Olen aina ollut levoton. Saatan pystyä solmimaan pitkäkestoisen liiton, mutta tänä aikana en kuitenkaan kykene olemaan uskollinen. On totta kai suhteita, joissa olen pysynyt uskollisena suhteen loppumiseen asti, mutta pääasiassa olen löytänyt itseni esimerkiksi kavereiden kanssa vietetyn baari-illan aikana tanssimasta toisen miehen kanssa jne. Nykyistäni olen pettänyt kerran, ja hän tietää tapahtuneesta. Olemme puhuneet asiat kuntoon ja lupasin ettei sama toistu enää koskaan jne.
Ehkä pettämiseni johtuu jonkinasteisesta tunteiden kylmenemisestä. Nykyiseni on minulle kaikki kaikessa, voimme puhua toisillemme kaikesta ja olemme paitsi kumppanit myös parhaat ystävät. Mutta nykyisin...kauhukseni olen huomannut ajattelevani päivisin erästä toista. Ilahdun enemmän kun hän lähettää tekstiviestin kuin mitä nykyiseni. Olen paininut ristiriitaisten tunteiden kanssa jo puoli vuotta, enkä uskalla irrottautua suhteesta sillä en vieläkään tiedä mitä haluan.
Tapasin tämän toisen kun olin lähtenyt ystäväni mukana viettämään iltaa paikalliseen yökerhoon. Minun oli tarkoitus juoda vain muutama drinkki ja lähteä kotiin, mutta sitten meitä tultiin hakemaan tanssiin. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta tanssiessani tämän miehen kanssa aloin kiinnostua. Hänen juttunsa olivat mielenkiintoisia, hän oli mukava ja muutenkin hyvännäköinen...koko ilta meni nurkkapöydässä jutellessa ja kun kerroin olevani varattu hän hieman alkoi hiljentää... :)
No, sitten tein jotain täysin harkitsematonta ja vedin kerrankin elämässäni asian läpi pelkällä tunteella, täysin ajattelematta. Kumarruin hänen puoleensa ja suutelin häntä. Kun hän vastasi suudelmaani sydämeni hypähti. Se oli täysin vaistonvaraista ja olinkin hieman hämilläni miksi käyttäydyin niin. Loppuillan vain tanssimme ja lopulta karkasin kotiin kun pelkäsin kaiken johtavan kuitenkin vieraaseen sänkyyn.
Seuraavana päivänä hän lähetti minulle tekstiviestin. Olemme tekstailleet kohta yli kuukauden. Hän kiinnostaa minua. Mutta en tiedä onko tämä taas niitä typeriä ihastuksiani, joiden luulen merkitsevän muka jotakin. Heitänkö kaikinpuolin hyvän parisuhteeni hukkaan vain hetkellisen kiinnostuksen takia? Vai pitäisikö minun lopulta tajuta, että olen idiootti jos jatkan samaa rataa ja että ainakin pitäisi ottaa etäisyyttä nykyiseeni.
Jotenkin harmittaa hänen puolestaan. Hän on niin ihana minua kohtaan ja minä vain viestittelen toiselle.
Ehkä pettämiseni johtuu jonkinasteisesta tunteiden kylmenemisestä. Nykyiseni on minulle kaikki kaikessa, voimme puhua toisillemme kaikesta ja olemme paitsi kumppanit myös parhaat ystävät. Mutta nykyisin...kauhukseni olen huomannut ajattelevani päivisin erästä toista. Ilahdun enemmän kun hän lähettää tekstiviestin kuin mitä nykyiseni. Olen paininut ristiriitaisten tunteiden kanssa jo puoli vuotta, enkä uskalla irrottautua suhteesta sillä en vieläkään tiedä mitä haluan.
Tapasin tämän toisen kun olin lähtenyt ystäväni mukana viettämään iltaa paikalliseen yökerhoon. Minun oli tarkoitus juoda vain muutama drinkki ja lähteä kotiin, mutta sitten meitä tultiin hakemaan tanssiin. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta tanssiessani tämän miehen kanssa aloin kiinnostua. Hänen juttunsa olivat mielenkiintoisia, hän oli mukava ja muutenkin hyvännäköinen...koko ilta meni nurkkapöydässä jutellessa ja kun kerroin olevani varattu hän hieman alkoi hiljentää... :)
No, sitten tein jotain täysin harkitsematonta ja vedin kerrankin elämässäni asian läpi pelkällä tunteella, täysin ajattelematta. Kumarruin hänen puoleensa ja suutelin häntä. Kun hän vastasi suudelmaani sydämeni hypähti. Se oli täysin vaistonvaraista ja olinkin hieman hämilläni miksi käyttäydyin niin. Loppuillan vain tanssimme ja lopulta karkasin kotiin kun pelkäsin kaiken johtavan kuitenkin vieraaseen sänkyyn.
Seuraavana päivänä hän lähetti minulle tekstiviestin. Olemme tekstailleet kohta yli kuukauden. Hän kiinnostaa minua. Mutta en tiedä onko tämä taas niitä typeriä ihastuksiani, joiden luulen merkitsevän muka jotakin. Heitänkö kaikinpuolin hyvän parisuhteeni hukkaan vain hetkellisen kiinnostuksen takia? Vai pitäisikö minun lopulta tajuta, että olen idiootti jos jatkan samaa rataa ja että ainakin pitäisi ottaa etäisyyttä nykyiseeni.
Jotenkin harmittaa hänen puolestaan. Hän on niin ihana minua kohtaan ja minä vain viestittelen toiselle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ANNA PALAA, EI SE KÄYTÖSSÄ KULU, PARANEE VAAN! Kerran täällä eletään, nautitaan! Ja hyvää ihastumista/tunnetta/kutinaa/säpinää ei kannata heittää hukkaan! Joten neuvoni on; siitä vaan,anna mennä ja NAUTI JA ONNEA!
Niinpä, sinä ainakin tunnustat sen mikä olet ja yrität kovasti muuttaa itseäsi yhden miehen naiseksi.
Jos olet nuori niin, elä ja täysillä,sillä nuori olet vain kerran.
Jos olet avosuhteessa ,ole yhtä rehellinen hänelle ,kuin ennenkin.
Ehkä hän ei ole elämäsi se oikea sittenkään ,ajatteles sitä.
Ihastuksia tulee ja menee niinko kirjoitit, olehan yhtä omaittes ja anna palaa vaan.
terv. Äippäliini.
Tyhmä satu koko juttu.
Niinpä tietenkin... Miks te ette tuu sanomaan
nuorille miehille samoja juttuja: "Oot nuori vaan kerran, pane vaan jokaista ihastuksen kohdetta huoleti, vaikka parisuhteessa olisitkin". Itsehillintä ei ainakaan pidemmän päälle nouse, jos noudattaa jokaista impulsiivista päätöstä. Vaikka on nuori ja kuinka eletään vain kerran, saa niitä moraaliin liittyviä asioitakin miettiä. Se on vaan lapsellista jos ei pysty kontrolloimaan itseään.
En kohdistanut tätä viestiä niinkään keskustelun aloittajaan, vaan näille muille "hyvien elämänohjeiden" jakajille.
Olen kovasti miettinyt tätä moraalista puolta, mutta kun se ei miettimällä oikein muuksi muutu. Voisinhan saman tien päättää olla tekstaamatta tälle miehelle, mutta en ole tehnyt niin. Jatkan peliä, vaikka minun tilanteessani se olisi ehkä parempi lopettaa. En ole kihloissa nykyiseni kanssa emmekä edes asu vielä yhdessä, mutta olemme seurustelleet kolme vuotta. Kavereilleni olen yrittänyt puhua, mutta osa tuomitsee minut ja osa sanoo juuri edellisten kirjoittajien tavoin että anna palaa. Eikä tässä nyt oikein tiedä mikä olisi oikein.
Enkä ole ajatellut asiaa pelkkänä "sänkyyn hyppäämisenä". Tämä mies olisi todella kiinnostunut minusta ja on selvästi ilmoittanut, ettei aio tehdä mitään ns. rajoja ylittävää koska seurustelen. Olen puhunut hänellekin tunteistani, mutta todellisuus on tässä: En tiedä kuinka paljon rakastan vai minkälaista rakkautta nykyiseeni edes tunnen.
Ehkä tauko olisi paikallaan. Harvoin sellaiset minun kohdallani toimivat, sillä yksinäisenä hetkenä sitä kuitenkin soittaa ja ilmoittaa, ettei tarvitse pitää enää taukoa, puhutaan asiat ja ollaan niin kuin ennenkin. Siksi parempi olisi laittaa kerrasta poikki. Epäilen onko minusta siihen.
Ja millainen ihminen muutenkaan olisin jos hyppäisin heti pitkäaikaisesta parisuhteesta toiseen. Tällaisessa tilanteessa solmitut uudet parisuhteet harvoin muutenkaan osoittautuvat paria kuukautta pidemmiksi.
Pitäisi todellakin kuunnella sydäntään, mutta juttu menee sekavammaksi aina vain. Voin kuitenkin antaa luvan itselleni pieneen ihastukseen, se on virkistävää enkä loukkaa sillä ketään. Itsehillintää tämän jutun setvimisessä on todellakin tarvittu. Se, kannattaako tässä vaiheessa kuitenkaan hiljentää on sitten toinen juttu.
Mulla samanlainen tilanne, ollut vaan jo kohta vuoden. Tuon ajan olen taistellut tunteitani vastaan, nyt olen päättänyt luovuttaa. Itse olen nssa ja on lapsia, joten perusteita jarrutella löytyy. Mutta, joka tapauksessa, pidämme yhteyttä sillä siivulla, mihin näissä olosuhteissa kyetään. Tämä sopii toiselle myös. Tätä toista en voi nyt saada, eikä hän minua, mutta luopuakaan toisistamme emme pysty. Joten näillä koukuilla mennään, kunnes muuta ilmaantuu.
sama tilanne minullakin.Olen naimisissa 2 lasta.tapailen nuorempaa miestä,en yksinkertaisesti kykene eroamaan miehestäni, 20v takana. .emme kuitenkaan osaa irrottautua tämän toisen kaverin kanssa toisistamme.Tapaamme silloin kun siihen on mahdollisuus.Välillä useammin välillä harvemmin.Näillä mennään eteenpäin ennekuin muuta tapahtuu:)))
Myös naimisissa ja on lapsikin, myös toinen on omalla tahollaan varattu, mutta emme pysty näppejämme pitämään erossa. Näillä mennään toimii ainakin tällä hetkellä hyvin...
On vain pikkuhiljaa alkanut tuntumaan siltä, että entä jos tuo onkin se minun elämäni Mies ja asioita pitkittämällä hän pääseekin livahtamaan käsistäni, eikä minulla sen jälkeen ole mitään mahdollisuuksia enää saada häntä takaisin?! Jääkö välimme ikuisesti kesken ja asia kaivelemaan loppuelämäksi?! Se tässä ehken eniten hirvittää ja itse olen alkanut pohtia, jos nämä kortit pitäisi sittenkin katsoa, mitä on jaettu... ei voi tietää..
Hassua, siis tuo, että se toimii. Itse olen yrittänyt tehdä eroa ja laittaa suhdetta poikki ainakin sen 10 krt, mutta sitten iskee levottomuus siitä, että jos menetänkin hänet. Pakko ottaa häneen yhteyttä ja vetää kaikki hyvät ja viisaat päätökset takaisin. Ja taas kaikki on hyvin.... Mutta, olen tullut siihen tulokseen, että systeemi ei vahingoita ketään, eikä se ole keneltäkään pois. Joten... näillä mennään, kunnes muuta ilmaantuu.