Ensin puoliso jää kiinni suhteesta, jonka lupaa lopettaa. Silti se jatkuu "selän takana". Tämän jälkeen jää kiinni treffiseuran hausta, taas lupaa lopettaa, koska ei halua eroa. Menee hiukan aikaa kun jälleen jää kiinni samasta asiasta, nytkin on vahvasti sitä mieltä ettei halua hajottaa perhettä. Sitten menee vielä vähemmän aikaa kun jälleen löytyy treffi-ilmoitus. Ja arvaatte varmaan, että lupaa jälleen lopettaa. Tuskin se siltikään loppuu....mutta jos näin jatkuu on ero edessä väistämättä.......kun ei edes omatunto kolkuta.
Mistä on kyse? Onko valehteleminen niin helppoa, ettei viitsi edes vaivautua pitämään lupauksiaan. Vai...eikö yksinkertaisesti pysty hallitsemaan käytöstään enää. Miksi silti haluaa pitää perheensä vaikka "seuranhakeminen" selvästi kiinnostaa enemmän.
Kaikkea ei voi saada............tulee hetki jolloin jää yksin..............silloin olisi kannattanut miettiä omia valintoja.
Mistä on kyse? Onko valehteleminen niin helppoa, ettei viitsi edes vaivautua pitämään lupauksiaan. Vai...eikö yksinkertaisesti pysty hallitsemaan käytöstään enää. Miksi silti haluaa pitää perheensä vaikka "seuranhakeminen" selvästi kiinnostaa enemmän.
Kaikkea ei voi saada............tulee hetki jolloin jää yksin..............silloin olisi kannattanut miettiä omia valintoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehellä oli samanlainen kuvio jatkuvasti päällä. Kunnes kyllästyin. Ja nyt kaikki on minun syytäni!!! Huh.
pakkomielle,joka sun ukollas on se ei pysty lopettaan tota hommaa ja siks valehtelee...mieti kannattaako enää uskoo sen juttuja lupaamisesta...
oli ja on juuri tuollainen. Hän on nykyään yli 70v ja yllätys yllätys, valehtelee edelleen. Valehtelu ja pettäminen aiheutti eron aikoinaan äidistäni, sama homma muiden naisystävien kanssa. Nyt sitten on yksin, pirteä mutta yksinäinen. Vieläkin käyn kylässä hän edelleen yrittää satuilla vaikka mitä. Ja koskaan, ikinä, milloinkaan ei hänen mielestään ole ollut vikaa hänessä.
Olen miettinyt monta kertaa mikä aiheuttaa patologisen valehtelun, en tiedä. Isälleni aiheina olivat toistuvasti naissuhteet ja raha, hän esim keksi kesämökin itselleen 2 kertaa, kummallakaan kertaa ei omistanut ko mökkiä. Ensimmäisellä kerralla tehdäkseen vaikutuksen äitiini ja toisen kerran n 10v sitten tehdäkseen vaikutuksen lapsiinsa. Ehkä hän on käyttänyt tätä valhetta myös naisystäviinsä, en tiedä.
Mutta valehtelu on isälleni pakonomaista ja luulen sen liittyvän erittäin huonoon itsetuntoon (mikä on hullua, isällä oli arvostettu hyväpalkkainen ammatti, perittyä varallisuutta, nuorempana hän oli todella komea mies jne jne). Itse olen rehellinen ja kasvattanut omat lapseni parhaani mukaan avoimuuteen ja rehellisyyteen. Nyt aikuisina hekin vasta tajuavat ukin "outouden" eivätkä ymmärrä sitä sen paremmin, mutta ymmärtävät kyllä, miten tärkeää on, että ihmisellä on selkäranka, vaikka ajat ovat kovasti muuttuneet isäni ajoista.
Kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen olen sitä mieltä, että osa ihmisistä on vain sairaita psyykeltään. Esim isäni taatusti rakasti lapsiaan ja arvosti (jokaista) perhettään, mutta ei kyennyt lopettamaan käytösmalliaan. Se on turhauttavaa, loukkaavaa ja äärettömän surullista kaikessa tuhoavuudessaan, mutta se on ko henkilön ongelma. Joku ehkä oppii jos tulee jätetyksi ja hakee apua ongelmiinsa, mutta monet jatkavat vain samaa rataa. Nämä ihmiset eivät kykene laittamaan itse rajoja itselleen normaalilla tavalla.
Ehkä olisi parasta jättää mies. Vähimmillä vammoilla pääsevät kaikki, kun peli vihelletään ajoissa poikki.