Mulla on niiiiiin hirvee viha ex:ää kohtaan, että tekis mieli repii se jätkä viiteen eri osaan! Jätti mut ja penskat reilu kuukaus sitte. Kertokaa, hyvät ihmiset, miten ootte päässy vihanne yli ja miten sen tunteen vois jalostaa? Järki sanoo, että pitäis olla cool ja välinpitämätön, mutta kun se ilmestyy näköpiiriin, nousee verenpaine väkisinkin. Auttaisko joku?
VIHAINEN
ärripurriturri
131816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Arvaa miltä musta tuntuu kun vaimo lähti ja vie lapsetkin mennessään?
Tuo sun tuska ole yhtään mitään siihen verrattuna!
Kukaan ei puutu näihin "laillisiin" lastenryöstöihin jos tekijä on nainen.
Kukaan ei auta!
Kiitti, mutta eipä paljon auttanu. Ikävä tilanne sullakin, myönnetään. Että onko meitä nyt sitten kaks vihasta? Ketä muita ilmottautuu tähän "vihakerhoon"?
rakkautta?
fiksusti ajateltu... viha ja rakkaus on lähellä toisiaan... tosta oli jo apua oikeesti! Miten sen rakkauden sitten sammuttais?
Olisikohan juttu siten, että ensin on rakkaus, joka kääntyy vihaksi. Kuin myrskytuuleksi, joka repii joka suuntaan. Mutta ei myrskykään ikuisesti kestä, tyven tulee jossakin vaiheessa.
Älä suotta tuhlaa voimavarojasi hänen perään. Kulutat samalla sitä energiaa, minkä lapsesi tarvitsevat sinulta. Itsekin olen vihdoin ymmärtänyt sen. Vaimo ei tule takaisin, vaikka kuinka uhraisin voimavarojani hänelle. Kipu kestänee vielä kauan, mutta ehkäpä se oikeampi tullee vielä vastaan.
Miehesi on ilmeisimmin ollut hölmö! Kyllä hän vielä siitä joutuu maksamaan jossakin vaiheessa, tavalla tai toisella. YRITÄ VAIN PITÄÄ LIPPU KORKEALLA, vaikka hankalaa se varmaan nyt onkin.
No eipä siihen auta muu kuin aika. Viha on siitä ikävä tunne, että se vahingoittaa itseäsi enemmän kuin sitä toista. Itse asiassa vihasi vahingoittaa pelkästään sinua itseäsi. Hyötyä siitä ei ole kenellekään. Kaikkein vähiten itsellesi ja lapsillesi.
Ehkä voit olla tyytyväinen siitä, että miehesi näytti todellisen karvansa tuolla lailla ja ilmeisesti suht aikaisessa vaiheessa. Ehkä et muutaman kuukauden päästä kaipaakaan juuri tätä miestä.
kuitenkin...
Vaikka viha on voimakas, koita silti eritellä mielessäsi faktat ja fiktiot erilleen. Ja ole sitten vihainen sen aikaa kun kiukututtaa. Mutta ole sitä oikeista syistä, ei niistä syistä, jotka vihainen mielesi paisuttelee ja jalostaa vielä pahemmiksi kuin ne oikeasti ovat. Ja jokaisen ihmisen vihainen mieli tekee sitä niin kauan kun selvittää tosiasiat erilleen kuvitelmista.
Ja ole vihainen, mutta älä jää katkeruuteen. Se tuhoaa viimekädessä vain sinut itsesi.
Kyllä aika kiukun sitten tappaa, osittain ainakin. Ja sitten on taas helpompi elää.
lääkäriin. Alkushokkiin saa dropit ja sairaslomaakin. Ei siinä ole mitään häpeämistä. Koeta keskittyä siihen että lapsilla olisi hyvä ja turvallinen olo kaikesta huolimatta.
Kiitos teille vastanneille. Tosi hyviä juttuja, joita koitan miettiä. varsinkin toi katkeruuteen jymähtäminen; en todella haluu jäädä katkeraksi ämmäksi! Että vaikka nyt tosiaan myrsky riehuu, niin tyyntäkin kyllä tulee jossain vaiheessa; ihana ajatus! Jess, sitä jään odottelemaan. Johan alkoi aurinko pilkistää ;)
että anna tunteiden tulla ja hyväksy ne. Silloin käsittelet asiat kunnolla ja pääset niiden yli.
Ei kannata pelästyä voimakkaitakaan vihan tunteita. Ne kuuluvat asiaan ja haalistuvat ajan myötä. Jos kiellät tunteesi, vaara katkeroitumiseen on paljon suurempi.
Se on ihan totta, että vaikka nyt myrskyää, niin jonakin päivänä huomaat,että aurinko pilkistää sittenkin pilven raosta!!
Kyllä se viha laantuu ajan mittaan, vaikka ethän silti anna sen muuttua katkeruudeksi? :)
Olet selviytyjä, käytä se vihan vimma oikein.. Siinä on meinaan aikamoinen voimavara mikä kummasti auttaa eteenpäin asioita järjestellessä :)
Aikoinaan pääsin oman vihani ylitse yksinkertaisesti liikkumalla hullun kiilto silmissä. Kiskomalla lenkkejä aina vaan lujemmalla tahdilla asennemusiikin huutaessa korvissa, salilla kehitin crosstraineriin viha-rakkaus suhteen, jumpissa heiluin kuin heikkopäinen :)))) Kuntosalillakin painot nousivat lentämällä kun oikein sai sen fiiliksen pintaan ;)
Ns. välinpitämätön asenne vaatii itsehillintää ja sen oppiminen ei ole mikään helppo homma jos on pohjimmiltaan tunneihminen. Pitää oppia tunnistamaan oikeat tunteensa.. Ja sitä kautta tavallaan analysoimaan itseänsä pelkällä järjellä ja sulkemalla kaiken tuntemisen pois ymmärtääkseen mikä onkaan fiksuinta ja mikä ei.
Ja huomata, että loppujen lopuksi se ex ei todellakaan ollut edes sen arvoinen vaan tulipahan opittua uusia juttuja elämästä ;D
Muuta viha voimavaraksi. Mutta älä jää siihen vihaan. Se kuluttaa. Kannattaa opetella antamaan anteeksi. Tiedän. Se on hyvin vaikeaa, kun tilanne on alkuvaiheessa. Lastesi kannalta olisi parempi, että et kantaisi vihaa miestäsi kohtaan. Anna ajan kulua. Puhu ystäviesi kanssa, ammattiapuakin on saatavilla ja muista pitää itsestäsi huolta. Voimia sinulle
Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.