tyypillinen työtön on laman aikaan massairtisanottu, opisto- tai ammattikoulututkinnon tai molemmat suorittanut, ikää 40-60. Yleensä perheellinen, mutta ei aina. Etsii aktiivisesti työtä ja välillä saakin jonkun työnpätkän. Alkoholin käytössä ei keskimäärin mitään eroa työssäkäyvien kanssa. Monesti työttömyys johtuu asuinpaikkakunnasta, perheellisen on muualle lähtiessä laskettava, että käteenkin jäisi jotain ja myös lasten hoito on oltava kunnossa ja siihen on oltava varaa.
Toinen tyypillinen työtön on vastavalmistunut, joista iso ajan kuluessa työllistyy.
Pitkäaikaistyöttömiä on vain neljännes ja näistä iso osa keskittyy itä- ja pohjoisSuomeen. Myös heidän joukossaan on paljon työllistämiskelpoista väkeä ja siksi heitä mielellään eri tukien varassa töihin otetaankin. hyväntekeväisyystarkoituksessa ei työllistä koskaan kukaan, se on iso valhe.
Itse olen nyt valmis lähtemään muualle töihin, työttömyys oli kova hinta, mutta lapset: koulussa menestyviä (nuoremman keskiarvo yli 9, isompi myös luokkansa paras opiskellessa ammattiin). Kavereita on, mutta eivät luuhaa kylillä öisin ainakaan vielä. Mitä näistä lapsista olisi tullut, jos olisi joutunut vähän väliä isän työreissujen takia palkkaamaan hoitajan, rahaa ei olisi ollut hoitomaksujen takia mihinkään ja hoitajakin olisi luultavasti vaihtunut säännöllsiesti. Ei, työ ei ole tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Sain jonkun aikaa ansiosidonnaista, mitä sitten. Enemmän puolisoni maksoi veroja kuin mitä minun pieni päivärahani oli, joten sovitaanko että puolisoni maksoi sen? Olen toki ollut töissäkin, joten veroja on maksettu itsekin. Minä olen myös hyvin tyypillinen työtön täällä päin: merkonomi, irtisanottu 90-luvun alussa, hoitanut pitkään lapsia ja sen jälkeen pätkätyökierrettä virastoissa ym. Erittäin tavallista. Alkoholia käytin viime kuussa kerran, otin hääpäivän kunniaksi ravintola-aterialla lasin viiniä. Eikä maksettu veronmaksajien rahoilla, vaan puolison.
Toinen tyypillinen työtön on vastavalmistunut, joista iso ajan kuluessa työllistyy.
Pitkäaikaistyöttömiä on vain neljännes ja näistä iso osa keskittyy itä- ja pohjoisSuomeen. Myös heidän joukossaan on paljon työllistämiskelpoista väkeä ja siksi heitä mielellään eri tukien varassa töihin otetaankin. hyväntekeväisyystarkoituksessa ei työllistä koskaan kukaan, se on iso valhe.
Itse olen nyt valmis lähtemään muualle töihin, työttömyys oli kova hinta, mutta lapset: koulussa menestyviä (nuoremman keskiarvo yli 9, isompi myös luokkansa paras opiskellessa ammattiin). Kavereita on, mutta eivät luuhaa kylillä öisin ainakaan vielä. Mitä näistä lapsista olisi tullut, jos olisi joutunut vähän väliä isän työreissujen takia palkkaamaan hoitajan, rahaa ei olisi ollut hoitomaksujen takia mihinkään ja hoitajakin olisi luultavasti vaihtunut säännöllsiesti. Ei, työ ei ole tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Sain jonkun aikaa ansiosidonnaista, mitä sitten. Enemmän puolisoni maksoi veroja kuin mitä minun pieni päivärahani oli, joten sovitaanko että puolisoni maksoi sen? Olen toki ollut töissäkin, joten veroja on maksettu itsekin. Minä olen myös hyvin tyypillinen työtön täällä päin: merkonomi, irtisanottu 90-luvun alussa, hoitanut pitkään lapsia ja sen jälkeen pätkätyökierrettä virastoissa ym. Erittäin tavallista. Alkoholia käytin viime kuussa kerran, otin hääpäivän kunniaksi ravintola-aterialla lasin viiniä. Eikä maksettu veronmaksajien rahoilla, vaan puolison.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapseni ovat myös empatiakykyisiä, luontoa rakastavia ekologisesti ajattelevia. Sitä eivät "vanhempani olivat uraihmisiä, minusta tuli jotain suurta" -egoistit ole. He eivät tajua kasvaneensa pahoiksi ihmisiksi.
Olet tehnyt oikeita ratkaisuja. Perhe on tärkein. Satsaa edelleen siihen.