Kiitän kaikkia niitä etukäteen, jotka jaksavat lukea tarinani.
Oon koko elämäni ajan tykänny siitä yhestä ja ainoasta tytöstä. Siitä lähtien kun olin pensa. Me opiskeltiin samoissa kouluissa aina ala-asteelta lukioon asti. Lukion aikana me oltiin aivan saatanan ihastuksissa toisiimme, mutta kumpikaan ei tehny aloitetta. Sen lukion 3 vuoden aikana kumpikin vuorotellen sääteli kahesti jonku toisen kaa baarissa tai kaupungilla ja toinen näki. Petetty aina suri ja pettäjä katu (ainakin mä). Se tyttö sääteli muitten jäbien kaa yleensä kostoksi. Tämän vuoden alussa oli menossa viimeinen jakso koulua ja tuntui siltä, kun kaikki aikaisemmat jutut olis unohdettu. Kumpikaan ei viittiny tehä sitä alotetta, koska varmaan pelkäsi pakkien saamista. Viimeisenä viikonloppuna oli sitten penkkarit ja abiristeily. Se tyttö sääteli sitten yhteensä 3 jätkä kaa, joista yks oli meijän kolusta, toinen baarissa ja kolmas abiristeilyllä. Ja se sääteli niitten kaa tahalleen mun naaman eessä. Mä tein abiristeilyllä alotteen ja pyysin sitä tanssiin, mutta se kieltäyty. kuukauden päästä siitä oli kirjotukset ja mä näin, että se tyttö ei katunu ollenkaan, nauro vaan. Mä lähetin sille vielä tekstarin ennen kirjotusten viimeistä päivää, mutta se ei vastannu.
Abiristeilystä on nyt 7 kuukautta aikaa, enkä mä oo vieläkään päässy siitä tytöstä yli. Ne ensimmäiset 3-4 kuukautta oli aivan helvettiä. Mä en tiedä miten mä pystyin kestämään ne, mutta kestin kuitenkin. Mä tiedän, että se tyttö rakasti mua aivan saatanasti, niinku mäkin sitä. Kirjotusten jälkeen eli 6 kuukauden aikana mä en oo nähny sitä tyttöä kuin pari kertaa linkussa ja kolme viikkoa sitten mun työpaikan ikkunasta. Se käveli siitä ohi hymyillen kavereittensa kaa ja oli sitten mun työpaikan eessä aika kauan ja katteli mua. Ei ollu vieläkään yhtään katuvan näkönen. Mutta sillä on selvästi mua ikävä. Me ei olla mutten 10 vuoden aikana juteltu kovinkaan paljoa. Ei kertaakaan lukiossa.
Mä en tiedä mitä mun pitäis tässä elämäntilanteeessa tehdä. Oon kattonu muita tyttöjän puolen vuoden aikana aika paljon, pitäny muutaman yhenillanjuttua, mutta mikään ei auta. Se tyttö oli mulle siis täydellinen. Se vei multa joka päivä jalat alta kun mä näin sen. Mä haluiasin olla sen kans, mutta toisaalta taas en. Haluiasin koska se on täydellinen, enkä halua tai pysty olla kenenkään muun kaa. En halua, koska se teki niin paskamaisen tempun, vieläkin tuntuu joskus siltä, että en saa happea tai en pärjää elämässä. Mä en ajattele sitä, niin paljon joka päivä, kuin ennen, mutta illalla kun työt loppuu, niin kotimatkalla linkussa ja kotona tulee taas muistot ja se tyttö mieleen.
Mitä mun pitäis tehdä nyt? aika tai muitten tyttöjen kattelu/Muitten tyttöjen kaa säätely ei auta. Mä en phalua lähettä sille tekstaria tai soittaa sille, koska mä tein jo alotteen ja se anto pakit. (Olin sillon kyllä päissää) Silläkin on vissiin vielä tunteita mua kohtaan, mutta se ei ite soita tai tekstaa. Kyllä se sais mun numeron finderista. Vois se kyllä tulla jutteleenkin, ku se tietää missä mä oon töissä. Se on sen työ korjata tämä juttu jos tätä edes koskaan tullaan korjaamaan, koska se teki mulle niin vittumaisen tempun.
Mä en siis kertakaikkiaan pysty unohtaa...
Kertokaa te kokeneemmat teidän omia kokemuksia tai mitä mun kannattais tehdä.
Oon koko elämäni ajan tykänny siitä yhestä ja ainoasta tytöstä. Siitä lähtien kun olin pensa. Me opiskeltiin samoissa kouluissa aina ala-asteelta lukioon asti. Lukion aikana me oltiin aivan saatanan ihastuksissa toisiimme, mutta kumpikaan ei tehny aloitetta. Sen lukion 3 vuoden aikana kumpikin vuorotellen sääteli kahesti jonku toisen kaa baarissa tai kaupungilla ja toinen näki. Petetty aina suri ja pettäjä katu (ainakin mä). Se tyttö sääteli muitten jäbien kaa yleensä kostoksi. Tämän vuoden alussa oli menossa viimeinen jakso koulua ja tuntui siltä, kun kaikki aikaisemmat jutut olis unohdettu. Kumpikaan ei viittiny tehä sitä alotetta, koska varmaan pelkäsi pakkien saamista. Viimeisenä viikonloppuna oli sitten penkkarit ja abiristeily. Se tyttö sääteli sitten yhteensä 3 jätkä kaa, joista yks oli meijän kolusta, toinen baarissa ja kolmas abiristeilyllä. Ja se sääteli niitten kaa tahalleen mun naaman eessä. Mä tein abiristeilyllä alotteen ja pyysin sitä tanssiin, mutta se kieltäyty. kuukauden päästä siitä oli kirjotukset ja mä näin, että se tyttö ei katunu ollenkaan, nauro vaan. Mä lähetin sille vielä tekstarin ennen kirjotusten viimeistä päivää, mutta se ei vastannu.
Abiristeilystä on nyt 7 kuukautta aikaa, enkä mä oo vieläkään päässy siitä tytöstä yli. Ne ensimmäiset 3-4 kuukautta oli aivan helvettiä. Mä en tiedä miten mä pystyin kestämään ne, mutta kestin kuitenkin. Mä tiedän, että se tyttö rakasti mua aivan saatanasti, niinku mäkin sitä. Kirjotusten jälkeen eli 6 kuukauden aikana mä en oo nähny sitä tyttöä kuin pari kertaa linkussa ja kolme viikkoa sitten mun työpaikan ikkunasta. Se käveli siitä ohi hymyillen kavereittensa kaa ja oli sitten mun työpaikan eessä aika kauan ja katteli mua. Ei ollu vieläkään yhtään katuvan näkönen. Mutta sillä on selvästi mua ikävä. Me ei olla mutten 10 vuoden aikana juteltu kovinkaan paljoa. Ei kertaakaan lukiossa.
Mä en tiedä mitä mun pitäis tässä elämäntilanteeessa tehdä. Oon kattonu muita tyttöjän puolen vuoden aikana aika paljon, pitäny muutaman yhenillanjuttua, mutta mikään ei auta. Se tyttö oli mulle siis täydellinen. Se vei multa joka päivä jalat alta kun mä näin sen. Mä haluiasin olla sen kans, mutta toisaalta taas en. Haluiasin koska se on täydellinen, enkä halua tai pysty olla kenenkään muun kaa. En halua, koska se teki niin paskamaisen tempun, vieläkin tuntuu joskus siltä, että en saa happea tai en pärjää elämässä. Mä en ajattele sitä, niin paljon joka päivä, kuin ennen, mutta illalla kun työt loppuu, niin kotimatkalla linkussa ja kotona tulee taas muistot ja se tyttö mieleen.
Mitä mun pitäis tehdä nyt? aika tai muitten tyttöjen kattelu/Muitten tyttöjen kaa säätely ei auta. Mä en phalua lähettä sille tekstaria tai soittaa sille, koska mä tein jo alotteen ja se anto pakit. (Olin sillon kyllä päissää) Silläkin on vissiin vielä tunteita mua kohtaan, mutta se ei ite soita tai tekstaa. Kyllä se sais mun numeron finderista. Vois se kyllä tulla jutteleenkin, ku se tietää missä mä oon töissä. Se on sen työ korjata tämä juttu jos tätä edes koskaan tullaan korjaamaan, koska se teki mulle niin vittumaisen tempun.
Mä en siis kertakaikkiaan pysty unohtaa...
Kertokaa te kokeneemmat teidän omia kokemuksia tai mitä mun kannattais tehdä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos tyttö haluu huorata toisten kanssa eikä sinun , miksi sinä tuollaista haluaisit?
Olet aika typerä, miksi tuo vosu sinua kiinnnostaa?
Näin naisena (23 v.)voisin sanoa sinulle että unohda se tyttö. Noiden juttujen jälkeen ei tällä ko. tytöllä ole varmaankaan sinua kohtaan mitään suuria tunteita koska toisten kanssa bailailee yms. Tytöllä on selvästi meneillään levoton kausi eli hän hakee jotain mitä ei edes itse tiedä. Tuohon kauteen sinä et mahdu! Eikä muutenkaan kannata olla liian riippuvainen toisesta koska näin menetät oman elämisesi kokonaan. Joten, tässä neuvo: Unohda se tyttö, katsele toisia mimmejä toisella tavalla. Ehkä sinua juuri kiinnostaakin tässä tytössä se kun hän on antanut sinulle pakit ja tavallaan sen takia kiinnostava. Muista että täydellisyyttä ei kannata hakea, pettymys on suuri kun huomaa ettei toinen olekaan täydellinen.
ensinnäkin,mikään ei viittaa siihen että se tyttö olis ollu ihastunut suhun!! oot tainnu kuvitella kaiken omassa pikku päässäs!
mä luulen että sä oot joku vähän ns. nörtti ja tyttö on vaa vittuillu sulle,ku on huomannu että oot kiinnostunu..
vaikutat kaikenkaikkiaan niin kovin lapselliselta,kun kuvittelet että rakkaus syttyy vaan toista katselemal,ehei..kasva ensin ja seurustele sitten joskus myöhemmin..
oikeesti!
sä elät nyt täyttä fantasiaa,palaa maan pinnalle!!
ja se tyttö haluu varmaan muutenkin nähdä ja kokea eikä seurustella! se on ymmärrettävää,vaikka nykyäänkin vielä jotkut urpot,kuten yksi sinulle vastanneista on heti huorittelemassa. katsokaas huora ottaa maksun
jos nainen tykkää harrastaa irtosuhteita,niin kukapa häntä siitä voi tuomita? joku ahdasmielinen sovinisti,joka ei taatusti ikinä tule olemaan onnellinen oman köyhän mielensä kanssa...
JOo, asia on minustakin näin, tai siis se vaikuttaa siltä. Tosin olisit voinut ilmaista sen ehkä hieman fiksummin. MIkä sinä olet toisia haukkumaan jos toinen vain kysyy mielipidettä? Sitäpaitsi kannattaisi selvittää sanan nörtti merkitys, Minä henk. koht. tunnen yhden nörtin, siis ihmisen joka on kiinnostunut tietokoneista, ja voin sanoa etten coolimpaa ja fiksumpaa kaveria ole tavannut. No tämä vain sivuhuomautuksena, mutta pisti vain niin vihaksi tälläinen yleistäminen.
On niin,että jos Nainen on kinnostunut,se ei todellakaan jää miehelle epäselväksi.Sen huomaa.
Ja jos joku todella kinnostaa,siihen ottaa kyllä yhteyttä.Hyvä mies,jollet pääse asian yli,otat
yhteyden siihen tytsyyn ja kysyt,onko se kinnostunut.Ei se sen vaikeempaa ole.
Vaikkakin kertomuksesi perusteella,voin jo sanoa ettei ole.Et pääse asiasta yli,ennenku kuulet sen siltä suoraan,joten kysy!!voimia sulle.
tyttönen, vaikka neuvo kuulostaa mahdottomalta ja vaikealta toteuttaa. en usko, että tytöllä on mitään syviä tunteita sinua kohtaan ja ilmeisesti hän haluaa vain pitää hauskaa. kehoitan sinuakin samaan, maisemanvaihto voisi tehdä terää,älä missään nimessä takerru. Kohtele tyttöä kuin hän olisi ilmaa. Olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi tavata muita tyttöjä, eikä haikailla saavuttamattoman unelman perään. Tyttösi ei vaikuta kovinkaan mukavalta.
Huomaat kyllä ,että maailmassa on lukuisia muitakin naisia. Kyseesä on teini- ihastus ja opiskelusi aloitettuasi tulet tapaamaan muitakin kiinnostavia naisia ja teini- iän ja lapsuutesi unelmaneito alkaa näyttämään ja vaikuttamaan arkipäiväiselta pikkupimulta. Aika tekee tehtävänsä!
ole suhdetta ollutkaan, kun mainitsit ,että ette ole edes kunnolla jutelleet, tyttö myös antoi pakit,vedä siitä johtopäätökset ja unohda ko.muija! Vaikeaa se on,mutta älä missää nimessä ala suunnittelemaan tulevaisuuttasi neidon ehdoilla,eli älä muuta hänen perässään tiettyyn opiskelijakaupunkiin tai jämähdä tiettyihin kuvioihin vain siksi ,koska " prinsessasi" on tehnyt ja valinnut niin!
Kun uskoo ja toivoo niin kaikki on mahdollista...
Minulla on samankaltainen tarina, rakastuin ensi silmäyksellä erääseen poikaan. Seurustelimme teineinä monta kertaa, mutta kumpikin halusi viettää nuoruuttaan vapaana.Jätimme toisiamme vuorotellen. Sattui todella paljon kun tämä poika seurusteli välillä muiden kanssa, vaikka seurustelinhan minäkin. Elämä ilman tätä elämäni rakkautta oli täyttä tuskaa, mutta toisaalta en olisi halunnut "pilata" parhaita nuoruusvuosiani nyhjäämällä tämän pojan kanssa kuin mitkäkin keski-ikäiset... olen ollut monen pojan kanssa, mutta koko ajan olen tiennyt, että tämä ko. tyyppi on minulle se oikea. Olen bilettänyt rauhallisen tietoisena siitä, että jossain vaiheessa elämää saan olla rakkaani kanssa. Uskoin tähän koko ajan ja kun villit nuoruusvuodet olivat ohi löysin tämän pojan uudelleen. Nyt olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Rakastamme toisiamme edelleen. Siis vietä elämäsi nuoruus!!! Jos rakkautenne on todellista ja aitoa, se ei katoa minnekään vaikette olisikaan yhdessä. Teillä on koko elämä aikaa, älä tuhlaa nuoruuttasi suremalla tätä tyttöä. Jos uskot rakkauteen, päästä se vapaaksi, se tulee kyllä luoksesi, jonakin päivänä.
En ole mikään nörtti. Kaukana siitä. Oli muuten eka kerta ku joku sano noin.
Toiseksi: Se piti musta 100% varmasti. En jaksa nyt kunnolla selittää sitä, mutta mä vaan tiedän.
Oon mä aika paljon muita muijia katellu, ku mulla on semmonen työ. Me vielä arvostellaan yhen työkaverin kans aina jokaista muijaa.
Viimeisin säätö oli baarissa 2-3 viikkoa sitten yhen muijan kaa. Tullessani kotiin ja sitä seuraavana päivänä mä en ajatellu yhtään sitä Lukion aikasta tyttöä. Parin päivän päästä tunteet taas palas. Ei voi mitään.
Turhaa mun on baarista hakea joku tyttö ja alkaa seurustella sen kans vain sen itse seurustelun takia. Vai pitäiskö tehdä niin? Jos mä sitten ihastusin siihen. Tai sitten suhde kaatuis vain siihen, että mulla on se entinen tyttö vaan mielessä.
Ja en mä vielä lähe opiskeleen. Mulla on vielä intti tammikuussa.
Alla olevan tarinan opetuksella annan seuraavan neuvon: Pyri kaikin keinoin unohtamaa hänet ja jatka elämääsi, jos olette toisillenne luodut hän palaa vielä takaisin luoksesi! Jos ei palaa, tiedät että hän ei rakastanut sinua ja on parempi että jatkat elämääsi. Mutta älä rakenna elämääsi todellakaan hänen varaasi, vaan jatka, niin kuin häntä ei olisi. Sillä hän voi olla se viimeinen kumppanisi!
Itselläni oli hieman samanlainen tapahtuma. Tyttö oli juuri pistänyt poikki jätkäkaverin kanssa, me alettiin olla yhdessä, päädyttiin jopa sänkyyn asti, molemmat rakastettiin (tai oltiin tulisesti ihastuneita) toisiimme. Sitten kaikki muuttui, rakkaani päätti palata exän luo ja vittuili minulle, puhui loukkaavasti ja satutti tosi tosi paljon. Koin pitkään vihaa rakkautta ja surua tuota naista kohtaan. Pääsin joten kuten aloittamaan seurusteluja, mutta mieleeni paloi aina tuo sama neito. Sitten olin hänet ehtinyt unohtaa kun, eräänä päivänä tapasin hänet uudestaan. Hän seurustelee yhden kundin kanssa ja keskustelimme menneistä, suhteista ja päädyimme sänkyyn. Hän vihjasi että alkaisimme seurustelemaan uudestaan.
En osaa kuvata sitä mitenkään, mutta se miten hän nuo sanat asetteli.. Tarkoitti enemmän kuin että aletaan seurustelemaan. Hän tarkoitti että valitsi minut lopullisesti. Mahdollisesti jopa niin että olisi valmis perustamaan perheen kanssani.
Tajusin heti mitä hän halusi, ja vastasin EI!
En ollut vielä tarpeeksi kokenut, jotta voisin aloittaa uudestaan. Näin selitin hänelle ja hän ymmärsi. Hän jäisi odottamaan... nykyiseen suhteeseen!
Eli hän työnsi aikoinaan minut pois, jotta hän pystyisi keräämään uusia kokemuksia ja että minä tekisin samoin!
Meidän tulevaisuudesta en tiedä.. voi olla että me palattaisiin yhteen (molemmilla on vielä syviä tunteita jäljellä) tai sitten voi olla että jatketaan elämää ja rakastetaan kaukaa toisiamme.
Riippuen siitä että koska minä tunnen itseni "valmiiksi" ja odottaako hän silloin vielä minua!
tilanne on vähän rauhoittunu kevään jälkeen eikä enää tunnu niin pahalta. Pitää kait yrittää jatkaa ja käydä paljon viihteellä. Jos vastaan tulis joku todella kiinnostava tyttö. Ei oo ainakaan vielä tullu. Miksi unohtaminen on niin vaikeeta. Mä oon yrittäny vaikka kuinka. Välillä jopa luullu, että en enää välitä siitä, mutta myöhemmin muistan hänet taas.
Moi!
Olet tukalassa tilanteessa. Tiedän sen koska ole kokenut samanlaisen suhteen. Siitä on jo aikaa ja aikahan joko kultaa muistot taikka haalistaa ne. Joka tapauksessa elämäni oli useita vuosia sekaisin tunnepuolelta kun olin tavannut tämän suuren rakkauteni kohteen. Hän oli minua kokeneempi vaikka olimme samanikäisiä. Seksistä ei juurikaan voinut puhua kun olin niin kokematon. Jotenkin annoin periksi ja lähdin hakemaan uusia kokemuksia ajatuksena palata takaisin. Mutta paluu oli mahdoton- tytöllä oli uusi poika-ystävä. Poistuin taka-vasemmalle ja kehitin uusia suhteita. Mutta koko ajan hän oli mielessä aivan hulluuteen saakka. Kun tapasin nykyisen vaimoni elättelin vieläkin toiveita suhteesta. Halusin todellakin päästä pois hänen vaikutusvallastaan ja teinkin yllätysvierailun hänen luonaan. Halusin sanoa hänelle että kuinka kaipaan häntä mutta en kyennyt. Olin edelleen se sama saamaton pojankloppi kuin aiemminkin. Jotain oli kuitenkin tapahtunut, en tuntenut enää samaa vetovoimaa häntä kohtaan ja eikä hänkään vaikka oli tapaamisesta ilahtunut. Pikkuhiljaa sain ryhtiä itseeni ja kykenin havaitsemaan todellisen rakkauden pelkän ihastumisen sijasta. Vuosien kuluttua kun oli ollut naimisissa onnellisesti tapasin entisen tyttö-ystäväni eräässä ravintolassa. Vaimoni ja ystäväpariskunta olivat mukana viettämässä iltaa. Tunnistin hänet miltei viereisestä pöydästä. Hänen mukanaan oli pari muuta samanikäistä naista iloista iltaa viettämässä. Katseemme kohtasivat ja- en tuntenut enää mitään. Hänenkään katseessa en havainnut mitään erikoista. Olimme kuitenkin tunnistaneet toisemme. Naurahdin ystävilleni ja vaimolleni mutta mieleni jäi hetkeksi ajattelemaan miksi kaikki nuo vuodet kaipasin häntä? Arvoitus ei ehkä koskaan selviä mutta olen selvittänyt itselleni että mitä kiihkeästi haluaa ja kaipaa eikä saa niin se herättää loputtoman omistamisenhalun ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Hyvää Syksyä!
Moi! Luin sun viestin... Aika paljon kirjoitus virheitä... Aika oma moka! Jos kerta niin ihastunut siihen tyttöön, niin olisit menny laitteleen sitä... Sulle olis yks hyvä sananlasku:
UJO JÄÄ ILMAN!
T: Mies joka pitää ...... siellä