Olemme nelikymppinen pariskunta ja olleet yhdessä lukiosta saakka. Nyt mieheni elämään on "ilmestynyt" työkaverin kautta kymmenen vuotta nuorempi nainen. Itsekin olen hänet tavannut ja varsin viehättävä ja energinen tyttönen onkin. Minua on kuitenkin alkanut tietyllä tavalla vaivaamaan, että mieheni ja tämä nainen pitävät yhteyttä, viestittelevät ja tapaavat illanvietoissa silloin tällöin ja ovatpa käyneet joskus kahdestaankin oluella.
Luotan mieheeni, en sano sillä, mutta en voi sille mitään, että viehättävä nuori nainen mieheni kaverina ei enää olekaan ajatuksissani täysin OK.
Huolehdinko turhaan? Oma suhteemme on kuitenkin kiihkeimmät päivänsä nähnyt ja elo aikalailla tasaista kolmen lapsemme kanssa.
Luotan mieheeni, en sano sillä, mutta en voi sille mitään, että viehättävä nuori nainen mieheni kaverina ei enää olekaan ajatuksissani täysin OK.
Huolehdinko turhaan? Oma suhteemme on kuitenkin kiihkeimmät päivänsä nähnyt ja elo aikalailla tasaista kolmen lapsemme kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuten sanoit, parhaat päivänsä nähyt, eli tarttis tehdä jotain vai joko on liian myöhäistä? Miksi naiset lopettavat itsestään huolehtimisen papin aamenen jälkeen?
Lopettavat kaiken parisuhteen eteen tekemisen,
eihän sen saadun miehen takia kannata enää...
Kyllä sitten taas kahdenkymmenen vuoden jälkeen laitetaan alusvaate setti kokonaan uusiksi ja ruvetaan meikkaamaan ja värjäämään hiuksia, käydään kosmentologilla, harmitellaan kun ei olla enää kaksikymppisiä vaikka haluttaisiin. Pukeutuminen muuttuu korostuneen nuorekkaaksi. Huomaat hänen panostavan johonkin muuhun enemmän, kuin koskaan sinuun ja teihin.
Myöhästyit, ei ole enää mitään tehtävissä, seksisuhde on jatkunut jo kauan ja hän haluaa itsenäistyä, muutamaksi viikoksi, että se näyttää ympäristössä hyvältä.
Näinhän se käy ja silti sattuu, vaikkei sais.
Vituttaa toi naisten huolimattomuus itsestään, kun se ukko on nuorena saatu pyydykseen ja papin eteen, niin sen jälkeen ei naisen oma kroppa enää tarvitsekaan mitään huoltoa ollakseen miestä kiinnostava. Tukka hampsottaa, läskit pullistelee, kuteet on kurtussa. Omalle akalleni annoin kaksi vuotta aikaa laittaa linjansa kuntoon ( merkitsee 20 kg pysyvää painon pudotusta ). Ellei toteudu, niin tämä poika lähtee omille teilleen ja luulen löytäväni vielä uuden naisen; sellaisen, joka huolehtii linjoistansa. Toivon kuitenkin, ettei 20-vuotinen aviosuhteemme katkea vaimon liikakiloihin, kutta asiassa olen nyt tosissani; niin monta vuotta siitä on meillä keskusteltu ja sitä laihdutuskuuria on luvattu aloittaa 10 vuotta.
Sairaalta vaikuttaa todella. Ei nainen ole mikään miehen palvelija. Ei naisen todellakaan vastata ulkonäöllisesti miehen vaatimuksia, varsinkin ,jos mies odottaa naisen tekevän kaiken ja itse vaan ryyppää jne. Toivottavasti vaimosi ymmärtää, mikä sika olet ja jättää sinut itse. Viestisi vahvisti entisestään käsityksiäni miehistä. Onneksi en itse aio mennä koskaan naimisiin. En ole feministi, enkä lesbo, mutta miehiä inhoan paljon.
hah. Itse en katsoisi hetkeäkään ylipainoista miestä. saan inhonväristyksiä jos joudun edes koskemaan ylipainoiseen / lihaksittömaan / rupsahtaneeseen mieheen.
toiset pitävät pulleammasta, toiset laihasta, huolitellusta.
olin suhteessa mieheen josta välitin mutta kompastuskiveksi koitui se etten kyennyt nauttimaan seksistä hänen lievän ylipainonsa takia ja se etten himoinnut häntä. ikinä en aio sitä virhettä toistaa.
kukaan ei ole täydellinen, mutta pieni liikunta päivittäin tekee kaikille ihmeitä ;)
olen ehkäjoidenkin mielestä "sairas" jollakin tasolla, mutta olen ainakin rehellinen ja tiedostan mitä haluan ja mitä en halua.
Voi karmea millasen vastauksen annoit aloittajalle. Sääliksi käy vaimoasi, kun tuollaista joutuu katsomaan. Ei oo ihme, jos vaimosi on lihonut, kun on tuollainen mies. Et ole nähnyt hänen sisimpäänsä vaan tuijotat ulkokuorta. Kyllä sitä vaimokin pitää itsestään huolta, jos tuntee arvostusta ja saa ihailevia katseita. Toivottavasti hän nyt laihtuu - ei sinun vaatimuksesta, vaan omaksi parhaakseen ja terveytensäkin puolesta. Toivon todella, että hän samalla huomaa millainen typerys hällä on miehellä ja etsii itselleen sellaisen joka arvostaa oikeasti häntä.
Huh millaisia vastauksia sait, vaikka ihan asiallisesti kyselit mielipiteitä. Ihan kuin itse olisit jotenkin syyllinen tuohon. En tietenkään tunne tilannetta, mutta jos miehesi ei salaile tuota uutta naispuolista työkaveriaan tai tapaamisiaan, niin silloin hänellä ei ole mitään sen ihmeempää meneillään. Pahinta olisi varmaan jos alkaisit komentelemaan tai nostamaan meteliä työkaverista.
Jos minä olisi sinun tilanteessa, niin en olisi huomaavinaankaan asiaa sen enempää. Keskittyisin sitten oman parisuhteen hyviin puoliin ja panostaisin muutenkin siihen. Jos sen jälkeen joku on mennäkseen, niin eihän sitä kukaan pitele. Ei ketään voi väkisin omistaa. Jos taas oma suhde voi oikein hyvin ja miehesi saa kotona arvostusta ja muutenkin "hyvää kohtelua", niin ihme on jos lähtee. Olette kuitenkin jo pitkään olleet yhdessä, niin perusasiat ovat kohdallaan Tsemppiä ja mielikuvitusta sinulle ja kaikkea hyvää parisuhteellenne.
aika karuja vastauksia olen saanut. En tiedä miten asia kääntyi heti niin, että minä olisin lihonut possuksi, enkä pitäisi itsestämi huolta. Siitä ei ole kysymys. Ehkäpä juttu alkoi siitä, kun sanoin tuon nuoren naisen olevan viehättävä, en kuitenkaan sanonut, että kokisin itseni jotenkin epäviehättäväksi. Olen, sanotaanko nyt, normaali nelikymppinen, kolmen lapsen äiti joka harrastaa kyllä liikuntaakin, eikä ylipainoa ole.
Jotenkin tuntuu, että olen lukenut liikaa näistä "neljänkympinkriiseistä" ja siitä kun mies kaipailee omaa nuoruuttaa takaisin. Tuo kaveri on siis hyvin paljon nuorta innokkuutta ja leikkisyyttä täynnä, sen kuvan minä hänestä sain. Jotenkin alitajunnassa pelkään, että mies innostuu juuri tuosta nuoruudesta ja vapaudesta..en tiedä. En osaa oikein itsekään selittää tätä tilannetta.
Kiitos sinulle kuitenkin kannustavasta kommentista.
kun oletetaan, että muut naiset ja tytöt lakkaavat näyttämästä viehättäviltä ja upeilta kun on naimisiin menty. Joskus se oman kullan naama voi alkaa kyllästyttämään ihan viimesen päälle.
Jos miehelläsi on ennenkin ollut naisystäviä, niin mielestäni on ok. Jos taas yhtäkkiä tässä "neljänkympin kriisissä" ilmestyy nuori nainen kuvioihin, niin oisin kyllä minäkin huolissani. On mahtavaa, että voit luottaa mieheesi, mutta kuitenkin ehkä hänkään ei tiedä mitä tahtoo siitä nuoremmasta - jotain mitä ei sinulta saa, sitä kadonnutta nuoruutta varmaan. Kannattaisi keskustella syvällisesti. Älä syytä, vaan yritä jutella asiallisesti. Laittakaa muksut hoitoon ja lähtekää yhdessä etsimään sitä nuoruutta:) Tehkää jotain spontaanisti yhdessä. Käykää yhdessä siellä kaljalla ja muuallakin, niin ei tarvi sen toisen kanssa mennä. Keskustelkaa muistakin asioista kuin työtä ja lapsista. Arvostakaa toisia, kehukaa, kuunnelkaa toisianne todella. Ja kaiken a ja o on rehellinen puhe. Jos annat tilanteen jatkua, tämä uusi ystävyys voi syventyä ihastukseksi tai johtaa seksiin.
Parisuhteen perustahan on luottamus, mutta omien kokemusteni perusteella olisin silti todella huolissani. Miehesi on aika suurella todennäköisyydellä ihastunut tähän naiseen ja riippuu myös tästä naisesta kuinka pitkälle tämä johtaa. Jos nainen on vapaa ja etsii suhdetta, niin kaljoilla käynti varatun miehen kanssa ei ainakaan edistä tätä asiaa. Heitähän luullaan pariksi eli tuskin kukaan poikamies tulee edes yrittämään tätä naista. Itse olen vapaa ja voisin kyllä joskus lähteä kaljoille jonkun miespuolisenkin (varatunkin) työkaverin kanssa, mutta sen täytyisi liittyä jotenkin työasioihin eikä esim. lauantai-iltaan eikä sitä tapahtuisi kuin poikkeustapauksissa eli korkeintaan pari kertaa vuodessa. Kunnioitan työkavereideni vaimoja sen verran paljon...
Muutenkaan en usko puhtaaseen ystävyyteen naisen ja miehen välillä, koska useimmiten jommalla kummalla on halu enempään, mutta siitä vain puhutaan ystävyytenä, koska ei ole ehkä uskallettu myöntää tunteita edes itselle, tästä ystävästä puhumattakaan. Itselläni on muutama ns. miesystävä (sekä vapaita että varattuja), mutta jokainen heistä on valmis enempään heti jos vain suostuisin.
Sinuna menisin mukaan kaljoille, tai ilmestyisin yllättäen paikalle hiukan myöhemmin kuin miehesi ihan iloisena yllätyksenä ja näyttäisit kuinka paljon miehestäsi välität. Näet heti miehestäsi jos hän vaivaantuu julkisista hellyydenosoituksista. Järjestä teille yhteistä tekemistä niin paljon, että miehelläsi ei kertakaikkiaan ole tilaisuutta lähteä työkaverinaisen kanssa minnekään. Ei kukaan fiksu vapaa nainen jaksa kauan katsella peruuntuneita tapaamisia yms. ja mahdollinen suhde tai sen aloittaminen jää aikeeksi. Toivon, että saat asianne kuntoon ja miehesi tajuaa, missä hänen paikkansa oikeasti on. Onnea teille!
kaveruuteen. Et olekaan ollut 8 vuotta koulussa luokassa, missä on 7 jäbää ja 21 tyttöä. Mulla on muutama naiskaveri noilta ajoilta edelleen, kylässä ja häissä ollaan käyty kuin missä tahansa häissä tai kylässä.
Kuka sitä hyvää kaveriaan panisi, yököttää ajatuskin:-)
Ystävyys ja kaveruus ovat mielestäni hiukan eri asioita. On minullakin lapsuudenkavereita koulusta ja muualta, mutta en sanoisi heitä ystäviksi. Ystäviä tavataan useammin kuin kavereita ja ystävien kanssa ollaan usein kahdestaankin. Tuskin kenellekään on ongelma sellaiset ystävät, joiden luona voidaan käydä yhdessä kumppanin kanssa. Vanhat koulukaverit ym. tutut ovat muutenkin eri asia kuin Ystävä, johon on tutustunut niinkuin tuon alkuperäisen kirjoittajan mies. Toisaalta jos alkaa tapailemaan sitä vanhaa koulukaveriakin usein kahdestaan niin voi siitäkin suhde kehkeytyä, vaikka tavallisissa oloissa ei kiinnostaisikaan. Kai minä olen sitten tavallista epäluuloisempi tapaus, mutta kokemus on opettanut... Myös sen, että joskus on parempi ja turvallisempi panna hyvää kaveriaan/ystäväänsä kuin jotakin ventovierasta:)
suurin osa ystävistä ja kavereista olleet miespuolisia, enkä heistä kenenkään kanssa pystyisi kuvittelemaankaan suutelemista, saati sitten enempää! Nykyisin seurustelenkin vakavasti ym. Mutta jostain kumman syystä miespuoliset ystäväni ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen kun ovat alkaneet tahoillaan seurustelemaan.. Lieneekö sitten tyttöystävistä johtuvaa? Osa onneksi pysynyt ystävinä, ja pareittain monesti vietämme iltaa :)
kirjoittaja on kaksikymppinen tyttönen.
Juttele miehesi kanssa ja kerro että sinua huolestuttaa tapailu naispuolisen työkaverin kanssa. Siis rauhallisesti ilman huutoa ja kiihkoa. Jos hän on rehellinen ja tolkun ihminen niin varmasti ymmärtää yskän.
sinuna puutuisin asiaan..jotakin teerenpeliä voi olla. tai pyydä että joskus menet heidän mukaan oluelle tai jotain. itse olisin huolissani jos näin on. Tuttavani mies petti työkaverin kanssa, tosin itseään vanhemman naisen, mutta suhde alkoi juuri noin..työkaveri, kaveri ja sitten se toinen nainen...
Luulisin, että miestäsi imartelee nuoremman, eläväisen naisen huomio, muttei hän varamastikaan ole pettämässä tms. Muuta henkilökohtaista kokemusta minulla ei asiasta ole kuin, että isälleni tuli myös nuorempi kollega ja puhelimet lauloivat taukoamatta puolin ja toisin. Isääni varmasti hiveli nuoren naisen ihailu, mutta suhde oli (ja on edelleen) täysin platoninen. Vanhemmillani on hyvä ja kestävä suhde keskenään, tosin toisen naisen tulo kuvioon teki äitini kovin mustasukkaiseksi. Nyt isäni ja tämä nainen ovat oleet ystäviä jo useamman vuoden ajan, puhelut ja viestit ovat vähentyneet ajan myötä. Nainen on useamman kerran myöntänyt äidille "rakastavansa" isääni, joten täysin puhtaalla pöydällä ei hänkään pelaa. On kuitenkin todennut ettei isäni lähde peliin mukaan, eikä todellakaan jätä äitiäni, joten kiinnostus on hiipunut todellakin ystävyyden asteelle.
Tunteesi on aito, siihen voit aina luottaa. Tapa millä lähdet asiaa viemään eteen päin, voi olla ratkaiseva tekijä lopputuloksen kannalta ja siinä toivon, että osaisit olla harkitseva. Nääs, minä olen seurannut sivusta mieheni ja hänen naispuolisen työkaverin työystävyyttä pidemmän aikaa. Meillä on takana raskaat vuodet avioliitossa, molempien osalta epäluotettavuutta suhteessa ja olemme yhdessä päätyneet perheterapiaan ja yksilöhoitoon, että tilanne korjautuu. Olemmekin onnistuneet luomaan hyvän suhteen vuosien työllä ja sopimukset petetyksi tulemisesta on laadittu aikanaan.
Nyt kuitenkin tämän työkaverin osalta aloin hieman epäilemään ja kyselemäänkin tarkemmin, kun mies aina puhui tästä naisesta. Halusi, että ystävystymme perheillä, joskus ehdotti, että tulisin hänen työpaikalleen lounasaikaan. Vastaus oli aina tiukka ei, enhän minä ihan narriksi rupeaisi. Mielenkiintoista tässä oli myös se, että useita vuosia sitten, mieheni risti ko. naisen eräällä "kutsumanimellä", mikä ei ollut laisinkaan imarteleva. Olin äärimmäisen pöyristynyt kerran sattumalta häneen törmätessäni, kuinka viehättävä ja upean näköinen nainen tämä olikaan. "Kutsumanimi" muuttui ajan saatossa ihan oikeaksi nimeksi, kauneudesta puhuttiin ja siitä, onko mahdollisesti iahstumista ilmassa. Vastaukset oli aika pitkälle aina myönteisiä..En antanut sen hidastaa meidän suhdetta. Ajattelin perheterapiassa saamiani neuvoja, että on hyvin luonnollista, että ihastuu useinkin vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka eläisi suhteessa..Tullaan kuitenkin siihen, että kuinka pitkälle antaa luvan tunteen viedä..
Minua häiritsi myös se, että nainen saattoi myöhään illalla kysellä työhönliittyviä kysymyksiä, joihin mieheni vastasi. Kun sanoin asiasta, että onpa outoa Pääsiäislomalta huolehtia työasioista, mieheni ymmärsi pointtini, että rajansa kaikella ja oli vastaamatta jokaiseen viestiin. Jossain vaiheessa mentiin henkilökohtaisiin asioihinkin; lapsuuteen, -kotiin ja sairauksiin. Välillä myös flirttailtiin avoimesti, silloin mieheni yleensä soitti minulle varmistaakseen, onko hänen vaistonsa oikea, että nyt meni jokin esimerkki yli. Olin hyvin iloinen siitä, että me pystyimme avoimesti koko ajan asiasta puhumaan. En murehtinut aihetta paljoa. Olin kuitenkin puhunut tilanteesta kahdelle ystävälleni.
Yksi huolestuttava piirre oli myös se, että mieheni reagoi naiseen kahdella tavalla. Hän ihaili ja kunnioitti häntä, mikä välittyi minulle hyvin selvästi. Mutta myös ne vihan tunteet, mitä tuli joissakin palavererissa esille tms. oli minusta huolestuttavaa. Sanoinkin siitä, että sinulla on oikeasti tunteita, että normaali työkaverinainen on ph7, ei tunnu missään. Tämä nainen aiheuttaa liikettä rinnassa ja mielessä, mikä ei ole hyvä.
Työmatkalle sitten päättivän kaksi lähteä pitkäksi aikaa. Tajusin itseasiassa vasta sinä aikana, että minä todellakin alan jäämään kakkoseksi. Sänkyynmenoa en ajatellut missään vaiheessa, minä olin paljon kiinnostuneepi henkisellä tasolla pitämisestä, koska se on turmiollisemoi suhteelle kuin pelkkä pano. Panosta pääset irti, saat myös selittämättä kenkää parisuhteesta. Henkisellä tasolla kiintymistä ei voi lopettaa. Se nakertaa ja kuluttaa entisen suhteen vain pois.
Tarina olisi pitkä analysoitavaksi, pähkäillä voisi jokaista ilmettä, elettä, tapaa puhua toisesta yms.
Pääpointtina minulla tässä on se, että sinä voit olla varma siitä, että et turhaan ole huolissasi. Miehet sitten, ja varmaan jokainen meistä, väittää olevansa pitämättä jaikka "koukussa", mutta sinä vaistoillasi tunnet totuuden. Itse otin linjan, että jos toinen nainen on kaksi %:kaan mieheni mielessä, se on minulta pois, enkä suostu siihen. Suhde on 100-100, eikä mitään muuta. Myös totesin, että jos naista vaihtaa, ulkoisesti vaihtaa huonompaan, mutta henkisellä tasolla voin vain nostaa kädet ilmaan, koska siihen en osaa sanoa mitään. Sinällään nainen ei syö itsetuntoani, jos ulkoisesti ajattelee, mikä on mielestäni hyvä asia. Ko. nainen on myös useamman lapsen äiti ja minua useamman vuoden vanhempi.
Tärkeimpänä neuvona antaisin sinulle, että et ala sairaalloisen mustasukkaiseksi, mutta kerrot avoimesti huolesi miehellesi. Minä sanoin miehelleni, että avioliitossa kenenkään ei tarvitse kokea tunnetta, onko puoliso luotettava. Se on kahden ihmisen luotettava kauppa ja sopimus. Jos toinen ei pysty pelisäännöillä elämään, sehän irtisanotaan mistä suhteesta tahansa.
Jotenkin toivoisin, että saisit yliotteen itsestäsi, että saisit asiat käsiteltyä viileästi, asiallisesti ja hyvin itsevarmasti, viestittäen itsetietoisuuttasi, itsekunnioitustasi ja omanarvontuntoasi. Pahinta olisi sairaskohtaus ja vainoharhaisuus. Kun psyykkaat itsesi henkisesti miehesi ja nuoren naisen yläpuolelle, uskon, että miehesi näkee sinut kunnioittavasti toisin kuin mustasukkaisuuskohtauksen pyörteissä. Se nääs saa aikaan lähinnä inhoa ja halveksuntaa.