tapasimme 2 vuotta sitten ja koin alkuvastusten jälkeen onnen jota en ois uskonut kokevani enään näin iäkkäänä 44v kun elämässä ei ole kunnon parisuhdetta ollut johtuen lapsuudesta ja sairauksista.
kaverini on myös ollut yksin ilman suhdetta, ja on nyt ollut suhteessa täysillä mukana mutta ei niin tunteella kuin minä.
olemme puhuneet asioista avoimesti ja hän on kaivannut enempi yksin oloa, minä en ole ehkä siihen tarpeeksi mahdollisuutta, josta ollut muutama riita.
riidellessä hänellä jää riita painamaan kun minä taas pystyn unohtamaan.
minusta hän on sulkenut tunteensa ikänsä vaikka on maailman ystävällisen ja pidetty ihminen.
minusta tuntuu että olen ensmmäinen jolle hän pystyy olemaan oma itsensä myös nekatiivisessä mielessä, jota pien hyvänä asiana ,vaikka mielestäni sais olla vielä avoimempi ,itse olen ehkä liiankin avoin.
koen hänet välillä tosi tunteettomaksi mutta ajattelen että hän ei ole tottunut käsitteleen aitoja tunteita ja on sen takia kylmä, itse olen liiankin huolehtiva.
nyt asutaan erillään ja käydään kylässä ja halataan ja hyvällään .
minä haluaisin jatkaa vaikka erillään asuen ,hän sanoo että ei osaa sanoa .
näin on mennyt kuukausi ja tämä tilanne vaivaa minua todella paljon .
olemmeko liian erillaiset luonteet ?
olisin kiitollinen jos kirjoittaisitte mielipiteitä meidän tilnteesta.
kaverini on myös ollut yksin ilman suhdetta, ja on nyt ollut suhteessa täysillä mukana mutta ei niin tunteella kuin minä.
olemme puhuneet asioista avoimesti ja hän on kaivannut enempi yksin oloa, minä en ole ehkä siihen tarpeeksi mahdollisuutta, josta ollut muutama riita.
riidellessä hänellä jää riita painamaan kun minä taas pystyn unohtamaan.
minusta hän on sulkenut tunteensa ikänsä vaikka on maailman ystävällisen ja pidetty ihminen.
minusta tuntuu että olen ensmmäinen jolle hän pystyy olemaan oma itsensä myös nekatiivisessä mielessä, jota pien hyvänä asiana ,vaikka mielestäni sais olla vielä avoimempi ,itse olen ehkä liiankin avoin.
koen hänet välillä tosi tunteettomaksi mutta ajattelen että hän ei ole tottunut käsitteleen aitoja tunteita ja on sen takia kylmä, itse olen liiankin huolehtiva.
nyt asutaan erillään ja käydään kylässä ja halataan ja hyvällään .
minä haluaisin jatkaa vaikka erillään asuen ,hän sanoo että ei osaa sanoa .
näin on mennyt kuukausi ja tämä tilanne vaivaa minua todella paljon .
olemmeko liian erillaiset luonteet ?
olisin kiitollinen jos kirjoittaisitte mielipiteitä meidän tilnteesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä jos vaan antaisit sitä aikaa, ja myös olla itsekseen.Kuukausi on elämässä tosi lyhyt aika
Hyvä suhde rakentuu ajankanssa jos haluat että suhde on sellainen jossa molemmilla on hyvä olla
Ei siinä painostaminen ainakaan auta, mitä jos nauttisit vain siitä mitä teillä on nyt