Olen ollut naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa yli 30 vuotta. Oma taustani on, että tunnen itseni täysin suomalaiseksi, vaikka oma taustani on monikulttuurinen niin isäni kuin äitini puolilta. Lapseni tuntevat olevansa 100%:a suomalaisia.
Käymme säännöllisesti vaimoni kotimaassa.
Olen kokenut monikuulttuurisuuden suurena rikkautena, ja huomaan kuinka me ihmiset olemme loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Rikkautena koen kielet, ja kulttuurit. Nämä ovat suunnatomia voimavaroja. Valitettavasti suomalaiset ovat hieman rasisteja, koska erilaisuus koetaan hieman negatiivisena asiana, vaikka itse erilaisuus rikastuttaa Suomea. Esimerkiksi suomalaiset kokevat romaanit hyvin negatiivisena kansana, vaikka itse asiassa heidän kulttuurinsa on rikas ja itse ihmiset ovat ihania. Itse en ole romaani, mutta haluan korostaa sitä, että eri kulttuureilla on paljon annettavaa toisilleen.
Omista asenteista pitää (rohkeasti) luopua, toisia kulttuureja tulee arvostaa, hyväksyä, kunnioittaa ja opetella miksi jossakin ajatellaan näin eikä näin tai miten me ajattelemme.
Olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia. Kerro rohkeasti!
Käymme säännöllisesti vaimoni kotimaassa.
Olen kokenut monikuulttuurisuuden suurena rikkautena, ja huomaan kuinka me ihmiset olemme loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Rikkautena koen kielet, ja kulttuurit. Nämä ovat suunnatomia voimavaroja. Valitettavasti suomalaiset ovat hieman rasisteja, koska erilaisuus koetaan hieman negatiivisena asiana, vaikka itse erilaisuus rikastuttaa Suomea. Esimerkiksi suomalaiset kokevat romaanit hyvin negatiivisena kansana, vaikka itse asiassa heidän kulttuurinsa on rikas ja itse ihmiset ovat ihania. Itse en ole romaani, mutta haluan korostaa sitä, että eri kulttuureilla on paljon annettavaa toisilleen.
Omista asenteista pitää (rohkeasti) luopua, toisia kulttuureja tulee arvostaa, hyväksyä, kunnioittaa ja opetella miksi jossakin ajatellaan näin eikä näin tai miten me ajattelemme.
Olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia. Kerro rohkeasti!
Vastaukset 19
Vanhimmat
että joku ajattelis näin ! mut kohta watson on kimpussasi
tämä on totta ei ajattelua tai mielikuvaa!
suorastan IHAILTAVA :-)
ongelmine ja rikkauksineen. jokainen voi päättää omalta osaltaan jossain määrin minkälainen perheenjäsen on, rakentamassa sopua vai toraa.
väitteesi.
Olen syntynyt etelä-pohjalais-etelä-karjalaisesta liitosta. Vanhempani eivät olleet luteraisia vaan kääntyneet protestanttiseen vähemmistöuskontoon. Pappani oli vapaa-ajattelija,naapureissa asui kommunisteja, jehovantodistajia, vapaakirkollisia ja helluntailaisia.Isäni oli sotasokea, mummoni oli kuuro.Parhaan kaverini isä oli alkoholisti.
Tällaisella taustalla oppii hyvin olemaan suvaitsevainen eri kulttuureille. Sinällään lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut monikulttuurinen.
Elämää uskontojen ja elämänkatsomusten viidakossa kokeneena, ihmettelen, miksi kaiken pitäisi olla niin tasapäistettyä.
Nyt olen arabi muslimin vaimo ja voi valtava mitä olenkaan oppinut häneen tutustumiseni aikana. Aijon myös oppia lisää kaikenaikaa.
Ensimmäinen ihmeellinen asia minkä hänessä itsessään löysin , oli se että hän toivotti minulle mukavaa juhlimista, nautittavaa tanssimista, pitäkää hauskaa ja nauttikaa elämästä. On ihanaa kun sinulla on hyvä olla. Rakastan sinua kultani, hyvää yötä.
Tuollaista en ollut kuullut kenenkään suusta aijemmin sanottuna minulle. Mutta se on hänen erinomaisuutensa , eikä niinkään mistään kulttuurista nouseva asia, luulisin, en tiedä vielä tarkalleen, katsotaan löytyykö sielä mitään siihen viittaavaa.
Mutta helppo on sanoa takaisin samlla tavalla hänellekkin. Tänä iltana hän on ystävänsä hääjuhlassa ja toivotin hänelle ihanaa juhlaa ja terveisiä tutuille ja tanssi paljon ja nauti juhlista...ja välimatkaa on tuhansia kilometrejä.
Nuorena, 16-17v, kävin tanssilavalla ja ulkovessasta lähtiessäni romanimies kävi käsiksi ja yritti raahata piiloon raiskatakseen.
Olin pienen kaupungin lähes ainoa erikoisesti pukeutunut nuori (tiettyyn alaryhmään kuuluva), joten kaksi romaninaista uhosi kirkkaassa päivänvalossa hakkaavansa minut.
Kun oma poikani oli 13-14 -vuotias romanipojat ympäröivät hänet metron liukuportaissa ja pyysivät kännykkää "lainaksi" ja alkoivat tuuppia häntä. Kun tulin takaa ja karjaisin heille niin he jättivät poikani rauhaan ja alkoivat huudella minulle ja potkia ilmaan ja huitoa muka-nyrkillä. En tiedä estääkö joku sääntö heitä käymästä naisen kimppuun, koska he jättivät minut kuitenkin oikeasti rauhaan ja kävivätkin vastaan tulleen miehen päälle.
Metrossa romanimiehet vertailivat avoimesti puukkojaan ja yksi kerskaili kuinka hyvin se uppoaa lihaan.
Kyseinen vähemmistö on ainoa, joka täysin säännöistä piittaamatta polttaa metrossa (metrossa, ei laiturilla) tupakkaa.
Olen jo kauan sitten sanonut, että yksi hyvä kokemus romaneista ei vielä hetkauttaisi minua suuntaan tai toiseen; kaksi voisi saada uskomaan, että kaikki he eivät ole rasisteja ja rikollisia, mutta kolme tai neljäkään ei riittäisi saamaan minua hakeutumaan heidän seuraansa.
Odotan kuitenkin edelleen edes sitä yhtä positiivista kokemusta.
Oma kokemukseni on ollut laidasta laitaan. Olen itse syntynyt ulkomailla, suomalaisille vanhemmille. Olen ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa 20v, nyt eronnnut. Lapseni ovat puoliksi suomalaisia. Lisäksi olen asunut tai oleskellut useissa maissa. Joten näkemystä on kaikenlaisesta.
Aloitin "urani" hyvin avarakatseisena ja suvaitsevana, sitä olen edelleen, mutta nyt suvaitsevaisuuteni pitää ansaita! Pahinta mielestäni ovat uskonnollis-kulttuuriset perinteet, joiden nimissä poljetaan ihmisoikeuksia. Minä en kykene olemaan kulttuurirelativistisen välinpitämätön, jos maan perinteet, jopa lainsäädäntö asettavat naiset ja lapset, myös ulkomaalaiset, toisen luokan kansalaisiksi, tai jos erilaisuutta ei hyväksytä.
Tälläkin palstalla näkee nimitettävän suomalaisia rasisteiksi jne. Mutta entäpä se, että pitkätukkainen mies, kotoaan ulos lähtevä nainen tai isälleen vastaan sanova lapsi surmataan, ja laki ja kulttuuri sallivat sen? Mitä se sitten on?? Suomen hyvä puoli on vapaus. Minä saan mennä kadulle ihan minkä näköisenä haluan (kunhan vaatteet ovat päällä), saan pussata miestä tai naista haluni mukaan, saan sanoa mitä haluan, saan arvostella Halosta, hallitusta, ilman vankilaa tai kidutusta. Yritä olla erilainen tietyissä maissa! Kuinka monessa maassa erilaisuus yleensä on mahdollista maailman n. 200 valtiosta? Pienessä prosentissa.
Kun korkeat viranomaiset sanovat, että ihmisoikeudet ovat juutalais-kristillistä propagandaa, tai että sananvapaus on syntiä, on kyse suuremmasta kulttuurisesta perinnöstä. Ja kun lainsäädäntö antaa miehelle mahdollisuuden surmata nainen pelkän suuttumistilan johdosta? Niin, että nainen omalla "väärällä ja vaarallisella" (lakitekstistä suoraan!) käyttäytymisellä ansaitsee tulla surmatuksi. Esimerkiksi ilmoittamalla raiskauksesta tai insestistä viranomaisille... Myös tuo on kulttuuria, perinteitä! Ei kulttuuri ole pelkästään juhlia, käsitöitä, kauniita vaatteita. Kulttuuri on KAIKKEA ihmisen aikaansaannosta. Minulle uskonnottomana myös uskonto on kulttuuria, tapa hallita ihmisiä. Vaarallinen tapa väärissä käsissä.
Kyllä, toisia kulttuureja saa arvostaa, hyväksyä ja kunnioittaa, mutta sokea ei saa olla. Moni suomalainenkin nainen ja mies oppii kantapään kautta toisen kulttuurin tapoja elämässään. Lisäksi myös SUOMEN pitää huolehtia omasta kulttuuristaan, ei muuttaa kaikkea vain miellyttääkseen toisia. Minä, uskonnoton, laulan suvivirttä täysin rinnoin, se on osa lapsuuden ihanien kesien muistoa, se on suomalaista kulttuuria. Jouluakin vietän, onhan se ihana keskitalven käännös, ikiaikainen luonnonjuhla, auringon voitto. Miksi Suomessa luovutaan kaikesta, toisaalta suomalaiset sopeutuvat muualla? Jopa pakotetaan sopeutumaan?
Pitkä teksti, anteeksi tästä. Nämä asiat vain pulpahtelevat esiin tämän tästä, ja haluan tuoda myös toisen puolen esiin. Minä siis suvaitsen kaikkia IHMISIÄ, olen aina ollut värisokea, mutta vääryyttä en hyväksy.
Kiitos hyvästä ja kantaa ottavasta
kirjoituksestasi.Tällaisia lisää.
Kunnon keskustelua eikä mitään tyhjää
sanojen peräkkäin latomista.
Mielestäni me Suomalaiset emme arvosta itseämme
ja maatamme tarpeeksi.
Kiitokset siitä.
Kerrankin kirjoitus joka lyhyesti ja ytimekkäästi kertoo kuinka asiat oikeasti ovat. Luettuani tekstiä ajattelin että kunpa minäkin osaisin kirjoittaa samalla tavalla.
Haluan vain huomauttaa että muslimit haluavat muuttaa myös Suomen kuvatunkaltaiseksi yhteiskunnaksi. Eivät he halua SOPEUTUA yhteiskuntaamme. Siksi olen islamia ja muslimeita vastaan.
Maassa maan tavalla tai maasta pois!
muistaa,että muslimejakin on kaikenlaisia. En minä ainakaan kotimaastani pysyvästi mihinkään enää lähde, enkä ole vaatimassa yhtään mitään uskoni nimissä, muuta kuin vapauden valita puhtaan ja itseäni kunnioittavan elämän, juuri minulle itselleni ja lapsilleni. Ei uskoni muille kuulu sen enempää.
ihan oikeasti noin vähän omasta uskonnostasi?
Kehoitan tutustumaan sellaiseen kirjaan kuin KORAANI. Siinä teille muslimeille (siis mikäli olet muslimi) kerrotaan kuinka teidän tulee toimia vääräuskoisten kanssa. Siinä kerrotaan että on oikein valehdella ja on velvollisuus tappaa. Siinä kerrotaan että KAIKKI on pakko käännyttää islamin uskoon. Siinä kerrotaan että on pakko vallata ja valloittaa. Lukasepa ihan ajatuksella. Muista että KORAANI in ABSOLUUTTINEN totuus jota ei ole koskaan muunnettu, allahin sana (tarkoituksella allah kirjoitettu pienellä).
Siksi uskosi kuuluu muille, sillä uskosi vaarantaa omien lasteni tulevaisuuden ja aivan kuten sinä haluat suojella lapsiasi haluan minäkin suojella omiani. Kunhan omani kasvavat tulen opettamaan heille että islam ja muslimit ovat kulttuurimme ja tulevaisuutemme suurin uhka.
Samana päivänä kun muslimit tuomitsevat terrorismin ja tunnustavat muut uskonnot tasaveroisina, lopetan tiedottamisen ja otan muslimit vastaan samanarvoisina. Siihen päivään asti he ovat uskontoni ja kansani vihollisia.
Ajattele ihan rauhassa minut vihollisenasi, minä elelen omaa elämääni ihan rauhassa. Olen muslimi ja minulla on vapaus valita. Tärkeintä on uskoni sydämessäni, hällä väliä,mitä sinun kaltaisesi ja uskon nimissä saarnaavat hihhulit sanovat.
Erittäin hyvä kirjoitus! Suomi on hyvä maa asua, emme halua tänne samanlaisia ongelmia kuin esim Ranskassa näissä muslimivaltaisissa mamulähiöissä..Maassa maan tavalla tai maasta pois!
Otapa käteesi Raamattu ja lue sieltä samat asiat. Aina voi lukea mitä vain sieltä jos vain tahtoo.
Koen espanjalaisen poikaystäväni kulttuurin rikkaudeksi. On ollut ihanaa oppia uusi kieli, tutustua tähän kulttuuriin jne.
Kaikki kaverini hyväksyvät suhteeni, mutta sitten on näitä puolituttuja kavereiden kautta tapaamiani ihmisiä (tai oikeastaan kaikki on ollut miehiä), jotka suureen ääneen hoilottaa: "MIKS SINÄ OOT ULKOMAALAISEN UKON OTTANU?! EIKÖ SUOMALAINEN MIES KELPAA?".
Tällaiset tilanteet on ikäviä. En minä nyt tuollaisille tuntemattomille heti kättelyssä halua kertoa "hei, mä sit seurustelen ulkomaalaisen kanssa.". Ja toisekseen... Kun minä seurustelen miehen kanssa, en kansalaisuuden. Sattumalta tapasin hänet ja se oli ensi hetkestä asti menoa.
Tästä tuli mieleeni, ihan ilman mitään kettuilua, kysymys: onko ulkomaalaisuus ja toiskulttuurisuus sittenkin monille jonkinlainen lisäarvo poikaystävässä (miksei tyttöystävässäkin)? Kun aina kuulee sanottavan, että seurustelukumppanin omasta poikkeava kulttuuri on rikkaus. Eikö se juuri tarkoita sitä, että se tuo lisäarvoa ulkomaanelävälle seurustelukumppanille ja siten tee ulkomaalaista lähtökohtaisesti houkuttelevammaksi? Toisaalta, jos oikein tarkkoja ollaan, kun ihmiset kerran ovat yksilöitä, niin eikö jokaisessa seurustelusuhteessa joudu tekemisiin uuden "kulttuurin" kanssa? Eikö se sielunelämää rikastuttava efekti tapahdu aina uuden ihmisen kanssa, kun sen antaa tapahtua? Onko kotimaisen lajikumppanin "tuttuus" siis harhaa ja omaa laiskuutta?
Lopuksi on todettava, että kulttuurien kirjo tietysti on glbaalisti ajatellen rikkaus, vaikkakin yhtenäiskulttuurin tieltä pikku hiljaa kuoleva. Ja niihin kulttuureihin voi toki tutustua ja kieliä opetella muutenkin kuin seurustelemalla.
Tuosta mitä mainitsit, että aina joutuu uuden kulttuurin kanssa tekemisiin. Exäni oli kotoisin Pohjois-Suomesta, ja hänen perheensä kulttuuri poikkesi todella paljon oman perheeni kulttuurista, samasta uskonnosta huolimatta tietyiltä osin jopa enemmän kuin nykyisen mieheni perheen kulttuuri. Välillä toisaalta tuntuu kovasti siltäkin, että kaikenmaalaiset miehet ovat kovin samanlaisia keskenään, tyyliin "miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta". Joskus jollekulle sanoinkin, että meidän väliset ongelmat eivät johdu niinkään kulttuurieroista kuin sukupuolieroista.
Toki niitäkin on, jotka nimenomaan hakevat eksoottista kumppania, mutta muuten luulisin, että se toisen kulttuurin rikkaus lisää yleensä arvoa vasta sitten, kun yhdessä eletään. Eihän yksilöstä muutenkaan voi etukäteen tietää, mitä oman kulttuurinsa hyviä puolia hän on omaksunut. Ensin pitää ylittää ongelmat, jotka toisen erilaisesta kulttuurista johtuvat (esim. ennakkoluulot), jotta pääsee nauttimaan niistä hyvistä asioista. Kulttuureihin toki voi tutustua muutenkin, eikä mielestäni seurustella kannatakaan, jos tavoitteena on vain tutustua kulttuuriin. Ystävyyssuhteet toimivat siinä tarkoituksessa vähintään yhtä hyvin.