Tilanne tämä: Nainen hermostuu PMS:n takia miehelle, vaikka syytä ei oikeasti olisi. Nainen unohtaa riidat ja antaa muutenkin anteeksi alle 5minuutin. Mies tosin mököttää/vatvoo asiaa päässään viikkotolkulla. Eli pienestä/yksittäisestä hermostumisesta on suhteen kuukaudesta puolet pilalla.
Vinkkejä miten mies voisi oppia ymmärtämään asiaa/miten voisi oppia olemaan mököttämättä? Vinkit miehiltä olisi erittäin tervetulleita.
Vinkkejä miten mies voisi oppia ymmärtämään asiaa/miten voisi oppia olemaan mököttämättä? Vinkit miehiltä olisi erittäin tervetulleita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En nyt oikein tiedä yleensä miehet osaa olla tuosta välittämättä sen kummemmin.Kuuluu ikäänkuin asiaan nuo huonot päivät.Ehkä sinun pitää vaan yrittää selittää ettei tuosta tarvitse niin välittää.
Joskus luin jostain naistenlehdestä että naisen olisi hyvä merkata kiertonsa kalenteriin josta mies sitten näkee että on SE aika kuukaudesta eikä ota riidanhaluista ja kiukkuista naista tosissaan. Eli on tietoinen että nainen on herkässä tilassa ei pienestä jutusta kannata tehdä isoa riitelemällä. Toimii ainakin meillä. Eihän sitä itse menisi sanomaan että hei mulla on se aika kuukaudesta. Kunhan mies itse tajuaa ja ehkä huomauttaa.
Itse sain kuukausi sitten sellaisen ryöpyn, etten voi sitä ikinä unohtaa.
Koko suhde on katkolla yhden höyrypäisen purkauksen takia, mutta en silti käsitä miten voi niin toista ihmistä haukkua ilman näkyvää syytä.
En aio antaa anteeksi mitenkään, koska silloinhan tekisin haukkumisen hyväksytyksi ja saisin pian uuden myrskyn niskaani.
Mielestäni kyllä naisen itsensä täytyy hallita itsensä ja kielensä olipa sitten PMS tai ei.
Miksi helvetissä miehen pitäisi alistua epäinhimiliseen kohteluun kerran kuukaudessa ihan vain sen takia, että naisella "on ne päivät"?
Minä ainakin aion mököttää ja pitkään.
Nyt vasta kuukausi mennyt, mutta tämä on vasta alkua. Tiedän, että mököttäminen on inhottavaa vallankäyttöä, mutta syyttä haukkuminen ei ole juuri sen mukavampaa.
Siinäpä miettimistä PMS "-huumorin" kannattajille.
Tietenkään miehen ei tarvitse alistua, eihän miehen edes tarvitse olla naisen kanssa. Mutta jos naisellasi on voimakkaat PMS-oireet eikä hän mahda kiukulleen mitään, niin silloin sinun on vaan kestettävä, jos haluat hänen kanssaan olla. Ei siinä mökötykset auta, et voi "kouluttaa" naistasi kiltimmäksi, jos hän ei mahda itselleen mitään. Mutta sinähän naisesi tietysti tunnet paremmin ja tiedät mikä häneen tehoaa...
naiset huomaa, kuinka julmia ne voivat silloin miehelleen olla?
Eikö siihen ole lääkitystä, että saisi mielenmalttinsa pidettyä jotenkin aisoissa?
En tarkoita yleisesti, mutta joitakin esimerkkejä ko. käyttäytymisestä tiedän.
... naisen omituiset, riidanhaluiset ja äärimmäisen henkilökohtaiset purkaukset ovat omankin parisuhteeni ongelma. Niitä ei voi mitenkään välttää, vaikka kuinka yrittäisi, koska naiseni vetää tilanteen niin pitkälle, että lopulta itsekin menetän malttini ja sulkeudun kuoreeni osoittaen pahan mieleni hyvin vihamielisellä käytöksellä. Tämän puolestaan nainen kokee loukkauksena itseään vastaan. Mitään mahdollisuutta minulla ei ole tuota tilannetta välttää tai ohittaa, nainen vetää sen aina äärimmilleen oli käsiteltävä asia kuinka mitätön tahansa.
En mitenkään voi ymmärtää, että naisella olisi "oikeus" johonkin PMS-kirjainyhdistelmään vedoten tehdä vähintään kerran kuukaudessa henkisesti hyvin raaka henkilökohtainen hyökkäys puolisoaan kohtaan. Olen puolisolleni varovaisesti ehdottanut ammattiauttajan juttusilla käyntiä, mutta hän ei näe mitään tarvetta siihen eikä yleensäkään hänen mielestään minun pitäisi mitenkään loukkaantua noista purkauksista. Se on vain pirun vaikeaa, koska hän tosiaan vie ne äärimmilleen ja lopettaa vasta, kun on huomannut loukkausten menneen perille.
Kuinka ihmeessä te naiset voitte kuvitella parisuhteen pysyvän kunnossa noin toimiessanne?
Just noin!
Itsekin olen miettinyt, että millä oikeudella nainen saa olla niin ilkeä toista kohtaan kuin vain voi, ja sitten asian muka voi sopia ja pyytää anteeksi.
Jos minä olisin esimerkiksi kännissä väkivaltainen ja hakkaisin kumppaniani, niin olisiko se hyväksyttävää ihan siksi vain, että pyytäisin sitä anteeksi?
Ja merkkaisin kalenteriin päivät jolloin ottaisin viinaa jotta nainen voisi varautua selkäsaunaan, eikä turhaan siitä pahoittaisi mieltänsä.
Jos PMS on sairaus, tai oire, tai mikä hitto sitten lieneekään, niin ei se mielestäni oikeuta mitenkään käyttäytymään kuin pahin vihollinen miestään kohtaan.
Ja kun silloin ei mikään tyynnyttely riitä, eikä puolustelu. Kuten sanoit niin hyvin tuon, että lopettaa vasta sitten, kun loukkaus on varmasti mennyt perille. Itseäni on loukattu monesti juuri noin, ja nyt luulen, että en saa enää rakkauden tunteesta kiinni, vaan se käytös on ajanut minut todella kauas tunteiden ääreltä.
Nyt sitä itkua sitten piisaa, kun "en enää rakasta" häntä.
Sopii miettiä näitä juttuja.
Nainen ei voi (terveyttään vaarantamatta) kuukautisilleen mitään, ne tulevat kun ovat tullakseen. Sinä sen sijaan (toivottavasti) pystyt itse päättämään, milloin aiot juoda viinaa. Ja onhan fyysinen väkivalta sentään vähän eri juttu kuin henkinen.
Pystytkö käsittämään sitä, että nainen ei ehkä mahda mitään sille, miten hän käyttäytyy PMS:n kourissa? Toki jotkut naiset käyttävät PMS:ää myös tekosyynä, mutta joillakin oireet todella ovat niin voimakkaita, että muuttuvat kuin eri ihmiseksi muutamaksi päiväksi.
Vertaukseni oli tarkoituksella yliampuva, eikä niinkään osuva.
Jos alkoholismikin mielletään sairaudeksi, niin ei sillekään voi mitään, jos ei itse hakeudu/halua hoitoon.
Ja jos nainen tiedostaa PMS-oireensa, eikä halua siihen mitään parannusta, tai lievitystä, vaan haluaa roiskia tuskaa ympärilleen, niin silloin vertaus alkaa olla jo likellä.
En tahdo provosoida mitenkään, vaan lähinnä haluan asiallista keskustelua tämän asian tiimoilta. Miten ihmiset ovat ottaneet hoitoon tällaiset tapaukset?
Mielestäni anteeksiannon rajakin kulkee jossain, eikä ihan kaikkea voi, eikä ehkä saakaan antaa anteeksi. Ja henkilökohtaiset loukkaukset eivät häivy sielusta pois millään anteeksipyytämisellä.
Samoin jos minä hakkaisin naistani, niin en usko sitä saavani anteeksi millään. Eikä ole tarviskaan saada.
Mutta PMS-oireilu taitaa olla niin yksilöllistä, ettei siihen yleispätevää lääkettä ole?
Menepä ja tiedä.
Yhdessä päätettiin että ty kokeilee laimeempia pillereitä. Ja hyvinhän siinä kävi ty;vän oikkuilu väheni kymmenesosaan... vahvat pillerit myrkkyä suhteelle!!! Tietenkin k.kivut joillain niin pahat et kyseinen asia ei onnistu sillon on vaan keksittävä jotain muuta.
Jos olet kiukkuinen ja äksyttelet, se on mahdollista oppia sietämään.
Mutta muista että voit myös sanoa jotakin mitä et saa sanomattomaksi. Vaikka olet pahalla tuulella hormonien takia tms, asiat joita sanot ovat, ovat oman pääkoppasi tuotantoa. Niiden selittäminen PMS:llä on minulle samaa kuin humalassa väkivaltaisen miehen anteeksipynnöt sitten selvinpäin.
Jotkut käyttävät myös PMSää selityksenä itselleen, ja lataavat kaiken väliaikana kertyneen ärtymyksen ulos.
Jos ole kiukkuinen, kerro se etukäteen että sinulla on ärtynyt PMS-olo, ja ärise tai jotakin... mutta älä kylvä myrkkyä sanoilla joita et saa sanomattomaksi.
Minäö olen tottunut siihen, että tarkoitetaan mitä sanotaan, esim. minä en voi sille mitään, että jos joku sanoo minulle "en ikinä tee xx" se tarkoittaa minulle sitä vaikka kuinka olisi PMS. Siitä on sitten hyvin vaikea päästä yli...
Avointa keskustelua aiheesta.
Nainen voisi selvittää miehelleen, miksi hermostuu, mistä hermostuu, voiko oppia hillitsemään itsensä, voiko mies varoa joitain juttuja?
Puhuminen ja asian selvittäminen loppuun lyhentää mökötystä - jopa niillä, jotka siihen väistämättä "sortuvat".
Itse kuulun "niihin" - nämä jutut ovat meillä auttaneet.
Tullaan vastaan puolin ja toisin.
Aivan järjetön ajatus on se, ettei ihminen voi hillitä itseään. Itse olen kyllä kärttyisämpi ja taipuvainen masenteluun tietyssä vaiheessa kiertoa, mutta tiedostan sen. Kyllä ihminen pystyy ymmärtämään, että tänään olen näin kiukkuinen siksi, että kuukautiset kohta alkavat, enkä siksi, että mies ei tehnyt jotain asiaa millin päälle oikein. Jos suututtaa joku Miehen mahdollinen tekeminen, niin en näytä sitä, koska kyseessä ei ole oikea syy, vaan kärttyisyys. Ei nainen biologiansa vanki ole. Tai jos jonkun mielestä on, niin samalla logiikalla miehet eivät pysty yksiavioisuuteen. Jos tietää, että kärsii pms-hermostuneisuudesta, ei kaikkea typerää tarvitse sanoa, vaikka se mielessä käy. Helppohan sitä on antaa anteeksi, jos on ollut se "hyökkäävä" osapuoli.
Sitäpaitsi nykyisen lääketieteen aikana ei kenenkään luulisi joutuvan kärsimään kohtuuttomista pms-oireista tai kuukautiskivuista. Eli jos nainen kerta toisensa jälkeen käy kimppuun kuin yleinen syyttäjä syyttäsuotta, niin lääkäriin vaan. Ehkäisypillereiden merkin vaihto tai muu lääketieteellinen keino luulisi olevan avuksi.
Vaikka sinä pystytkin hillitsemään PMS-kärttyisyytesi, niin kaikille se ei ole yhtä helppoa. Toisilla oireet ovat voimakkaampia kuin pelkkää kärttyisyyttä. Ja tokihan nainen itse tiedostaa oireensa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että pystyisi hillitsemään niitä.
Amerikkalainen psykiatrialiitto tunnusti PMDD:n mielenterveyshäiriöksi vuonna 1994. Sitä on käytetty puolustuksen perusteluna murhaoikeudenkäynnissä (en tiedä kuinka hyvällä menestyksellä). PMDD tarkoittaa sitä, naisella on vähintään neljä PMS:n ydinoiretta ja ne haittaavat hänen normaalia elämäänsä.
On totta, että PMS:äkin voidaan yleensä helpottaa lääkkeillä, ja ilman muuta voimakkaista oireista kärsivän naisen kannattaisi hakeutua lääkäriin. Suosittelisinkin vaimon PMS:stä kärsiville miehille mököttämisen sijaan keskustelua vaimon kanssa ja yritystä saada vaimo lääkärin juttusille. Yllättävää kyllä, jotkut (ehkä monetkin?) naiset luulevat, että PMS:ään ei ole olemassa minkäänlaista hoitoa ja siitä on vaan kärsittävä. Ja toisaalta monelle kynnys mennä lääkäriin tai aloittaa lääkkeiden käyttö voi olla korkea.