uskotteko, että avioeron jälkeen koittaa vielä uusi onnellinen elämä? Tarkoitan liittoja, jotka päättyvät eroamiseen uuden rakkauden tähden. Kun ihastus ja intohimo tasaantuu ja joutuu uusperheiden paineiden alle. Kun entinen elämä muistuttaa itsestään. Kun rahat ja omaisuus jaettu ja entiseen elämä näyttääkin olleen enimmäkseen normaalia. Löytyykö tasapaino ja kaiken menetetynkin korvaava onni? Miten hajaantuneet ystävyyssuhteet ja uusien saaminen tilalle? Miten pitkälle ajallisesti uusi rakkaus korvaa kaiken? Vai helpottaako aina niin, ettei entistä kaipaa?
Uskotteko
uudestaan onnelliseksi
5956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että riippuu mistä syistä liitosta on lähtenyt kohti uutta elämää. Jos on lähtenyt vain ja ainoastaan uden rakkauden tähden, pettymyksen mahdollisuus on aina olemassa, mutta jos on lähtenyt oman itsensä, oman hyvinvoinnin, tasapainon ja onnellisuuden vuoksi, mahdollisuus onneen on miljoonasti suurempi.
Olen itsekin parhaillaan siinä tilanteessa, että eronnut hiljattain ja nyt hullun lailla rakastunut. Emme virallisesti kuitenkaan seurustele tämän palavien tunteideni kohteen kanssa ja on täysin mahdollista, ettemme koskaan tulekaan seurustelemaan. Todennäköisyyslaskelmat eivät todellakaan ole puolellamme.. Olen kuitenkin täysin tietoinen näistä realiteeteista ja valmis jatkamaan elämääni yksinkin, jos niikseen tulee. Sekin on oman tulevaisuuteni ja mielenterveyteni kannalta parempi ratkaisu, kuin jääminen huonoon ja tunteettomaan suhteeseen.
Vanha klisee lienee vielä tänäkin päivänä niin totta: "Onni löytyy eläen, ei etsien.."
Mutta puoliskolla tuli täsmälleen samat ongelmat eteen kuin ekassakin suhteeessa. Ja teki täsmälleen identtiset temput minulle.
Eli ensin pitäisi selvitellä oma pää rauhaass ennen kuin aloittaa uuden suhteen. Ja se pään
selvitys ei onnistu ihan viikossa tai parissa
kuukaudessa...
Olen eronnut vuosia sitten ja välittömästi eron jälkeen oli yllättäen rakastunut. Vastoin suunnitelmiani enää koskaan ryhtyä parisuhteeseen. Näin jälkeen päin tajuan, että omat haavat edellisestä suhteesta vielä vuotivat sielussa ja nyt yli viiden vuoden jälkeen samat ongelmat toistuvat tässä suhteessa vielä tuhoisampina. Tilanteen rauhoittaminen ja oman itsensä löytäminen eron jälkeen on niin helkkarin itsestään selvä edellytys uudelle suhteelle. Mutta rakkaus yllättää juuri silloin , kun sitä ei etsi. Ja maaperä on tietysti hedelmällinen uudelle sylille, kun vanha ei enää lämmitä. Onnea kuitenkin ja paljon molemminpuolista ymmärrystä uudessakin suhteessa tarvitaan.
Itsekin aikanaan eronneena vertaisin vanhaa suhdetta diabetekseen. Parantaa sitä ei voi mutta sen kanssa oppii elämään. Meillä oli onneksemme n.s. sopuero ja pitelemme yhteyksiä vähintään kerran viikossa. Löysin melko pian tosinaisen elämääni ja se auttoi kummasti. Oletan että sinulle tulee käymään samoin. Pää pystyyn ja lippu korkealle. Kyllä se siitä.
terv: Seppo
vanha suhde on ollut tasapainoton ja onneton, niin uusi suhde tuntuu kuin paratiisilta: myös silloin, kun siinä menee huonosti.
Suhdetta ei voi elää yksin. Jos on joutunut elämään vanhan kumppanin kanssa vailla kumppanuutta ja uudesta kumppanista sitä löytyy, niin ei varmasti kaipaa exäänsä.