Olen se puolisko, joka petti!!
23 avioliittovuoden jälkeen löysin "elämäni miehen". Ja olin valmis jättämään kaikintavoin kunnollisen puolisoni,lapseni kaiken entisen. Muutin kotoa,jätin kylmästi ja julmasti perheeni!!! Näin jälkeen päin olin , kuin psykoosissa. Tätä hurmion tunnetta kesti muutaman kuukauden, kunnes "tömähdin" alas! Totaalisesti...sain "elämältä turpiini"!!
Olisi kuin silmäni olisivat avautuneet todellisuuteen. Sitä sisäistä tuskaa, joinka koin, eivät mitkään sanat riitä kertomaan... sitä syyllisyyttä siitä, että olin romahduttanut mieheni ja lasteni elämän henkisesti!!
Tänäpäivänä olemme yhdessä ja uskallan sanoa ehjänä, tai eheytyneenä ja ONNELLISINA!
Vietämme hopeahääpäivää marraskuussa ja vihkipappimme uudelleen siunaa liittomme!
Miten tämä on mahdollista??? Kaiken pohjalla on ANTEEKSI ANTO ja tahto. Eikä pelkästään läheisteni anteeksi anto, vaan myös se, että olen antanut myös itselleni anteeksi!
Sinä tai te, jotka mietitte vastaavassa elämäntilanteessanne anteeksiantoa ja tahtoa yrittää uudelleen. OLKAA ROHKEITA ja USKALTAKAA YRITTÄÄ! Se voi onnistua, jos riittää tahtoa!
23 avioliittovuoden jälkeen löysin "elämäni miehen". Ja olin valmis jättämään kaikintavoin kunnollisen puolisoni,lapseni kaiken entisen. Muutin kotoa,jätin kylmästi ja julmasti perheeni!!! Näin jälkeen päin olin , kuin psykoosissa. Tätä hurmion tunnetta kesti muutaman kuukauden, kunnes "tömähdin" alas! Totaalisesti...sain "elämältä turpiini"!!
Olisi kuin silmäni olisivat avautuneet todellisuuteen. Sitä sisäistä tuskaa, joinka koin, eivät mitkään sanat riitä kertomaan... sitä syyllisyyttä siitä, että olin romahduttanut mieheni ja lasteni elämän henkisesti!!
Tänäpäivänä olemme yhdessä ja uskallan sanoa ehjänä, tai eheytyneenä ja ONNELLISINA!
Vietämme hopeahääpäivää marraskuussa ja vihkipappimme uudelleen siunaa liittomme!
Miten tämä on mahdollista??? Kaiken pohjalla on ANTEEKSI ANTO ja tahto. Eikä pelkästään läheisteni anteeksi anto, vaan myös se, että olen antanut myös itselleni anteeksi!
Sinä tai te, jotka mietitte vastaavassa elämäntilanteessanne anteeksiantoa ja tahtoa yrittää uudelleen. OLKAA ROHKEITA ja USKALTAKAA YRITTÄÄ! Se voi onnistua, jos riittää tahtoa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
että joskus nuinkin. Tarinanne lämmittää sydäntä ja toivottavasti saa toiset samassa tilanteessa olevat ajattelemaan yhtä kypsästi. Anteeksianto ei ole mitään helppoa, ei toiselle eikä itselle. Se on tuskallinen prosessi, mutta voittaa kirkkaasti katkeruuden! Onnea teille jatkossakin! Toivoo myös pettänyt ja anteeksi saanut.
Ja onnea teidänkin elämäänne! ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA!
Mahtavaa, että joku pystyy tuohon! Moni mies ei olisi edes harkinnut suhteen jatkamista. Hatunnosto hänelle. Mitä opimme tästä: se järki on silti hyvä pitää aina mukana tunteiden rinnalla. vaikka tunteet olisivatkin kuinkin voimakkaat ja intohimoiset..!
on voimakas tunne!! Se valitettavasti sumentaa joskus myös järjen! Kumpa muistaisimmekin sen kolahtaessa "ottaa järjen käteen"!Omalla kohdallani se sumeni täydellisesti, vaikka pidänkin itseäni ns. tasapainoisena.
Välttyisimme niin monen sielua repivältä ja satuttavalta tunteelta!
Tahdon todella kiittää kannustavasta tekstistä joka todella tuli sydämestä.Itsestäni oikein rupesi tuntumaan että, vaikka mitä tapahtuisi niin sinnikkyydellä ja todellakin sillä anteeksiannolla voittaa todellisen onnen itselleen kun ei vain luovuta liian helpolla.
Itse olen myös se ns.pettäjä.(minulla oli vain pieni yhteys tunnetasolla vieraaseen mieheen ja vain suutelua mutta silti tunsin suurta vääryyttä tehneeni) Nyt yritän antaa itselleni anteeksi enkä aio luovuttaa helpolla (mieheni on antanut jo anteeksi). Myös minulla kesti hurmiota muutaman kuukauden,jolloin luulin löytäneeni elämäni miehen! ja olisin ollut siinä tilassa jopa valmis jättämään mieheni jonka kanssa olen ollut kohta 9 vuotta! ( onneksi järki ja kohtalo pelasti tuota virhettä tekemästä). Nyt uskon luottavaisena tulevaisuuteen ja eheytyneeseen parisuhteeseen jopa siinä määrin että olemme keskustella lapsista, joita meille ei ole vielä suotu.Valoisana kohti tulevaisuutta katselemme ja vauvaa perheeseen odottelemme.Kiitos sinulle vielä kerran kun annoit uskoa onnellisen tulevaisuuden puolesta!
Sydäntäni lämmittää kirjoituksesi! Kirjoitan ties monennenko kerran seuraavan ajatukseni;ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA!
Onnea ja myötätuulta tulevaisuuden suunnitelmiinne!
Hyvä että uskallat kertoa tapauksesi, ja hyvä myös sinulle, että miehesi antoi anteeksi :) Kaikki me teemme virheitä, mutta virheistä oppii, ja niistä oppii myös kunnioittamaan :) Onnea hopeahääpäivänäsi, ja onnea tulevaisuuteen!
Virheistä voi oppia. Uskon, että ihmisenäkin olen/olemme kasvanut/kasvaneet, ja PALJON!
Kokemus on kaikesta "raakuudestaan" huolimatta syventänyt rakkauttamme.
Kaunis kiitos onnitteluistasi!!
Hei!
Kaunis tarina sinulla. Olet tosiaan etuikeutetussa asemassa. Minä petin miestäni kriisitilanteessa 4 vuotta sitten. Kaduin syvästi tekoani ja kadun yhä. Sen jlk olen osoittanut hänelle kunnioitusta ja uskollisuutta niin paljon kuin olen kyennyt. Vastauksena saan kuulla, miten totaalisesti olen menettänyt arvoni hänen silmissään, ja miten en voi koskaan maksaa takaisin hänelle tai hyvittää tekoani.
Nämä neljä vuotta ovat olleet hyvin raskaita.Mieheni on jatkanut edelleen suhdetta ja slloin tällöin sanoo jotain positiivistakin. Pääosin pettämiseeni vedotaan jokaisen riidan yhteydessä, ja sillä muistutetaan muutenkin sopivissa kohdissa. En ole enää varma, käyttääkö mieheni tätä "aseena" minua vastaan vai onko kipu ja viha edelleenkin näin suuri.
Oman syyllisyyteni lisäksi miehen syyllistävä
asenne alkaa olla kovin raskas kantaa. Olen miettinyt miten Raamatun Mstari kertomuksessa syntisestä naisesta ainoastaan kirjoitti hiekkaan. Mietin miten kaunis ja helpottava kertomus. Kuin symboli anteeksiannosta. Kuinka kauan mitään hiekkaankirjoitettua on jäljellä kun se on ikuisiksi hävinnyt....
On niin surullista lukea tarinaasi, ja neljä vuotta on tosi pitkä aika... en tiedä minun tulkintani on se, ettette ilmeisesti ole päässeet lähtemään ns. puhtaalta pöydältä. Se on mielestäni melkeinpä kaiken A ja O.
Onko inhimillistä edes jatkaa parisuhdetta, (joka perustuu molemminpuoliseen kunnioittamiseen ) ja sitä teidän parisuhteenne ei näytä olevan.
Olettekohan käyttäneet ulkopuolista apua? Me kävimme aikoinaan keskustelemassa parisuhteestamme asiantuntijalla yhdessä... ja mieheni jatkoi sitten keskusteluja pitempään käyden yksin.
En voi muuta todeta, kuin kauanko jaksat...asemasi parisuhteessanne ei ole mielestäni inhimillistä ja täytyykö tilannetta todella sietää? Alku muutokseen... kannattaa miettiä vaihtoehtoja!!
JAKSAMISIA TEILLE!!! Muista you are not bad woman...me teemme virheitä!
niin, elämä ei ole voittamattomien vaikeuksien väistämistä,... vaan väistämättömien vaikeuksien voittamista!
HYVÄÄ SYKSYÄ JA JAKSAMISIA KAIKILLE :)