutta ystäväänsä.
Ei minullakaan tulisi mieleenikään mennä yhteenkään juhlaan jossa joutuisin näkemään x:n oli juhla mikä hyvänsä. Jokainen saa pitää juhlansa eikä ne ilman minua voi siitä huonontua. Aina voin keksiä vähintään jonkun tekosyyn, että voin välttyä naurettavalta teatterilta. Tästä saa jokainen tykätä hyvää tai huonoa, mutta onneksi juhlat ovat muutenkin täysin vapaaehtoisia niihin ei voi muutenkaan ketään pakottaa.
Ei, minua ei kiinnostanut konkreettisesti oletko ollut uskollinen vai et (evvk) vaan lähinnä toin asian esiin teoreettisesti, konseptina. En ole ollenkaan katkera mutta ilmeisesti sinä et tajua, että joku ei voi olla fyysisesti samassa tilassa exänsä kanssa. Kyse ei myöskään ole mistään mielenosoituksesta ketään kohtaan, kaikkein vähiten lasta kohtaan. Lapsetkaan eivät teatteria halua eivätkä "kireitä" vanhempia juhliinsa. Lapsen ei tarvitse eikä lapsi saa toimia erotuomarina vanhempiensa välissä. Mieti, haluaisitko itse olla juhlissa sellaisen ystävän seurassa, joka on sinua loukannut, pettänyt, valehdellut sinulle vuositolkulla vain sen takia, että "pitää käyttäytyä aikuismaisesti ja sivistyneesti". Sellainen ihminen ei olisi enää ystäväsi, tuskin ehdoin tahdoin haluaisit samoihin juhliin. Amen.
jotkut ihmiset ovat vaikeita tapauksia, ovat olleet parisuhteessa vaikeita ja ovat eron jälkeenkin. Sitten tulee ihminen kuvioon joka ei halua hyssytellä tätä vaikeaa ihmistä... se exän uusi nainen. itse henk.koht olen luovuttanut en aio enää mennä mihinkään PERHEJUHLIIN JOSSA TÄMÄ EX ON PAIKALLA. ei huvita!
Miksi ihmetellään, että entiset mies ja vaimo eivät voisi olla yhdessä sukujuhlissa tai lähinnä lasten juhlissa. Voisin kyllä olla eksän kanssa yhtä aikaa lasten juhlissa, mutta mitä tekemistä eksän uudella kumppanilla on niissä juhlissa. Eikös olisi tämän "ulkopuolisen" asia pysyä poissa?
ja olla välittämättä..siinäpä sitä. Anteeksi, että sanon mutta huomaa, että erosta on vasta vuosi aikaa. Kyllä tilanne siitä tasaantuu kun aikaa kuluu. Jaksamista!!!
Tätä olen itsekin noudattanut liitossani, eli "ulkopuolisena" pystyn joustamaan ja siten pelastaa lasten juhlat. No problem. Mieheni vaan kokee, että exänsä pomputtelee häntä ja pystyn tämänkin hyvin ymmärtämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän aikuisten täytyy nämä asiat jotenkin selvittää lapsia loukkaamatta ja jos ainut tapa on, että pysyn tilaisuuksista poissa niin sitten pysyn. Toisaalta olen jo ystävystynyt mieheni lasten kanssa, ja huomaan, että lapsia kiukuttaa äitinsä suhtauminen, koska taas unohdetaan kenen ne juhlat on. Sen exän vaiko lasten.
sano vaan. Itse asiassa vain muutama kuukausi eron jälkeen olin samassa tilaisuudessa exän kanssa eikä ollut ongelmia paitsi että exä olisi halunnut "esiintyä parina" edelleen vaikka hänellä on uusi partneri mutta olisi varmaan näyttänyt hyvältä (hänen mielestään) tässä koulun tilaisuudessa. Tilanne on nimenomaan pahentunut mitä pidemmälle aikaa erosta on kulunut. Ei se aika vaan se miten asiat ajattelee.
Jotenkin tämä isän meneminen yksin juhliin tuntuu ihmeelliseltä ajatukselta. Ehkä synttärit, rippikirkot tms. vielä menettelevät.
Ajatellaan esim. hääjuhlaa. Eikö sinne yleensä mennä pareittain? Tottakai voihan sinne yksinkin mennä mutta "lapset" ovat kuitenkin viettäneet todennäköisesti hyvin paljon aikaa isän uuden vaimon kanssa heidän yhteisessä kodissa.
Aikuisesta "lapsesta", joka menee itse naimisiin saattaa tuntua jopa omituiselta, kun isä istuu häissä yksin pöydässä. Sama koskee myös äitiä ja hänen mahdollista uutta puolisoaan. Jääkö hänkin sitten kotiin vaikka olisi asunut tämän vihittävän "lapsen" kanssa vuosikausia.
Ehkä näitä asioita kannattaisi ajatella myös pitemmällä tähtäimellä... vai?