Testattu on. Jatkuva ikävä toista kohtaan koska nähdään. Ajan myötä se vaan päättyy kun toinen löytää jonkun muun.
Kaukosuhde
ei toimi
82669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
testattu on. Kyllästyy, kun koko ajan nähdään. Ajan myötä se vaan päättyy, kun toinen löytää jonkun mielenkiintoisen.
Hei, ihan oikeesti: toinen ei löydä jotain muuta, jos sydän on jo varattu.
joo ite kanssa tosiaan seurustelin pojan kanssa joka asui vajaan 300 km päässä ja vaikka nähtiin joka vkl niin ei se omasta mielestäni toiminut. ei ainakaan minulla luottamus pelaa sellasen ihmisen kanssa joka asuu kaukana ja ei oikein voi tietää että mitä puuhaa. varsinkin kun itse sain tietää että tämä samainen jätkä petti minua yhdessä olessamme. itse en enää siihen touhuun lähtisi. mutta jokainen tietää mistä tykkää. tällä hetkellä seurustelen pojan kanssa joka asuu n.20 km päässä ja yhessä oloa on tässä tullu jo parisen vuotta ja tämä vähän lähempänä toisiaan asuminen on kyllä tosiaan mun juttu.
Sillä kilometrien määrällä ei ole mitään väliä, mutta jos ei luota niin eihän se silloin VOI onnistua!
Oma poikakaverini on kymmenien tuhansien kilometrien päässä minusta (ollut jo melkein vuoden), milloin missäkin maailman kolkassa. Jos luottamusta ei olisi, ei olisi enää meitäkään.
Enkä tähän ihan kenen kanssa tahansa pystyisi, sen tiedän kun on suhteita tullut kollattua.
Seurustelua meillä on takana 3 v. enkä kadu kaukosuhteen aloittamista, vaikka se aluksi pelotti. Pian muuttuu kaukosuhteemme lähisuhteeksi, kun alkaa taas normaali yhteiselämä :)
Voimia kaikille voittaa ikävä :)
Kaukosuhteen saa kyllä toimimaan. Kauanko olit kaukosuhteessa? Itse olen nyt ollut lähes 2,5 vuotta ja hyvin toimii. Se on kyllä totta, että on ikävä toisen luo, mutta se kuuluu kaukosuhteeseen. Se täytyy vain kestää.
Tulevaisuus vei ihan eri suuntiin ja molemmat ties, ettei siitä mitään olis tullu. Nyt ollaan eri kaupungeissa ja erossa.. kirjaimellisesti. Sillo ero tuntui ainoalta järkevältä päätökseltä, vaikka mä yritin pitää siitä pojasta kiinni viimeiseen asti. Tajuan kyllä nyt, miten rankkaa siitä olis tullu ku erokin otti jo noin lujille. On helpompi aatella, et entiseni halus suojella mua ja meitä molempia kaukosuhteen epäonnistumiselta. Kurjaahan tää on silti, koska rakastan sitä edelleen ihan p*rkeleesti ja niin sekin mua (kai, ei sillä ainakaa uutta oo..) Mut siis toistemme näkeminen tekis vaa entistä kipeempää, siks oli helpompaa laittaa piste jo ennen kidutusta.
Jos ei mitään uskalla ja jos haluaa suojella/suojautua mahdolliselta epäonnistumiselta ja sattumiselta, ei koskaan voi saavuttaa onnea. Jos haluaa elää, täytyy uskaltaa. Älä vaan ikinä rupea lähisuhteeseen kenenkään kanssa. Se voi vaikka epäonnistua ja sinusta voi tuntua kurjalta. Elämään kuuluu myös pettymykset ja epäonnistumiset, jos niitä ei uskalla kokea, ei voi myöskään kokea onnistumisia.
Muistan, kun vuosi sitten mietin 24/7 mitä suhteelleni teen - edessä oli vuoden kaukosuhde. Ärsytti, kun toinen ei voinut luvata että suhde kestää - enhän voinut sitä itsekään. Se on vähän kuin "ostaisi sikaa säkissä". Ei sitä voi tietää koskaan miten suhteen käy! Kun itse parhaansa yrittää ja haluaa ja LUOTTAA ja RAKASTAA - sen pitäisi riittää.
No, sitten teimme yhteisen päätöksen - tästä selvitään. Nyt kaukosuhdetta vielä jäljellä 2 kk. Taas on muutos edessä siis, palaaminen lähisuhteeseen...eikä kukaan voi taata vieläkään kestävyyttä?!? Tällaista tämä elämä on, vie sinne minne on tarkoitus mennä :)
Totuus on, että mitään ei saa, jos mitään ei yritä.
Meillä toimi aikoinaan niin hyvín, että päädyimme naimisiin n. 5 v sitten. Siitä lähtien on lähisuhde toiminut hyvin...