Ollaan oltu yhdessä kohta nelisen vuotta ja avioliitossa ollaan. Jo alussa, kun puhuttiin mitä toiveita tulevaisuudelta on mies sanoi perhe, johon kuuluisi lapsia. Itselläni on edellisestä suhteesta murrosikäinen tytär.Suhde, kun eteni mies sanoi, että oikea aika siile voisi olla sitten, kun naimisiin on menty. Vaikkakaan ei pitänyt sitä ehdottomana juttuna. Jonkin ajan kuluttua näin päätimme, että kun häät ohi, niin ehkäisy veks. Vähän ennen häitä mies sanoi, ettei sittenkään halua vielä silloin. Minä tietty pettyneenä kysyin, että koska sitten mahd. Mies siihen, että vajaan vuoden kuluttua. Jälleen, kun sen aika tuli ei mies edelleenkään halua. Sanoo, ettei ole vielä valmis. Minusta tuntuu, ettei se ole sitä koskaan. Ei uskalla lähteä siihen juttuun, koska se vaatii sitoutumista niin paljon. Joutuu ottamaan jostain täyden vastuun. Itselleni se ei ongelma, olenhan monet vuodet yksin tytärtänikin kasvattanut. Ja paljon iloa on oma muksu tuonut. Toiveena olis ollut yhteinen lapsi. Itselläni ei kuitenkaan kauhean monta vuotta aikaa lasten "tekemiseen". Riskitkin siinä kasvaa. Fiilis on tosi pettynyt ja suoraan sanottuna vituttaakin, mutta minkäs voi. Ei ketään siihen voi pakottaa, enkä siten haluaisikaan. En oikein tiedä miten tän pääsis yli. Rasittaahan tämä ajoittainen vääntö samasta asiasta suhdettakin. Halusin jakaa paskaa oloani ja jos jollakulla vastaavanlaisia kokemuksia..
Kurjaa
fiilistä..
1461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
todella onnekas siinä mielessä, että ole saanut jo kerran kokea äitiyden.