Hei, te jotka seurustelette tai olette aviossa kurdimiehen kanssa, kertoisitteko miten teillä menee suhteessanne. Olisin kiinnostunut niistä joilla on vuosia takana useampi yhdessäoloa.
Olen myös kiinnostunut kuulemaan millä lailla suhde mahdollisesti päättyi.
Olen kuullut tiettyjä, ei niin positiivisia piirteitä tuosta kulttuurista ja olen itse kahden vaiheilla jatkaisinko erään kurdimiehen tapailua. Mies on erittäin mukava ja huomaavainen mutta minua kalvaa epäilys... Mies on minua huomattavasti nuorempi, asunut Suomessa pari vuotta, itse olen pian nelikymppinen. Epäilyni eivät johdu mistään hänen piirteestään vaan ihan niistä jutuista joita olen valitettavasti juuri kurdeista kuullut...
Onko siis olemassa pitkään kestäneitä onnistuneita liittoja suomalaisnaisen ja kurdimiehen kanssa?
Olen myös kiinnostunut kuulemaan millä lailla suhde mahdollisesti päättyi.
Olen kuullut tiettyjä, ei niin positiivisia piirteitä tuosta kulttuurista ja olen itse kahden vaiheilla jatkaisinko erään kurdimiehen tapailua. Mies on erittäin mukava ja huomaavainen mutta minua kalvaa epäilys... Mies on minua huomattavasti nuorempi, asunut Suomessa pari vuotta, itse olen pian nelikymppinen. Epäilyni eivät johdu mistään hänen piirteestään vaan ihan niistä jutuista joita olen valitettavasti juuri kurdeista kuullut...
Onko siis olemassa pitkään kestäneitä onnistuneita liittoja suomalaisnaisen ja kurdimiehen kanssa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä ryhdy uteliaisuuttasi suhteeseen edes kokeilun halusta.Voi olla ettet pääse hänestä eroon.
Kulttuurien kohtaamisella ei kannata leikkiä sillä sehän on kuin tulitikkujen raapimista heinäladossa.
Jos epävarmuus kalvaa sisälläsi älä vastaa mitenkään miehen tunteiden osoitukseen.
pelkkä väkipano.
Hei,
Mieheni on kurdi, olemme olleet jo vuosia kimpassa.Tutustuimme aikoinaan suomessa, hän oli jo asunut vuosia täällä. Asumme avoliitossa, tarkoitus on kyllä avioitua. Olemme onnellisia ja vietämme aivan tavallista arkista elämää.
Olemme molemmat 40-kymppisiä ja samantyyppisiä ihmisiä luonteeltamme.
Mieheni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En tiedä kuinka aikaisemmin ylipäänsä selvisin ilman häntä. Voidaan kai todeta, että oma kumppanin valintani on onnistunut.
Asut nelikymppisenä avoliitossa kurdin kanssa, ilman lapsia tai oikeaa perhettä, ja sanot kumppaninvalintasi olleen onnistunut?
Sillä lailla.
Moni suomalainenkin asuu avoliitossa ja ilman lapsia. Mikä ihmeen onnen tae on avioliitto ja siihen lapset???Entä jos lapsia ei ole tullut?
Kerro minulle mikä on se OIKEA PERHE?
Tää palsta on uskomaton. Onnellinen EI saa olla ja VARSINKAAN ulkomaalaisen miehen kanssa ja sehän EI edes ole mahdollista.
Nauraisin jos ei säälittäisi liikaa:)
"Asut nelikymppisenä avoliitossa kurdin kanssa, ilman lapsia tai oikeaa perhettä, ja sanot kumppaninvalintasi olleen onnistunut?"
Mikä sinä olet määrittelemään mikä on oikea perhe??? Jos nämä ovat onnellisia avoliitossaan niin onko kellään oikeutta alkaa väittämään että eivät olisi. Jos tuntee olevansa perhe niin silloin se on niin. Ja ei kaikki hanki lapsia, ja ei me täällä tiedetä jokaisen kirjoittajan aikasempaakaaan elämää. Tai nykyisen elämän yksityiskohtia.
Tällä palstalla on ihan kauheen paljo kritiikkiä kaikista ja kaikkien kirjotuksisat ja haukutaan aina kaikkien ihan asialliset kirjotukset. Mollataan. Asiallista keskustelua olisi mukava seurailla mutta täällä ei näytä onnistuvan aina sellainen.
Hyvää kesää kaikille monikulttuurisessa suhteessa tai saman kulttuurin suhteessa eläville :)
Nimim. itsekin kosovolaisen nainen ;)
Ei se todista että ovat onnellisia jos sen tänne kirjoittaa.
todista että EIVÄT ole onnellisia. Miksi pitäisi todistaa yhtään mitään teille hörhöille? faktahan on että jos kirjoittaa , että elää hyvää ja onnellista elämää muslimin kanssa niin sehän ei pidä paikkaansa vaan elämä on perseestä mutta suotakoot se teille, että kuvittelette tietävänne teille tuntemettomien elämän paremmin. Tulee teidänkin elämään vähän sisältöä:D
Onnellisuus taitaa riippua siitä miten sen kukin määrittelee.
Joillekkin se on perhe, ura, toimiva parisuhde, hieno talo ja auto - mieluummin koko paketti.
Eikä tuon kaltaisen onnellisuuden tavoittelussa liene mitään pahaa. Monilla kaikki tuo onkin ja siinä on paljon aihetta olla onnellinen.
Ikuinen mysteeri lienee meille tämä miksi ei ole lapsia siunaantunut. Mutta olemme ajatelleet, että on syytä olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä on elämältä saanut, eikä surra sellaisia asioita mille ei mitään mahda.
Meille kelpaa tämä mitä on. Toki olen useasti törmännyt ihmisiin, jotka ääneen ihmettelevät ja voivottelevat kuinka voimme olla tyytyväisiä vaikka meiltä puuttuu sitä tai tätä, mikä heidän mittapuunsa mukaan oikeanlaiseen ihmisen onnelliseen elämään kuuluu.
Mutta olemme myös huomanneet että ihmisten, joilla on tarve horjuttaa toisen hyvää mieltä arvostelemalla ja osoittelemalla sormellaan löytämiään puuttuvia onnentekijöitä, niin heidän silmissään usein paistaa pohjaton yksinäisyys, kelpaamattomuus tai joku salattu suru. Jokaiselle annetaan erilainen elämä, toisella on kovempi/parempi osa kuin toisella.
Ihminen joka on tyytyväinen omaan osaansa ei koe tarvetta pahoittaa kenenkään mieltä, helpottaakseen omaa tuskaansa.
Itse olen tyytyväinen omaan osaani elämästä, joka meni tällä tavoin. Ja se on jo enemmän kuin riittävästi yhdelle ihmiselle, kun miettii kuinka paljon maailmassa on ihmisillä murheita ja yksinäisiä sydämiä, joita kukaan ei lämmitä.
Joskus kestää kauan kun löytää sen sopivan kumppanin.
Kaikilla ei elämä mene niin, että nuoruusaikojen rakkaus on sitä kestävää ja oikeanlaista.
Moni löytää sen oikean kypsällä iällä.
Ja harva silloin kyselee, että onkohan tämä ihminen ympäristön mielestä kriiterit täyttävä.
Ja ollaankohan me muiden mielestä onnellisia, heh.
Kyllä se kumppani itselle valitaan, syystä että päätetään tallustella elämää kimpassa.
Itkin kun olin niin köyhä ettei minulla ollut varaa kenkiin.
Kunnes ohitin miehen jolla ei ollut jalkoja.
Hei vaan,
Kirjoitit että olet kahden vaiheilla, harkitset kannattaako tutustua paremmin.
Sepä se on ihmisen osa. Valitsenko oikein ? Tuleeko iloa elämään enemmän kuin tuskaa ja surua jonkun ihmissuhteen muodossa.
Elämää kun ei voi elää laskemalla laskien , minimoida riskit ja maksimoida edut. Vai voiko?
Jos hyväksyt hänen lukuisat tyttöystävänsä, voi olla että menee erittäin hyvinkin - mene ja tiedä.
Itse olen ollut kurdimieheni kanssa onnellisesti yhdessä 5 vuotta. En luopuisi ikipäivänä, maailman paras aviomies! En koskaan aiemmin voinut kuvitellakaan, että on olemassa joku hänenlaisensa kultainen ja hyväsydäminen ihminen. Meillä on samat arvot ja periaatteet avioliittoon ja muutenkin elämään liittyen. Tietyt asiat on tehty selväksi jo alussa. itse olen sen verran vahva ja määrätietoinen nainen, että jos miehelläni olisi taipumusta höynäyttämiseen, olisi hän varmasti tajunnut, ettei siihen ainakaan minun kanssa kannata lähteä.
Nyt jatkamme onnellista yhteiseloa ja odotamme perheenlisäystä. Tässä avioliitossa olen oppinut mitä on aito rakkaus, luottamus ja toisen kunnioittaminen.
Itseään kunnioittava ja järkevä nainen luottaa omiin vaistoihinsa ja kuuntelee oman järjen ja sydämen ääntä,molempia sopivassa suhteessa.
Jos muiden spekulaatioita alkaa taikinoimaan liikaa, niin jää oma elämä elämättä. Itsehän sen omasi kuitenkin rakennat ja valintasi teet.
Asiat kannattaa keskustella huolellisesti läpi, että pääsee selville toisen arvomaailmasta ja tulevaisuudensuunnitelmista.
Onnea sinulle!