Oliko ennen kumppanin löytäminen helpompaa? Naapurin Maijalle kelpas se naapurin Pertti ja sitten oltiin yhdessä loppuelämä. Ennen ei taidettu asettaa hirveitä vaatimuksia kumppanilla. Ulkonäöllä, luonteella ja ammatilla ei ollut merkitystä, kunhan vaan oli joku kumppani.
oliko ennen
niinpä niin
6944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyään eletään irtosuhteiden ja TV:n aikaa, teeveessä pyörii kaikenmaailman nuorisosuhdedraamoja joita likat kyttää ja tottakai ne ottaa niistä mallia tosielämässäkin. Tämä meinaa sitä että naisilla on nykyään rima entistäkin korkeammalla, ei riitä enää että miehellä on työ, se on ihan ok-näköinen ja kiva.
Entäs tanssiminen. Ennen muinoin taisi riittää, että mies osasi tyyliin valssin tai muuta vastaavaa simppeliä, nykyään pitäis osata tanssia niinku musiikkivideoiden taustatanssijat. Eipä taida monelta luonnistua kuin se zombi-huojunta.
Nainen joka sanoo että Sinkkuelämää on hyvä sarja, on vaarallinen valinta kumppaniksi. Omalla kohdalla se seikka ehdoton poissulkeva tekijä.
Vai tapailisiko nainen miestä joka katsoisi silmät loistaen televisiosta sarjaa jossa petetään, panetaa, ryypätään, puhutaan paskaa ja eletään kuin pellossa ja sanoisi pitävänsä sitä esikuvanaan?
Ei kun hetkinen... eihän televisiosta muuta tulekaan. Hyvä etten ostanut digiboksia.
No huh huh.. Kyllä minäkin sitä sarjaa tykkäsin katella, se oli hauska ja viihdyttävä, mielestäni siis hyvä. Ei se tarkoita että haluaisin itse elää samalla tavalla!
Samalla logiikalla voisi poissulkea mm. kaikki rikossarjojen katselijat. Tai vaikka fantasiakirjallisuuden lukijat. Ja itse asiassa ihan kaikki.
Toisaalta, ihan hyvä että noin suhteettomat ja suvaitsemattomat urpot häipyy heti tollasen takia. Taidankin tästä lähin sanoa kaikille heti alkuun että Sinkkuelämää on hyvä sarja.
ja erota ei voinut.
Ehkäisyäkään ei ollut.
Kumppanin löytäminen saattoi olla helpompaa, mutta rakkauden löytäminen ei. Eikä onnellisuuden.
Ajat ovat muuttuneet, ennen naiselle oli häpeä olla "vanhapiika" ja naimisiin piti päästä keinolla millä hyvänsä. Eipä kai miehetkään sen enempää rakkaudesta menneet naimisiin, joku piti saada tekemään osansa tilan töistä ja jatkamaan sukua. Arvot ovat muuttuneet, nyt ollaan kovasti yksilöllisiä ja päätetään itse halutaanko perhettä vai ei, kokeillaan useampaa kumppanivaihtoehtoa ja vietetään villiä sinkkuelämää.
En kuitenkaan usko että tuon ajan liitot olisivat olleet onnellisempia. Naimisissa pysyttiin, koska yhteisön asenne oli avioeroja vastaan. Voi niitä onnettomia kohtaloita, joita monessa mökissä on silloinkin kärsitty.
En kuitenkaan ole täysin järkiliittoja vastaan, kunhan molemminpuolinen kunnioitus on kunnossa ja suhteeseen sitoudutaan. Silloin ollaan nimenomaan kumppaneita, ei niinkään rakastavaisia. Ei sekään huono vaihtoehto ole. Vai?