Johan osaavat

Mutta ilmaiset itseäsi kirjallisesti niin surkeasti, ettei tuollaista julkaista.

Yhdyssanavirheitä ja tolkutonta lainausmerkkien viljelyä ei toimituksissa katsella hyvällä. Anna jonkun fiksumman kaverisi muotoilla teksti, niin hyvinkin menee läpi.

Asia, kuten sanottu, on kyllä kirjoittamisen arvoinen.

Ok.. kirjoitti:

Mutta ilmaiset itseäsi kirjallisesti niin surkeasti, ettei tuollaista julkaista.

Yhdyssanavirheitä ja tolkutonta lainausmerkkien viljelyä ei toimituksissa katsella hyvällä. Anna jonkun fiksumman kaverisi muotoilla teksti, niin hyvinkin menee läpi.

Asia, kuten sanottu, on kyllä kirjoittamisen arvoinen.

Lue lisää

Ole huoleti! Eiköhän ne siellä toimituksessa ole "fiksumpia" kun minä ja oikolue tekstin. Ainakin ilmoittavat niin, että heillä on oikeus muokata.

Kyllä joskus jo yksi äännevirhe on lapselle itselleen tosi kova pala kun siitä koulussa ruvetaan kiusaamaan. Tiedän useampienkin lasten sellaisen takia itkeskelleen. Vielä lukiossakin se saattaa nousta kynnykseksi ilmaista itseään puheella, ja vaikuttaa siten myös koulumenestykseen.

ja toisaalta kirjoitti:

Kyllä joskus jo yksi äännevirhe on lapselle itselleen tosi kova pala kun siitä koulussa ruvetaan kiusaamaan. Tiedän useampienkin lasten sellaisen takia itkeskelleen. Vielä lukiossakin se saattaa nousta kynnykseksi ilmaista itseään puheella, ja vaikuttaa siten myös koulumenestykseen.

Lue lisää

ihmelapset jotka lespaavat ja päRRäävät (tai pälläävät) julkisesti ja voi kun meitä "normaaleja" hävettää ja ihan naurattaa. Toi on niin vanhan aikaista vetää kiusaaminen uhkaksi kaikkeen. Opettakaa ja opetelkaa itseironiaakin välillä niin ei tämä maailma muutu aivan harmaaksi. Sehän on sen ongelma joka tarpeettomasti toisen puhevian ympärillä elämäänsä pyörittää.

...kannattaa muistaa, että "turhasta" terapiasta ei ole lapselle haittaa, mutta siitä, että lapsi ei saa tarvitsemaansa terapiaa voi hyvinkin olla. Esimerkiksi kuntouttamattomat kielelliset vaikeudet voivat kouluiässä ilmetä lukivaikeuksina.

Varhain aloitettu kuntoutus on tutkitusti tehokkainta. Ongelmana on se, että esimerkiksi puheen ja kielen kehityksessä emme tarkasti varhaisvaiheessa osaa sanoa, ketkä lapset ottavat ikätoverinsa kiinni ja keillä ongelmat ovat laaja-alaisempia ja pysyviä. Kukaan ei teitä vanhempia kuitenkaan pakota siellä terapiassa juoksemaan vaan teette itse päätöksenne omien lastenne suhteen.

*terapeutti* kirjoitti:

...kannattaa muistaa, että "turhasta" terapiasta ei ole lapselle haittaa, mutta siitä, että lapsi ei saa tarvitsemaansa terapiaa voi hyvinkin olla. Esimerkiksi kuntouttamattomat kielelliset vaikeudet voivat kouluiässä ilmetä lukivaikeuksina.

Varhain aloitettu kuntoutus on tutkitusti tehokkainta. Ongelmana on se, että esimerkiksi puheen ja kielen kehityksessä emme tarkasti varhaisvaiheessa osaa sanoa, ketkä lapset ottavat ikätoverinsa kiinni ja keillä ongelmat ovat laaja-alaisempia ja pysyviä. Kukaan ei teitä vanhempia kuitenkaan pakota siellä terapiassa juoksemaan vaan teette itse päätöksenne omien lastenne suhteen.

Lue lisää

esille se 10-15% mahdollisia dysfaatikkoja ja muita kuin jos nämä ongelmat huomataan vasta koulussa niin usein jäävät hoidotta. Jossain on mätää ja pahoin. Pitäisikö jättää nämä alle kouluikäiset pois kuormittamasta turhaan järjestelmää että sitä tarvittavaa apua voitaisiin tarjota ja vielä oikeassa muodossakin.

Jos lukisitte lpasen puheen kehitys -palstaa vähän enemmän, huomaisitte kuinka moni vanhempi jonottaa lastensa kanssa kohtuuttoman pitkiä aikoja saadakseen lapselle puheterapiaa todelliseen tarpeeseen. Kun lapsen puheen kehitys jää muusta kehityksestä jälkeen, se haittaa lapsen muutakin kehitystä ja aiheuttaa lapselle vaikeuksia. Tällä en tarkoita mitään kiusaamista, vaan mm. itsetunnon kehitykselle, ikätovereiden kanssa leikkimiselle, turhautumsista, kun ei ymmärretä, haluttomuutta vuorovaikutukseen, mikä taas estää muuta kehitystä jne..
Terapiassa kulkevat lapset kyllä tarvitsevat terapiaansa kehittyäkseen ja jotta estetään etteivät ongelmat kumuloidu. Ongelmien kumuloitumisen vuoksi on todella tärkeää, että terapioiden aloittamisia EI lykätä kouluikään. Joten on todella mautonta sanoa, että terapiaan tungetaan lapsia, jotka eivät sitä tarvitsisi. Jokaikinen lapsi, joka on terapiassa, hyötyy siitä. Mitä enemmän vanhemmat ovat tukemassa ja sitoutuvat lapsen kuntoutukseen myös kotona, sitä paremmin lasta voidaan auttaa. Jos jonkun lapselle on ehdotettu tutkimuksia, sitä tuskin on tehty pelkän ujostelun vuoksi. Yksi turha käynti on todellakin vähäpätöistä siihen verrattuna, että ammattilaiset huomaavat jotain johon tarvitsee puuttua ja kuntoutus päästään aloittamaan riittävän aikaisin.
Siinä olen eri mieltä, että vanhemmilla on oikeus päättää viedäkö lapsi suositeltuun terapiaan vai ei. Eihän lääkärin määräämää lääkekuuriakaan jätetä ottamatta vain sillä perusteella, että vanhemmat toimivat oman mutu-tuntumansa perusteella. Hankkikaa asiasta oikeaa tietoa, sitten voi omatkin mielipiteet muuttua eikä tarvitse liikkua musta tuntuu- fiiliksellä.

tätä ketjua kirjoitti:

Jos lukisitte lpasen puheen kehitys -palstaa vähän enemmän, huomaisitte kuinka moni vanhempi jonottaa lastensa kanssa kohtuuttoman pitkiä aikoja saadakseen lapselle puheterapiaa todelliseen tarpeeseen. Kun lapsen puheen kehitys jää muusta kehityksestä jälkeen, se haittaa lapsen muutakin kehitystä ja aiheuttaa lapselle vaikeuksia. Tällä en tarkoita mitään kiusaamista, vaan mm. itsetunnon kehitykselle, ikätovereiden kanssa leikkimiselle, turhautumsista, kun ei ymmärretä, haluttomuutta vuorovaikutukseen, mikä taas estää muuta kehitystä jne..
Terapiassa kulkevat lapset kyllä tarvitsevat terapiaansa kehittyäkseen ja jotta estetään etteivät ongelmat kumuloidu. Ongelmien kumuloitumisen vuoksi on todella tärkeää, että terapioiden aloittamisia EI lykätä kouluikään. Joten on todella mautonta sanoa, että terapiaan tungetaan lapsia, jotka eivät sitä tarvitsisi. Jokaikinen lapsi, joka on terapiassa, hyötyy siitä. Mitä enemmän vanhemmat ovat tukemassa ja sitoutuvat lapsen kuntoutukseen myös kotona, sitä paremmin lasta voidaan auttaa. Jos jonkun lapselle on ehdotettu tutkimuksia, sitä tuskin on tehty pelkän ujostelun vuoksi. Yksi turha käynti on todellakin vähäpätöistä siihen verrattuna, että ammattilaiset huomaavat jotain johon tarvitsee puuttua ja kuntoutus päästään aloittamaan riittävän aikaisin.
Siinä olen eri mieltä, että vanhemmilla on oikeus päättää viedäkö lapsi suositeltuun terapiaan vai ei. Eihän lääkärin määräämää lääkekuuriakaan jätetä ottamatta vain sillä perusteella, että vanhemmat toimivat oman mutu-tuntumansa perusteella. Hankkikaa asiasta oikeaa tietoa, sitten voi omatkin mielipiteet muuttua eikä tarvitse liikkua musta tuntuu- fiiliksellä.

Lue lisää

Edellinen viestin kirjoittaja kirjoitti täyttä asiaa!!

Tämän kaiken jo läpikäynneenä vanhenmpina emme voi muuta kun yhtyä edelliseen kirjoittajaan.

Kysymys on todella "ISOSTA ASIASTA". jos, lasta ei auteta. Kysymys on muustakuin R tai S :n opettelusta. Kysymys on lapsen oikeudesta tulla ymmärrytyksi. Mahdollisimman hyvin. Ja jos, äidillä ja lapsella ei ole yhteistä kieltä millä kommunikoida eikä välineitä tähän. Asiat todella kulminoituvat vaikeaksi...jonakin päivänä tämä lapsi on myös nuori ja sitten myöhemmin nuori aikuinen....

Miettikää itse miltä Teistä tuntuisi: Jos, ympärillänne ihmiset puhuisivat kieltä mistä, ette ikinä ymmärtäisi sanaakaan, ja näin tulisitte itse myös väärin ymmärretyiksi. Miltä teistä tuntuisi? Varmaan pelottaisi? Olisitte vihaisia ja turhaantuneita? Eikö vain? Joten, mistään turhasta "kiusaamista", ei terveydenhuollon puolelta ole kysymys kun mahdollista puheen viivästymistä aloitetaan kartoittamaan ja syytä siihen tutkimaan. Ajoissa, onneksi näin. Parempi näin, kun ei mitään tutkimuksia ikinä tehtäisi. Eikö vain!!

Saamme olla Onnellisia että, suomesta tätä apua saa. Tänä päivänä. Vielä 20 vuotta sitten, tämä apu oli vielä kovin rajallista. Tietoa kun Suomeen tänne Pääkaupunki seudulle tuli vain harvoille lääkäreille. Ja nämäkin lääkärit olivat pitkälle erikoistuneita neurologeja. Joten, ei mitään halpoja käyntejä. Yksi lääkärikäynti kun maksoi tuohon aikaan n.300 e/: ja näitä käyntejä oli perheillä useita vuodessa. Lisäksi, siihen vielä kalliit tutkimukset. Hintaa en viitsi edes kirjoittaa. Tiedän, mistä kirjoitan. Apua piti äitinä aktiivisesti ja itsenäisesti hakea, käydä kirjastosta lukemassa alan kirjallisuutta, saada myös muut ihmiset ymmärtämään lähinnä koulu- ja sosiaaliviranomaiset mistä, on kysymys. Yhden lapsen avokuntouksessa kun saattoi olla parhaimmillaan mukana yli 10 ihmistä. Jotka, jokainen ovat erikoistuneet vain omaan "sektoriinsa", tämän lisäksi oli itse hankittava lääkäri joka vastasi lapsen kuntouksesta.
Koulukäyntioikeudesta oli taisteltava. jne.
Olkaa nykyäidit tyytyväisiä ja onnellisia että, pääsette näin helpolla. Meitä on monia äitejä joita, ei vielä silloin aikanaan pystytty millään tavalla ajoissa auttamaan. Ja nyt nämä lapsemme ovat aikuisia. Ja monen kohdalta kuntoututus on jo myöhäistä aloittaa. Koska, aivoja sen eri osa-alueita ei aikanaan kuntoutettu. Kun tietoa ja osaamista Suomessa ei ollut vielä tarpeeksi ei ainakaan täällä. Eikä kaikilla vanhemmilla yksinkertaisesti ollut voimavaroja, tai rahaa hankkia tätä kuntoutusta. Näin oli asiat aikanaan täällä Pääkaupunkiseudulla.ON TODELLA HYVÄ ETTÄ, ASIAT OVAT MENNEET ETEENPÄIN!!