Minulle käy joka kerta sama juttu, paitsi aiemmilla kerroilla en ole alunperinkään ollut yhtä rakastunut. Nyt olen, tai olin, ihan päätäpahkaa, korvia myöten, intohimoa ei olisi enemmän voinut olla. Ja myös rakkautta ja välittämistä ollut puolin ja toisin alusta asti. Nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin, ja minulla olisi mahdollisuus viettää vaikka loppuelämäni tämän miehen kanssa, en yhtäkkiä tunnekaan mitään. Hänen kanssaan on ihana jutella ja viettää aikaa,mutta fyysisesti en häntä yhtäkkiä halua ollenkaan. Kyse ei ole siitä että haluaisin jotain toista, ongelmani on se, etten tällä hetkellä halua ketään seksuaalisesti, tai tekemään/vaatimaan minulta jotain. Jo se, että hän suutelee minua, ahdistaa.
Onko tämä pelkästään jotain sitoutumiskammoa, vai joku käsittelemätön trauma? Haluaisin niin kovasti pystyä olemaan tämän miehen kanssa, tai jos hän ei lopulta ole se oikea, niin edes joskus jonkun kanssa ilman pelkoa että jonain aamuna vain herään ja haluan pois tämän luota ja olen vain helpottunu t kun saan olla rauhassa.
Onko tämä pelkästään jotain sitoutumiskammoa, vai joku käsittelemätön trauma? Haluaisin niin kovasti pystyä olemaan tämän miehen kanssa, tai jos hän ei lopulta ole se oikea, niin edes joskus jonkun kanssa ilman pelkoa että jonain aamuna vain herään ja haluan pois tämän luota ja olen vain helpottunu t kun saan olla rauhassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletteko nyt siis muuttamassa yhteen, tai onko tilanteenne muuttunut jotenkin muuten?
en valitettavasti osaa sanoa onko noin tunteminen normaalia, tiedän vain että tunnen täysin samalla tavalla. haluaisin niin kovasti olla mieheni lähellä, mutta ajatuskin ahdistaa. pahinta on, että tällä hetkellä tapaamme vain kerran kuukaudessa, enkä silti tunne vetoa häneen fyysisesti. henkisesti kylläkin, vaikka kuinka paljon. tahdon viettää aikaa yhdessä, maata vierekkäin, mutta siihen se sitten jääkin. missä vika?
Ei se toimi niin että haluat suhteen, pitäisi haluta juuri hänet.