Eli kysymys naisille, joilla ei ole ollut edellytyksiä saada sellaista miestä, jonka oikeasti haluaisi, vaan ovat vain joutuneet tyytymään siihen, minkä on saanut. Miltä sellainen suhde tuntuu? Tunnetko mitään kiintymyksen tapaista miestä kohtaan? Saatko tyydytystä seksistä? Miksi aloitit suhteen?
Kysymys tyytymissuhteista
_.,_.,
201649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tunteet on kasvanut ajan myötä, vaikka ei ois voinu tietynlaista ihmistä kuvitellakkaan elämäänsä. Aina oli haave tietenkin se komea mies kun itselläkin tuota ulkonäköä on ja on tullu oltua aika pinnallinenkin. Kuitenkin on saanut huomata, että tavallinen mies,eikä niin komea on tuhat kertaa parempi. Ensin tuli luonne ja sit osas jo ihastua vähitellen ulkonäköönkin mikä ei edes ole paha,päinvastoin komeampi ku ykskään oikeasti komea mies. Eikä ollut muutenkaan mikään ruma, mutta ei sellanenkaan mitä itse oli tottunut katselemaan. Joten ei pidä tuomita ketään ulkonäön takia jos ei ensisilmäyksellä miellytä, tunteet voi siitä kasvaa.
Niin miksi aloitin suhteen. Ihan siitä syystä, että ei niillä komeilla ollu muuta päässä ku hiukset, luonne oli mikä oli.
"Niin miksi aloitin suhteen. Ihan siitä syystä, että ei niillä komeilla ollu muuta päässä ku hiukset, luonne oli mikä oli."
... ja taas kaikki komeat miehet on pinnallisia ja tyhmiä. :)
".. ja taas kaikki komeat miehet on pinnallisia ja tyhmiä. :)"
Ei se nyt tuota tarkoita, vaan sitä että sitoutumisen tasossa on keskimäärin aika kova ero tavismiehen ja komean miehen välillä. Komea tietää saavansa kauniita naisia, jos ei nyt tuosta vain, niin melkoisella varmuudella. Tavis tietää, että tässä on "once in a lifetime"-tilaisuus (olettaen siis että kyseessä on tosiaankin kaunis nainen tusinatavismies) -> tavismies hakee vaikka kuun taivaalta kauniille naiselle. Mikäli mies osaa tehdä sen kuitenkin olematta typerä ja yliuskollinen koiranpentu, se voi olla naiselle hyvinkin paljon parempi järjestely kuin komea, mutta vähemmän sitoutunut mies.
On täysin tutkittu juttu, että mitä kauniimpi nainen miehellä on suhteessa siihen mitä voi saada, sitä tyytyväisempi mies on. Lisäksi nainen on tyytyväisempi, jos pääsee paistattelemaan eikä jää miehen ulkonäön varjoon.
Lisäksi mikäli nainen arvostaa erityisesti uskollisuutta ja sitoutumista, niin tällöin valinta kääntyy taas taviksen puoleen (taviksella on vähemmän voitettavaa ja enemmän hävittävää -> pettäminen ei ole niin kannattavaa).
Mikäli nainen arvostaa erityisesti yhteiskunnallista statusta, rahaa ja valtaa, niin nämä taas eivät liity mitenkään ulkonäköön.
pohjustaa suhde vaan rakkaudelle; joko orastavalle tai jo olemassaolevalle. Muut ei tuu kestämään.
Kaikki muu tuntuu hajoavan, ellei pettämisiin ja jättämisiin, niin muuten vaan suhdeahdistukseen. Rakkaus tuo ja antaa, kaikki muu tuntuu vaan ottavan ja vaativan lisää.
En tosiaankaan ole löytänyt sellaista miestä, jonka haluisin - tai tuo on TÄYSIN väärin ilmaistu; olen toki löytänyt montakin, mutta en ole sitten itse kelvannut, tai ovat olleet naimisissa tai jotain.
Ja tässä tilanteessahan sanotaan: alenna rimaasi. Tämän tein n. 4 vuotta sitten.
Nyt minulla on ollut vakipano, 3:nen kanssa aloitin juuri. Eka vakipanosuhde 1 v, toinen 2 v ja nyt pari viikkoa sitten aloitin uuden.
Olen kyllä surullinen, että en ole saanut sitä ihanaa omaa miestä.
Tietysti tunnen kiintymystä - kyllähän siitä hyvä kaveri tulee. Noi 2 edellistäkin saa edelleen paljon helliä tunteita minulta. Tokan olisin ottanut vaikka "enemmänkin" tai pidemmäksi aikaa, mutta se olin taas minä, joka ei ihan kelvannut (hänellä oli toinenkin vakipano samaan aikaan). Ekan kanssa liian pitkä välimatka, ja minä lopetin siksi - liian hankala tavata.
Seksi - ei saa silloin kun itse haluaa. Täytyy sovitella. Vakisuhteessa hyvää kuitenkin.
Miksi aloitin? Tarvitsen läheisyyttä, seksiä ja juttuseuraakin. Tarttisin kyllä myös kumppania - sehän noista jää puuttumaan.
Ehkä olisin saanut sellaisenkin josta haaveilin, mutta sainkin vielä paremman. Tunnen erittäin suurta kiintymystä. Saan rakastaa ja saan rakkautta. Seksi on njammm. Aloitin suhteen koska rakastuin ja onnekseni hänkin rakastui.
Taitaa olla niin, että jos on kovin ahtaat hakukriteerit, jättää hölmöyttään todelliset helmet toisille.
Ystäväni piti ennen rimaansa tasoonsa nähden hieman liian korkealla ilmeisesti. (Jos nyt näitä varsinaisia tasoja ym on, mutta kaikilla ihanteensa kait sitten). Hän monesti motkotti jostain minulle, että ku siinä ja siinä on sitä ja tätä..saattoi jopa tälle miehellekkin sanoa. Olin todella vahingoniloinen, kun tämä ukko lähtikin sitten toisen matkaan melkeen saman tien..ja ystäväni näki hänet kaupungilla hyvin trimmatun todella kauniin misun kanssa=D En tietysti ollut vahingoniloinen, että toiselle sattuu, vaan siitä, että kannattaa miettiä mitä toiselle sanoo ja missä rimaansa pitää. Itse olen heilastellut näiden hunks-näköisten miesten kanssa, ja täytyy sanoa..että vaikka kuinka fiksuja ja hyvinkoulutettuja ovat olleet, niin..jotenki se elämä on vaan pyöriny oman navan ympärillä. Nykyisin pidän tätä ulkonäköä erittäin negatiivisena piirteenä, eri asia tietysti jos oma poikaystäväni päättäisi nyt ruveta trimmaan itseään toden teolla..niin sitten se on ok, ellei nyt koko vapaa-aikaa vietä salilla. Monesti ihmisillä on jo kaikki se mitä he haluavat, mutta jotenkin he eivät näe sitä. Sitten kaiken päätyttyä ymmärretään, minkälainen aarre itsellä oli. Toista pitää rakastaa sellaisena kuin hän on, myös itseään. P.S. Nykyisin ko ystäväni on muuttanut ihannemiestään perussuomalaiseen tyyliin ja hän on oikeasti onnellinen, mies on jopa yh-isä! Sellaista en olisi ennen koskaan hänellä kuvitellut, mutta täytyy vaan uskaltaa heittäytyä, jos on itsellä liikaa vaatimuksia. Kannattaa miettiä, onko itse täydellinen?
ottanut kun "ei ollut muuta tarjolla". Ihmisten parisuhdetilanne elää koko ajan. Hyvä tavaton, koko loppuelämä jonkun kanssa joka vielä pyrkisi sänkyynikin, jos olisin vain "tyytynyt" johonkin.
Ei, tiedän mitä haluan, ja vähempään en tyydy.
Vai pitäisikö sanoa: tiedän kenet haluan, ja vähempään en tyydy! Ja hyvältä näyttää, juuri nyt, vaikka tyhjästä aloitettiinkin.
Elämäni on onnellista ilman miestäkin. Haluamani miehen kanssa minulla on joku, jonka kanssa jakaa elämäni. Seksi sen lisäksi. Ihanaa on.
Ajattelen juuri kuten sinä. Silti olen ollut tyytymissuhteessa itsekin ja huomannut, että ne ovat melko yleisiä.
puhutaan vain ulkonäöstä ainoana valintakriteerinä? Onhan miehellä luonne, tavat, huonotkin, kunnollisuus, ikä ja vaikka mitä muita valintakriteereitä ulkonäön ohella, naisen näkökulmasta!
sellainen juttu, että ei yksikään mies ole täydellinen. Ja niitä itselleen sopiviakin löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Jollei ole mitään vastattavaa itse kysymykseen, voi jättää vastaamattakin.
- Suhde tuntuu tasapaksulta, turvalliselta, elämä on joskus itsellä, joskus toisaalla, mutta kaikki hyvin kunhan ei mene naimisiin ja tekemään lapsia sellaiseen suhteeseen
- Kiintymyksen tapaista toki tuntee ajoittain, tunteehan sitä nyt kiintymystä ihan kavereitaankin kohtaan :) Rakastumista ei tule, vaikka miten monta vuotta odottaisi. No tyytymissuhteella kai tarkoitetaankin sellaista, missä tunteet ei ole erityisen voimakkaat tai niitä ei ole juuri sitä ihmistä kohtaan.
- Seksi... parempaa tyydytystä saa vaikka yhden illan jutusta, mutta tämä on vain mun kokemus asiasta
- Miksi, sitä olen itsekin ihmetellyt. Ihmistä voi arvostaa, alun perin ainakin, ilman että häntä kohtaan tuntee rakkaudellista kiinnostusta. Voi seurustella vaikka sitten järjellä, tai halutakseen hengata jonkun kanssa.
* En Suosittele ! *
:D
Olen joskus ollut tuollaisessakin suhteessa. Kiintymys tulee tietenkin, vähän siihen tapaan kuin parhaita ystäviä ja kavereita kohtaan. Läheiseltä kaverisuhteelta se tuntuukin. Seksi ei tunnu samalta kuin hyvältä tuntuvissa suhteissa - puuttuu vetovoima, intohimo, jännite, kipinä, miehen ja naisen välinen mysteeri. Seksi alkoi vähitellen tuntua yhä pahemmalta jo ajatuksen tasolla. Siitä se irtautuminen lähtee.
Olen mielummin yksin kuin missään tyytymis-suhteessa.... rakkaus-himo suhde takana 10 v kestävä ... loppuun asti sellainen ... joten en kykene ystävyys-suhteessa elämään parisuhteessa ... seksi loppuu sellaisessa ensimmäisenä ja se on kuitenkin suhteessa aika tärkeetä.
Minun mieheni on MINUN mielestäni maailaman komein. Ja en voisi kuvitellakkaan että olisin mennyt yksiin jonkun kanssa vaan että olisi joku. Kyllä se pitää olla se oikea tunne, jos niin vakavan päätöksen tekee että meinataan olla aina yhdessä.
Vaikea toisaalta uskoa että joku menisi yksiin jonkun kanssa vaan että ei muka saa sitä mistä on haaveillut.
Mitä vikaa on jos löytää kivan miehen, jonka kanssa viihtyy ja on tyytyväinen elämäänsä vaikka haaveilisi jostakin komistuksesta?
Ei ole mitään takuuta siitä, että esim. hyvänäköinen mies olisi jotakin ihanampi tai tyydyttävämpi kuin joku tavallisemman oloinen. Itselläni on kokemukset juuri päin vastaiset. Hyvännäköinen mies on sängyssä huono ja passiivisempi kuin tavallisen oloinen mies, joka on usein paljon maskuliinisempi kuin komeaksi-kehuttu lajitoverinsa.
Okei, mutta vastaus kysymykseen. Tapasin mieheni jo vuosikymmeniä sitten. Seurustelumme alkoi hieman sattumalta enkä ajatellut, että hänestä tulisi elämäni rakkaus koska hän ei monessakaan suhteessa vastannut sitä, mitä olin ajatellut tulevan mieheni olevan.
Mutta - meillä on ollut loistava, haasteellinen ja antoisa parisuhde jo 33 vuotta! Rakastaminen vain pikkuhiljaa lisääntyi ja intohimo kasvoi sen mukaan, mitä enemmän opin tuntemaan miestäni ja mitä enemmän koimme yhdessä asioita. Seksi on ihanaa vieläkin; mieheni on erittäin maskuliininen ja rakastaa vartaloani sekä minua ja osoittaa sen monin tavoin, ja tämä taas pitää omaa rakkauttani ja kunnioitustani häntä kohtaan vireänä.
Miksikö aloitin suhteen? Se tuntui hyvältä ja puolisoni kanssa oli mukavaa olla yhdessä ja se on nykyaikana paljon, varsinkin kun yksi sun toinen etsii jotakin ihmepuolisoa, jonka pitäisi ottaa vastuu kummankin onnesta ja parisuhteen onnistumisesta - ei muuten onnistu.
Harvinainen viesti näillä palstoilla, täällä kun yleensä näkee enemmän sitä "täytyy olla heti valtavaa kipinöintiä, muuten ei tule mitään" -kommenttia. Ja kyllähän se noinkin voi mennä, itsellänikin on ollut tuollaisia suhteita, joissa kiinnostus toista kohtaan on vain kasvanut. Loppuneet sitten kyllä aikanaan.
Väärin, niin väärin. Sinulla ei ole hajuakaan tuollaisesta suhteesta joka kestää vuosikymmeniä ja kiintymys vain kasvaa. Sellainen suhde sattuu vain harvoille ja valituille ja vain kerran elämässä.