Oletko perinyt

Asialla tosin ei ole mitään tekemistä vanhempieni kanssa, koska kotona ei koskaan puhuttu politiikkaa ennen kuin ehdin jo muuttaa omilleni.

Nykyään äänestämme samoja, mutta mä olen vaikuttanut vanhempiini eikä toisinpäin.

Sukujen vanhimmat polvet ihailevat Väyrystä, joten en todellakaan jaa.

tiedä, mitä puoluetta vanhempani äänestävät nykyään. Sen verran meillä on puhuttu koskaan politiikkaa.

Aavistus voi olla siitä, mitä puoluetta isä on joskus äänestänyt ja se voi olla sama puolue, mitä usein tulee itselläkin äänestettyä. En tosin ole lainkaan varma että isä enää äänestäisi tuota samaa puoluetta.

poliittisen passiivisuuteni.

Minusta ne eivät ole järkeviä instituutioita.

Kannatan hyviä ajatuksia. Sääli ettei niille voi antaa ääntänsä. Tuo "jääkiekkojoukkue-massankosiskelu"-politiikka etoo minua.

En, en ole perinyt poliittista suuntautumistani. Kyseisestä asiasta ei ole ikinä käyty edes mitään keskusteluja. Koko pienen ikäni olen kapinoinut "Olen jätskimyyjä (kesk)" ideologiaa vastaan. Eli, selvennyksenä, minua ärsyttää sellainen että ihmisen pitäisi kuulua johonkin puolueeseen / niin moni ihminen kuuluu johonkin (valta)puolueeseen / ihmisen poliittinen suuntautuneisuus mainitaan minun mielestäni täysin epäolennaisissa yhteyksissä. Hurraa.

äiti oli maltillinen sosialisti ja isä maltillinen porvari. Musta tuli sitten maltillinen vihreä.

Sittemmin on asiat muuttuneet ja musta on pikku hiljaa tulossa kommunisti, kun sillä ei enää ole oikeasti semmosta painoarvoa kuin aikoinaan...

Kyllä meillä on tehty kotona hyvin selväksi, että kepu pettää aina. Isä on vannoutunut demari, äitikin luultvasti äänestää vasemmistoa, tai demareita. Työläisiähän mun miltei kaikki sukuliaset ovat, demareita luultavasti suurimmaksi osaksi. Kai siellä pari kokkariakin vilahtaa. Itse olen aina äänestänyt vasemmistoliittoa ja sitten pari kertaa demareita. Vihreitä voisin myös äänestää, mutta se Tarja Cronberg on sellainen porvari, että pitäisi olla tosi hyvä ehdokas, jota äänestäisin.

Mummo on vanhemmiten ja seniilinä erehtynyt äänestämään Matti Vanhasta. Enemmin hän oli demari. Vanhuuden höppänät seniilit taitavat vain kepua äänestää..

individualisti, poliittinen toiminta ja sitoutuminen on täysin vierasta. (Huom. en kannata individualismia ideologiana, olen vain syntynyt ja muokkautunut tällaiseksi.)

Minun lapsuuden kodissani ei ole koskaan puhuttu politiikasta, en tiedä heidän poliittisista vakaumuksistaan sen enempää kuin omastanikaan

Veikko Vennamon vaalitilaisuudessa ja koin siellä valaistumiskokemuksen :)

näin. Vanhemmat ovat aina olleet enemmän oikealle kallellaan, joten musta tuli sitten lukio-aikana vastareaktiona kova kommari:P No, se meni kyllä ohi, suuntautuminen siirtyi keskemmälle (vaan ei keskustaan). Nykyään olen täysin epäpoliittinen. Jos äänestän, äänestän ihmistä ja ajatuksia, niitäkään ei ole kyllä riittävästi hyviä:(

ja se on varmaan sitä kautta tarttunut minuunkin.
C:n suvun mukaan olen siis kauhee kommunisti ja tämän ihan vitutuspäissäni kerran myönsinkin seukkaamisen alkuaikoina:)

mitä puolueita he kannattavat. Ei meil oo kotona koskaan tommosista puhuttu.

En tunne vanhempieni poliittista kantaa.

Itse en kannata mitään puoluetta.

Jos kannattaisinkin, lapseni eivät tiedä mikä se voisi olla...
Todennäköisesti ovat kuitenkin omaksuneet minulta joitakin suhtautumis- ja ajattelutapoja elämän eri ilmiöihin. En tiedä ovatko lapseni äänestäneet saman puolueen ehdokasta kuin minä.

Vaimoni ei tiedä, minkä puolueiden ehdokkaita olen äänestänyt vaaleissa.

M49