Hei te jotka olette kokeneet sen, että avioliitossa eläessänne toinen puolisoista asuu työnsä puolesta (mies) kaukana toisella paikkakunnalla maanantaista perjantaihin ja vaimo ja lapset toisella, varsinaisessa yhteisessä kodissa. Kuinka avioliitto ja perhe pysyy kasassa? Yhteistä aikaa on pelkästään viikonloput ja lomat, arki pyöritettävä yksin. Itselläni tämä tilanne edessä ja pelottaa ja ahdistaa paljon. Rakkautta riittää kyllä mutta silti...Emme voi muuttaa lasten kanssa mukana, koska tämäkään uusi paikkakunta ei ole pysyvä joten muuttoketju ei siihen loppuisi ja lasten etu kuitenkin kai on jonkinlainen pysyvyys elämässä. Eli kertokaa kuinka teillä on toiminut, kiitos! Ja tsemppiä kaikille elämän mutkissa miettiville:)
Kokemuksia etäavioliitoista kun asutaan eri paikkakunnilla
Niin myötä kuin vasta...
4513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä tuollainen tilanne kesti 2 vuotta. Ihan hyvin pärjättiin. Omasta mielestäni meidän avioliitolle teki jopa hyvää, mies vietti sitten viikonloppuisin ja lomilla enemmän aikaa kanssamme. Arjen pyörittämiseen yksin totuin äkkiä. Nyt asumme saman katon alla ja välillä jopa kaipaan hieman etäisyyttä.
kokemusta on lapsena olemisesta tällaisessa perheessä. en edes muista kuinka kauan tilanne kesti, mutta avioliitto on pysynyt tämänkin jälkeen (enemmän ja vähemmän rakoilevana) jo 8 vuotta. taitaapi olla nyt jo kolmaskymmenes avioliittovuosi näillä meneillään..
sen voin tällaisen liiton lapsena kuitenkin sanoa, että minulla on vieläkin sellainen tunne että isä ei ollut siellä minua varten, minun tukenani. jäin toisinaan todella yksin kun äitini oli vain sisareni kanssa..... että omassa parissuhteessa tällaista tilannetta en koskaan halua sitten kun meillä on lapsia.
ei ropleemaa.. ei tarinaa..
muuten vain "juttelevat"..
Joutavuutta
Ihaillessa
Kokemukseni mukaan meidän suhdetta paransi paljon etäliitto. Olen opiskellut satojen kilometrien päässä vasta vuoden. Neljä vuotta edessä ja lapset päivähoito/ala-asteikäisiä. Mies otti ohjat hyvin käsiin. Hoiti kodin moitteettomasti työn lomassa. Teki viikkosiivouksenkin lähes aina, että saimme olla perheellä rennosti ilman velvoittavia tehtäviä. Satsasimme yhteisiin hetkiin paljon vkl aikana. Kävimme uimahallissa, ostimme herkkuja ja katsoimme perheen voimin piirrettyjä. Saunoimme ja kokkailimme hyvää ruokaa. Kävimme kirpputoreilla ja hampurilaisella. Illat istuimme miehen kanssa puhelimessa ja tuli muuten puhuttua ajatuksenvirtana asioista, mistä normaalisti ei viitsi edes suuta avata.
Turhaan olet huolissasi. Jos asenne on oikea, homma toimii täysin mutkattomasti. Se vaatii yhteiseen hiileen puhaltamista ja toisen (myös sinun) väsymyksen noteraamista.